Hyvän elämän etsimisestä

Hieman on taas aikaa vierähtänyt viime tekstistä. Kirjan viimeistely vie aikaa, ja monia muitakin töitä ja töiden tapaisia sekä harrasteasioita on viime viikkoina viety vinhaa vauhtia eteenpäin.

Mieluisa työhomma viime viikolla oli olla kertomassa kohtuullistamisesta Kajaanissa Naistentalo Woimalassa. Läsnä oli kymmenkunta aktiivista naista, joiden kanssa virisi kiinnostavia keskusteluja kohtuullistamisen eri puolista. Osa oli itse jo kokoneita donwshiftaajia ja osa vasta tutustumassa aihepiiriin. Noista keskusteluista sain itsekin paljon ajatuksen siemeniä.

Onnellisuuteen ja hyvään oloonhan se kaikki loppuviimeksi tiivistyy, kun tarpeeksi riisutaan kaikkea muuta ympäriltä. Sehän on se meidän tavoitteemme. Luen juuri parhaillaan Antti Kylliäisen kirjaa Armoa työhön jossa hän muistuttaa Aristoteleen ajatuksista, että ihminen on luonnostaan yhteisöllinen olento. Vain yhteisön jäsenenä ihminen voi toteuttaa oman elämänsä korkeinta päämäärää ja tarkoitusta: elää hyvä elämä.

Hyvän elämän aineksia on ollut tällä viikolla oikein kukkuroittain. Olen saanut viettää viikon vanhempieni ja sisareni kanssa, nauttia puutarhatöistä ja tästä paikasta, jossa näen ikiaikaisen joen heti aamulla herättyäni ja jossa pihan omenapuu juuri availee ensimmäisiä nuppujaan. Tämä paikka on ollut meillä vasta vähän aikaa, ja valmistaudumme ensimmäiseen kokonaiseen kesään täällä täynnä odotusta ja ihmetystä. Tavoitteena on että tämä vanha talo on joskus meille itsellemme eläkeiän tukikohta, ja sitäkin ennen paikka jonne vetäytyä välillä kirjoittamaan ja olemaan, kun haluaa kaupungista hieman rauhallisempaan ympäristöön.

Nyt etupihan kukkapenkki taas kutsuu, aurinkoista viikonvaihdetta kaikille lukijoille!

Elämän tarkoituksen oivaltamisesta

Joskus tielle osuu sattumalta kirja, joka on tarkoitus lukea juuri silloin. Viime päivät (tai oikeammin illat) olen lukenut Eckhart Tollen kirjaa Uusi maa, elämän tarkoituksen oivaltaminen. En ole aikaisemmin tutustunut Tolleen, vaikka olenkin tietoinen maineestansa ja melkein guruudestansa. Ehkä olen hieman vierastanut jotain zen-buddhalaisuudeksi luulemiani painotuksia tai sitten aika ei vain ole ollut kypsä.

Työlästä lukeminen oli nytkin, sillä Tolle käyttää käsitteitä jotka täytyy ensin selvittää itselleen, kun en edellistä eli Läsnäolon voimaa ole lukenut. Mutta pähkinänkuoressa kirja käsittelee ihmisen egokeskeisyyden vaikutuksia. Toimimme itsekkäästi ja käytämme hyväksi niin toisia ihmisiä kuin luontoakin. Tollen mukaan vain uuden tietoisuuden syntyminen voi auttaa meitä eteenpäin kestävällä tavalla. Pelkällä ajattelemisella emme tänne pääse, vaan meidän täytyy uskaltaa luottaa sisimmässämme vaikuttavaan suurempaan voimaan. Keinoja linkittyä tähän ovat läsnäolo, hengittäminen ja tietoisuuden kehittäminen.



Kaikki ne tutut asiat olivat tässäkin kirjassa. Onni ei kiinnity tavaraan, vain antamalla voi saada, mielenrauha löytyy hetkessä olemisesta. Minua puhutteli tässä hetkessä eniten kiitollisuus. Kirjan lukeminen oli hyvä muistutus siitä, miten kannattaa palauttaa mieliin mitä kaikkea hyvää ja onnellista minulla jo elämässäni on eikä vain miettiä sitä mitä haluan tai toivon elämääni lisää.