torstai 28. tammikuuta 2010

Vähäkin riittää

Pellon pientareella pohti pari päivää koskettavalla tavala sitä, mikä on riittävästi:

Kun on sanonut "nyt saa riittää!" kellokortille, jatkuvalle päättömälle kiireelle, tulosten metsästykselle, asuntovelkavankeudelle joka pakottaa tienaamaan paljon, liikenteen melulle ja uupumukselle, huomaa, että vähäkin on riittävästi. Että oikeastaan se tyytyväisyys ja onni ei ole materiassa laisinkaan. Eikä se ole edes muissa ihmisissä, olosuhteissa, tapahtumissa. Se on omassa mielessä ja sitä me voimme kehittää ja ohjata. Ilman rikkauksia, mammonaa ja mukavuuksia.

Siinäpä se, pähkinänkuoressa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti