Serenitas toivottaa hyvää Joulua!

Leppoisaa Joulunaikaa ja Hyvää Uutta Vuotta!

Tää tarvis niinku apua roinakonsultilta

Neuvokaa, oi viisaammat! Olen juuri tehnyt yhden vuosittaisen organisointiurakkani eli setvinyt salasanani erilaisiin web-palveluihin. Tähän täytyy saada joku järki!

Katsokaas, ongelma on seuraavanlainen. Olen vähän nörtihkö ja käytän mielelläni nettiä kaikkeen mahdolliseen. Siitä seuraa, että joudun kirjautumaan erilaisiin nettipalveluihin. Niin kuin tiedätte, niihin tarvitaan käyttäjätunnukset ja salasanat. Tästä seuraa, että niitä tunnareita on, ja paljon! Erityisesti vihaan sellaisia systeemeitä, joihin jonkun yksittäisen satunnaistarpeen vuoksi joutuu luomaan itselleen salasanat, joita ei koskaan enää tule tarvitsemaan.

No miten tämmöinen keski-ikäinen täti sellaiset kymmenet salasanat saisi pysymään päässään järjestyksessä? Ei tietenkään mitenkään, joten otetaan taas avuksi tietotekniikka. Tehdään excel-taulukko niistä salasanoista (ja suojataan se tietty salasanalla, jota ei pääse antamaan ennen kuin tietää koneen salasanan...). Ja juuri tuota salasanojen metatietokantaa olin äsken päivittelemässä. Käytännössä tämä homma menee niin, että tulostan sen taulukon erittäin salaiselle paperille näkymättömällä musteella ja piilottelen sitä salaisessa paikassa, jossa aina uudet tunnarit luotuani käyn raapustamassa ne paperin reunaan (edelleen näkymättömällä musteella...) ja siirrän sitten kaiken tiedostoon noin kerran vuodessa.

Siinä taulukossa on nyt 108 riviä erilaisia salasanoja ja tunnuksia! Kaikki erilaisia, ja mitä mutkikkaimpia. Onko maailmassa olemassa jotain järkevämpää tapaa hallinnoida tai järkevöittää tätä salasanaroinaa, kuitenkin niin että kohtuullinen tietoturvan taso säilyisi. Auttakaa mua, kamut!

Kaikelle on aikansa

Tim Phillips bloggaa ajoittain myös Researchissä. Tällä kertaa aiheena olivat kansainväliset jotain-päivät:

Thanks to the vacant minds of some people in marketing departments globally, every day is basically International Something Day (ISD). Competition for ISDs is so intense that some are Trade Marked. Imagine if a rival band of angels decided to steal International Angel Day (TM) for example. On the other hand, you’d have thought that the angels among us would have been able to sort this out amicably.


The food business is a great creator of ISDs, because it encourages us to buy things to eat when we’re fat and not hungry. If you like bacon, chefs, sushi, beer, pickles, waffles, picnics, cachaca, fruit or goats, there’s an ISD for you. I’m not sure if you are meant to eat the goats or save them on International Goat Day, but take it from me: they’re really tasty in a curry.

Causes love an ISD, and have grabbed special days for ozone, the Poles (just one for both North and South), democracy, mountains, nurses, blondes, lighthouses, bogs, the dawn chorus and ponchos. Even jugglers have an ISD, which makes me want to slap them even more

Tiivistahtinen elämä uuvuttaa nuoria, juurettomuus luo väkivaltaa

Taiteilija Maunu Tarkkasen öljyvärityö Väkivalta 6

Media on ottanut vinkistä vaarin ja kutsuu nyt Viikin koulukiusaamistapausta sen oikealla nimellä, väkivallaksi. Näin ainakin Hesarin otsikossa (sivu A8) tänä aamuna. Tämä on minusta tervettä kehitystä, sillä väkivallasta näissä tapauksissa on selkeästi kysymys. Kiusaajia on suojeltu hienotunteisesti viimeiseen asti, jolloin asioihin on vaikeaa puuttua. Ehkä tämänkaltaisella uudella avoimuudella voidaan uudistaa myös näitä asetelmia. On hyvä, että väkivallan uhriksi joutunut tyttö sai äänensä kuuluviin, vaikkakin nimettömänä. Sympatiani ovat kokonaan hänen puolellaan, ja olen iloinen, että hänellä on välittäviä ystäviä tukenaan, kaikilla kiusatuilla ei suinkaan ole.

Jutussa haettiin syytä Viikin väkivaltaan alueen nuorten juurettomuudesta, joka johtaa jatkuvaan paikan hakemiseen vaihtuvissa yhteisöissä. Viikki lienee vain jäävuoren huippu, sillä tällaisia alueita on maassamme paljon.

Varsinkin tyttöjen elämä muodostuu nykyisin raskaista ristipaineista. Tämä tuli selväksi myös saman lehden sivulta A7, jossa puhuttiin siitä, kuinka tiivistahtinen elämä uuvuttaa nuoren. Jutussa haastattellun abin Karoliina Korvuon mukaan on  vaikea löysätä, jos on tottunut kiireiseen elämänrytmiin. Onneksi ainakin hän näyttää saaneen elämäänsä aikaisempaa enemmän hallintaansa, vaikkakin vasta terapian jälkeen.

Miten osaisimme luotsata jälkikasvuamme kohti juurevampaa ja kohtuullisempaa elämäntapaa, jossa toisten ihmisten arvostaminen ja koskemattomuus olisi itsestäänselvää?

Mistä näitä turhakkeita oikein tulee?

Tämän vanhanajan jalanlämmittimen kuvasi AnnaKika

Pikainen vilaus Gigantin joulukuvastoon sai aikaan suuren ihmetyksen. Vai mitä sanotte näistä lahjaehdotuksista:

Henkilölle, jolla on alkavia kremppoja niskan tai selän alueella:

• Paristoilla toimiva niskanlämmitin; "edistää hyvinvointia. Kehon muiden alueiden lämpökäsittely onnistuu irrotettavan joustohihnan avulla."
• Paristoilla toimiva niskanhieroja: "Miellyttävä fleece-materiaali. Irrotettava joustohihna, jonka avulla voi hieroa kehon muita alueita, esim. lanteiden ja reisien alueet. Kaksi hierontanopeutta (korkea ja alhainen)."
• Infrapunahieroja.
• Hieromaistuin.
• Minihieroja: "Hierontaa liikkuessasi! Miellyttävän pehmeät hierovat geelityynyt."

Palelevalle lähimmäiselle:

• Sähköinen jalkojenlämmitin,  kaksi tehoa.
• Sähköinen lämpöhuopa.
• Sähköinen lämpöpeitto.

Muuten vaan uusavuttomalle keittiöön tai kylpyhuoneeseen

• Metallinpuhdistin, mm. korujen ja ruokailuvälineiden puhdistukseen helposti ja hellävaraisesti.
• Hammasharjan ja/tai partahöylän sterilointilaite, jonka UV-valo tappaa bakteerit ja virukset.

Jo ennestään raskautetut ympäristömme, säilytystilamme ja lompakkomme kiittävät ja kumartavat, OBH Nordica ja Wilfa.

 

Nanokuulumisia jälkijunassa

Kuva http://www.flickr.com/photos/nirak/

Päivitänpä tämänkin projektin päätökseen, ettei jää roikkumaan (kuulun nimittäin siihen ihmisrotuun, jonka vaikea haaste on oppia sietämään keskeneräisyyttä).

Tänä vuonna ei suurta Nanowrimo-romaania syntynyt, mutta syntyi sentään melko suuri osa käsikirjoitusta pienoisromaania varten. Sain kasaan hieman yli 20.000 sanaa, johon itse olen olosuhteisiin nähden tyytyväinen. Marraskuun loppupuoli nimittäin kuhisi niitä olosuhteita, jotka valitettavasti ajoivat kirjoittamisen edelle.

Nanoprosessi muistutti kyllä taas siitä, miten tärkeää olisi kirjoittaa säännöllisesti, joka päivä ainakin vähän, että sanakanavat pysyvät auki.

Uuden taidonkin opin, josta tässä näyte. Nanowrimon Suomen-keskustelulistalta opin, kuinka wordilla tehdään automaattitiivistelmä dokumentista. Tällainen on siis tämän vuoden nano-kirjoitelmani tiivistettynä yhteen prosenttiin:

Malja on tiukka ja musta ja täynnä, se estää minua nukkumasta. Onhan se melkein tottakin. Sitten voisi vähän täydentää harrastuksilla... Matkustamisesta pidän, niillä erityisesti kuvaan paljon.

Tiia. Ketkä ovat tienneet ja mitä ja kuka on jutun paskiainen? Olihan Sinussa. Nousen ja tassuttelen hiljaa olohuoneeseen ja siitä keittiöön. Sitten alkoi se lapsijuttu. Siitä tehtiin otsikko.

Aika paljastavaa, sillä tuollainen automaattitiivistemä näyttää kirkkaasti kirjoittamisen maneerit, ylimääräiset täytesanat ja toistuvat lauseet. Myönnän,  siivosin muutaman ylimääräisenn ja-sanan jo pois tuosta ylläolevasta. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Kirja-arvio: Työn hyväksikäyttö – onnellisuuden tavoittelijan opas työelämään

Kuva Flickr CC/D Sharon Pruitt

Vehmas Assemblyn Sampsa Kiianmaa on upouudessa e-kirjassaan tarttunut tärkeään aiheeseen, kohtuullistamiseen työelämässä. Alaotsikko ”Kuinka kehität duunistasi onnea tuottavan työn ja miksi työaikaa kannattaa lyhentää? lupaa jo paljon. Kiianmaa kuvaa monelle liiankin tuttua kehitystä, jossa uuvumme työelämän pirstaleisuuteen ja ajan puutteeseen ja koetamme lohduttaa itseämme shoppailemalla tavaroita joita emme tarvitse. Elämme kaupallisten ja elämäntyylien vaihtoehtojen runsaudessa, joka helposti halvaannuttaa ja ahdistaa.

Kiianmaa lähtee mielestäni purkamaan asiaa oikeasta päästä, eli kehottaa meitä kaikkia selvittämään elämäntavoitteemme: haluammeko jälkipolvien muistavan meidät aina töissä olevana uraohjuksena vain läheisistään huolta kantavina auttajina?

"Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme. Toteamme itsellemme, mikä on minulle tarpeeksi."

Sampsa on hienosti kiteyttänyt downshiftauksen ytimen. Mielestäni tärkeä pointti on myös se, että hän kehottaa meitä itse kutakin miettimään oman työmme sisältöä ja sitä, miten voisimme kehittää siitä enemmän omien elämäntavoitteidemme mukaisen. Tässä keskeisenä käsitteenä on työn tarjoama merkityksellisyys, tunne siitä että sillä mitä teen, on oikeasti merkitystä itselleni ja muille ja että se on arvojeni mukaista.

Loppuosa tästä kauniisti taitetusta ja visuaalisesti miellyttävästä e-bookista tarjoaa erilaisia vinkkejä ja neuvoja heille, jotka haluavat kehittää duunistaan hyvän työn tai haluavat vapaa-ajastaan nykyistä laadukkaampaa ja antoisaa. Statustavaroiden sijaan palkka kannattaa sijoittaa aikaan ja kokemuksiin, toteaa Sampsa Kiianmaa.

Serenitas suosittelee: kannattaa käyttää aikaa tämän tärkeän puheenvuoron parissa, sillä siinä kiteytetään hyvin aineksia parempaan, onnellisempaan elämään.

Laajakaistalla mummolaan, osa II

Bloggaamistani pitempään seuranneet saattavat ehkä muistaa, miten pettynyt olin Soneran asiakaspalveluun kolme vuotta sitten, kun laajakaista saapui mummolaan.

Nyt mummola muutti samassa kylässä puoli kilometriä ja laajakaista piti saada mukaan. Olin jo varautunut paketillisella rauhoittavia ja varapiuhoilla, kun aloin järkkäillä asennusta kuudensadan kilometrin päästä taas sille päivälle, kun satun olemaan paikalla. Olin varautunut sotkuihin, soitteluihin ja muutamiin valikoituihin kirosanoihin.

Hukkaan meni rauhoittavat, sillä tällä kertaa kaikki sujui. Tilauksen otti vastaan asiakaspalvelussa henkilö, jolla oli aikaa selvittää kaikki mutkat juurta jaksaen. Odotusajat puhelinpalveluun olivat kohtuulliset. Sain tietoa tarjouksesta, jonka avulla voin edullisesti nostaa laajakaista nopeutta maksimiin. Päätelaite saapui postin kautta ajallaan ja oikeaan paikkaan. Asennusta koskevaan tiedusteluuni sain kaikki tiedot ja varmuuden siitä, että asia eteni. Asentaja ilmoitti tulostaan etukäteen ja saapui sovitulla kellonlyömällä, hoisi homman rivakasti ja ystävällisesti. Päätelaite seinään ja ..... kaikki toimi kuten pitikin. Mummo kaahaa nyt tiedon valtatiellä 20 megan laajakaistalla (ja minäkin siinä sivussa täällä ollessani...)

Onkohan tämä unta, josta herään ihan pian? Vai voiko tällaista tapahtua oikeasti? Joka tapauksessa Sonera: mummo ja minä kiitämme!