Kieltämättä on välillä outoa, että kohtuullistavaa elämäntapaan joutuu perustelemaan, kun taas “tuhlaavaisemmilta” tai normaalissa palkkatyössä käyvältä ei samanlaisia perusteluita kysellä. Mutta niinhän se menee kaikessa, että valtavirrassa toimiminen on normi.
Tätä mieltä oli Mari Koistinen. Ja minä. Ja varmasti moni muukin kohtuullistaja. Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä, että emme halua törsätä rahaa tarpeettomaan, kuluttaa kohtuuttomasti luonnonvaroja, olla veloissa korviamme myöten, olla aina töissä tai hoippua väsymyksen partaalla koko ajan? Tosi outoa!
Tekstit
Niinpä! Itse olen ihmetellyt ihan samaa.
VastaaPoista(Olen uusi lukija ja tykästyin blogiisi heti! Hyviä jutunjuuria. :)
Asenne taitaa kuvastaa sitä että työntekoa arvostetaan paljon (liikaa ja muiden asioiden kustannuksella?), ja jos tavanomaisia ysistä viiteen -töitä ei tee, on "laiska" tai poikkeava. Sitten jos on valmis tekemään vähemmän töitä, koska kuluttaakin vähemmän ja arvostaa muita kuin rahalla saatavia asioita, on pihi(?) tai tyytyy liian vähään.
VastaaPoistaKyllähän sitä luulisi, että kun kulutuksesta on tullut koko kansan huvia, se ei enää toimisi statusmittarina, mutta ilmeisesti suurempi kulutus kasvattaa statusta ja egoa..
Mimi, kiva kun tykkäsit lukemastasi ja tervetuloa mukaan lukemaan ja kommentoimaan.
VastaaPoistaSalla, onneksi näyttää siltä että nuo arvostukset ovat pikku hiljaa muuttumassa järkevämpään päin. Ja tavallaanhan se on palaamista arvoissa taaksepäin aikaan ennen tätä kulutushulluutta.