Kohtuullisuus ei sovi guruhakuisille

Filosofi Saara Reiman pohtii viisaassa blogissaan sitä, miksi kohtuullistaminen ei kolahda guruhakuisten elämäntavan uudistajien etsintään:

Aikamme rakastaa äärimmäisyyksiä, ja se näkyy myös elämäntapaneuvojen markkinoilla. Paras guru on se joka elää kaikkein omituisimmin ja omaa ehdottomimmat periaatteet.

Saara toteaa, että gurua etsiville kohtuullisuus on liian leppoisaa ja nautinnollista,  ja jatkaa:

Niin onkin, niin leppoisaa ettei se polta tavoittelijaansa loppuun. Onko oikeastaan kovin järkevää ajatella että paatoksen määrä paljastaa luotettavasti viisauden määrän?

Hitaus tekee hyvää sielulle

Palmusunnuntain kunniaksi slow lifeen löytyi vaihteeksi kristillistä näkökulmaa Hiljaista elämää -blogista.

Siellä oli siteerattu Pauliina Kainulaisen kirjaa Missä sielu lepää:

Sielua hoitaa hitauden kulttuuri. Se on vastarintaa tehokkuuskulttuurille.  

Koetan keksiä yhden asian, jonka voin jättää tekemättä tänään. Ja toisen, jonka voin tehdä hitaasti ja rauhassa.

Tosi outoa!

Kieltämättä on välillä outoa, että kohtuullistavaa elämäntapaan joutuu perustelemaan, kun taas “tuhlaavaisemmilta” tai normaalissa palkkatyössä käyvältä ei samanlaisia perusteluita kysellä. Mutta niinhän se menee kaikessa, että valtavirrassa toimiminen on normi.

Tätä mieltä oli Mari Koistinen. Ja minä. Ja varmasti moni muukin kohtuullistaja. Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä, että emme halua törsätä rahaa tarpeettomaan, kuluttaa kohtuuttomasti luonnonvaroja, olla veloissa korviamme myöten, olla aina töissä tai hoippua väsymyksen partaalla koko ajan? Tosi outoa!

Sananen viikonvaihteeksi

Kaikkien niiden asioiden lisäksi, joita ei voi saada, on jotakin jotka voi saada ja yksi niitä on tietää milloin on onnellinen ja nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää ja se on hyvää.

Näin kirjoitti Ernst Hemingway teoksessa Saaret ja virta.

Vähäkin riittää

Pellon pientareella pohti pari päivää koskettavalla tavala sitä, mikä on riittävästi:

Kun on sanonut "nyt saa riittää!" kellokortille, jatkuvalle päättömälle kiireelle, tulosten metsästykselle, asuntovelkavankeudelle joka pakottaa tienaamaan paljon, liikenteen melulle ja uupumukselle, huomaa, että vähäkin on riittävästi. Että oikeastaan se tyytyväisyys ja onni ei ole materiassa laisinkaan. Eikä se ole edes muissa ihmisissä, olosuhteissa, tapahtumissa. Se on omassa mielessä ja sitä me voimme kehittää ja ohjata. Ilman rikkauksia, mammonaa ja mukavuuksia.

Siinäpä se, pähkinänkuoressa.

Meille kirjoittaville lohdutukseksi

on pakko linkittää tämä Antti Apusen postaus Gurumarkkinointi-blogissa, ainakin siksi, että itsekin taisin taannoin avautua aiheesta. 

Kun julkaiset omia tekstejäsi tai asiantuntija-artikkeleitasi, joudut aluksi sietämään vähättelyä ja hylkäyksiä. Jatka sinnikkäästi kurasta huolimatta. Löydät yleisösi lopulta.

Kaikelle on aikansa

Tim Phillips bloggaa ajoittain myös Researchissä. Tällä kertaa aiheena olivat kansainväliset jotain-päivät:

Thanks to the vacant minds of some people in marketing departments globally, every day is basically International Something Day (ISD). Competition for ISDs is so intense that some are Trade Marked. Imagine if a rival band of angels decided to steal International Angel Day (TM) for example. On the other hand, you’d have thought that the angels among us would have been able to sort this out amicably.


The food business is a great creator of ISDs, because it encourages us to buy things to eat when we’re fat and not hungry. If you like bacon, chefs, sushi, beer, pickles, waffles, picnics, cachaca, fruit or goats, there’s an ISD for you. I’m not sure if you are meant to eat the goats or save them on International Goat Day, but take it from me: they’re really tasty in a curry.

Causes love an ISD, and have grabbed special days for ozone, the Poles (just one for both North and South), democracy, mountains, nurses, blondes, lighthouses, bogs, the dawn chorus and ponchos. Even jugglers have an ISD, which makes me want to slap them even more

Sitaatti kuvaamaan päivän tunnelmaa

Minussa asuvat Martta ja Maria. Martta pitää menosta ja meiningistä eikä työtä pelkää. Hän saa pyörät pyörimään, omat ja muiden. Martta nauraa, laulaa ja rilluttelee, on todellinen toimen tyttö.Vähempikin riittäisi, suoraan sanoen.

Maria, kuuntelija ja haaveilija, kaipaa hiljaisuutta ja kiireettömyyttä. Hän pitää tilasta ja ohjelmoimattomasta ajasta. Maria voi istua hiljaa tuntikausia eteensä tuijottaen. Mielikuvitus ja avaruudentaju ovat hänen juttujaan.

Maria on passiivinen itäinen olemuspuoleni. Maria mietiskelee, kulkee mielellään metsässä ja lukee runoja. Hän tykkää tarkkailla maailmanmenoa ja tehdä havaintoja, olla vaan.

Martan ja Marian välistä tasapainoa on aina ollut vaikea löytää.Molemmat tarvitsevat huomioita osakseen. Irtisanoutumiseni liittyy työelämän pakkotahtisuuden lisäksi tähän Martta-Maria -jupakkaan. Maria on taas jäänyt jalkoihin. Kaipaan elämäntapaa, jossa sekä Martta että Maria ovat tasapainossa.Passiivinen ja aktiivinen olemuspuoli, jin ja jang, sisäinen itä ja länsi. Ei joko Maria tai Martta vaan sekä Maria että Martta.

Jaana-Mirjam Mustavuosi: Olemisen talossa. Hidastajan vuosi. Kirjapaja 2009.

Täytymisen pakko

Olematon kirjoitti tänään viisaita sanoja täytymisen pakosta:

Ja mikä siinä lomassa oli niin hienoa? Se kun katson lentäviä pääskyjä hiljenevässä illassa. Pääskyt eivät ole menossa mihinkään. Enkä minäkään. Siinä ne kaartelevat. Niin kuin minäkin. Ja mikä muka muuttuu, kun loma loppuu? Mihin katoaa hiljenevä taivas kaartelevine pääskyineen. Ei mihinkään. Kaivetaan vain jostain hlvetistä se putki johon itsemme tungetaan. Tehtävästä toiseen. Työstä toiseen. Putkea, putkinäköä, oravanpyörää, aasta beehen ja rasittavaa arkea. Lomasta voi rakentaa työputken, miksei päinvastoin. Mitäs jos saisi raahattua sen levollisen olemisen tähän arjen keskelle. Sen fiiliksen siitä, ettei ole menossa mihinkään ja mitään ei oikeastaan tarvitse tehdä. Mihin katoaa se leppoisuus, joka niin vahvasti kuuluu lomaan?

Poika oksensi matolle. Se täytyy pestä. Ei. Sitä ei täydy pestä. On vain oksennuksesta likainen matto. Täytyminen on aivan tarpeeton lisä. Matto tulee pestyksi aivan varmasti ja paremminkin ilman pakottavia täytymisiä ja pitämisiä.

Viisaita sanoja, sanoisin.

Elämänohje arkistojen kätköistä

Tämä pieni kuva otettiin jo kymmenen vuotta sitten Key Westissä eräässä lahjatavaraliikkeessä. Eipä taida vieläkään olla siihen kovin paljon lisättävää.

Sitaatti

"And to those nations like ours that enjoy relative plenty, we say we can no longer afford indifference to the suffering outside our borders, nor can we consume the world's resources without regard to effect. For the world has changed, and we must change with it."

Barack Obama in his Inaugural Address January 2009.