sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Hitaus tekee hyvää sielulle

Palmusunnuntain kunniaksi slow lifeen löytyi vaihteeksi kristillistä näkökulmaa Hiljaista elämää -blogista.

Siellä oli siteerattu Pauliina Kainulaisen kirjaa Missä sielu lepää:

Sielua hoitaa hitauden kulttuuri. Se on vastarintaa tehokkuuskulttuurille.  

Koetan keksiä yhden asian, jonka voin jättää tekemättä tänään. Ja toisen, jonka voin tehdä hitaasti ja rauhassa.


2 kommenttia:

  1. Totta. Moni tajuaa sen vasta sairastumisensa jälkeen. Niin kuin minä tein. Monkissa oli jakso, jossa hän meni uudelle psykoanalyytikolle, jolta puuttui toinen käsi. Kun Monk kysyi käden kohtaloa, kertoi terapeutti menettäneensä sen veneonnettomuudessa.Ja lisäsi siihen sitten psykoterapeuttisen kommenttinsa: "Se oli parasta, mitä elämässäni on koskaan tapahtunut." Näin se vaan on, että joskus oivallamme asioita vasta kovemman tien kautta.

    VastaaPoista
  2. Hei Katisar, kuvaava tuo psykoterapeutin lause. Usein kehomme joutuu puhumaan todella isoilla kirjaimilla, ennenkuin tajuamme hiljentää, mutta sitten kun sen on tehnyt, ihmettelee miten on aikaisemmin selvinnyt, ja löytää kokonaisen uuden mahdollisuuksien maailman.

    VastaaPoista