Nanokuulumisia jälkijunassa

Kuva http://www.flickr.com/photos/nirak/

Päivitänpä tämänkin projektin päätökseen, ettei jää roikkumaan (kuulun nimittäin siihen ihmisrotuun, jonka vaikea haaste on oppia sietämään keskeneräisyyttä).

Tänä vuonna ei suurta Nanowrimo-romaania syntynyt, mutta syntyi sentään melko suuri osa käsikirjoitusta pienoisromaania varten. Sain kasaan hieman yli 20.000 sanaa, johon itse olen olosuhteisiin nähden tyytyväinen. Marraskuun loppupuoli nimittäin kuhisi niitä olosuhteita, jotka valitettavasti ajoivat kirjoittamisen edelle.

Nanoprosessi muistutti kyllä taas siitä, miten tärkeää olisi kirjoittaa säännöllisesti, joka päivä ainakin vähän, että sanakanavat pysyvät auki.

Uuden taidonkin opin, josta tässä näyte. Nanowrimon Suomen-keskustelulistalta opin, kuinka wordilla tehdään automaattitiivistelmä dokumentista. Tällainen on siis tämän vuoden nano-kirjoitelmani tiivistettynä yhteen prosenttiin:

Malja on tiukka ja musta ja täynnä, se estää minua nukkumasta. Onhan se melkein tottakin. Sitten voisi vähän täydentää harrastuksilla... Matkustamisesta pidän, niillä erityisesti kuvaan paljon.

Tiia. Ketkä ovat tienneet ja mitä ja kuka on jutun paskiainen? Olihan Sinussa. Nousen ja tassuttelen hiljaa olohuoneeseen ja siitä keittiöön. Sitten alkoi se lapsijuttu. Siitä tehtiin otsikko.

Aika paljastavaa, sillä tuollainen automaattitiivistemä näyttää kirkkaasti kirjoittamisen maneerit, ylimääräiset täytesanat ja toistuvat lauseet. Myönnän,  siivosin muutaman ylimääräisenn ja-sanan jo pois tuosta ylläolevasta. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!