Filosofi Saara Reiman pohtii viisaassa blogissaan sitä, miksi kohtuullistaminen ei kolahda guruhakuisten elämäntavan uudistajien etsintään:
Aikamme rakastaa äärimmäisyyksiä, ja se näkyy myös elämäntapaneuvojen markkinoilla. Paras guru on se joka elää kaikkein omituisimmin ja omaa ehdottomimmat periaatteet.
Saara toteaa, että gurua etsiville kohtuullisuus on liian leppoisaa ja nautinnollista, ja jatkaa:
Niin onkin, niin leppoisaa ettei se polta tavoittelijaansa loppuun. Onko oikeastaan kovin järkevää ajatella että paatoksen määrä paljastaa luotettavasti viisauden määrän?
Tekstit
Mä luulen, että me ihmiset olemme erilaisia. Olen tullut siihen lopputulokseen, että levottoman sieluni vitaliteetti hakee jatkuvasti jotakin tapaa toteuttaa itseään. Tällä hetkellä minulle se on kirjoittaminen. Olen ehkä jotenkin addiktiivinen persoonallisuus; minun täytyy saada tehdä jotakin addiktiivisesti. Aikaisemmin, nuorena, se oli työ, tupakka ja alkoholi, nykyään se on kirjoittaminen. Olen suunnannut energiani luovuuteni toteuttamiseen, ja voin paremmin kuin koskaan. Toki yritän pitää lepotaukoja ja välillä rytmitän elämiseni myös muuhun tekemiseen, kuten erilaisiin arkisiin puuhasteluihin. Mieheni on todellinen kohtuullistaja. Kun minä istun kirjoittamassa ja lukemassa Heideggeria pirtissä, hän on puuvajassa tuntikausia tekemässä pilkkeitä. Uskon, että me molemmat toteutamme omalla tavallamme meille osoitettua tehtävää eikä kumpikaan niistä ole arvokkaampi kuin toinen.
VastaaPoista