Radikaali ajatus olisi, että ryhdytään tietoisesti luomaan työhön väljyyttä, joka parantaa työssä jaksamista, tukee terveyttä ja antaa mahdollisuuksia työn kehittämiseen. Samalla kohennettaisiin koko väestön elämänlaatua.Tätä mieltähän olivat Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen ja pääjohtaja Harri Vainio HS:ssä.
Jos siirtyminen nelipäiväiseen työviikkoon nostaisi suomalaisten keskimääräisen eläkkeellejäämisiän nykyisestä 58 vuodesta 65 vuoteen, toimenpide olisi taloudellisesti kannattava.
Eilen sitten lipsahtivat julkisuuteen ns. Rantalan työryhmän loppupäätelmät keinoista, joilla työuria saadaan pidemmiksi. Listalla oli mm. osa-aikaeläkkeiden lopettaminen, työttömyysturvan leikkaus 58-60-vuotialta eli ansiosidonnaisten lisäpäivien poisto 500 päivän jälkeen, varhennetun varhaiseläkkeen poisto sekä vaatimus 40 vuoden työurasta ehtona 63 vuoden eläkeiälle.
Ei mikään ihme, että tästä kepityksestä on paisumassa lihava riita. Kannattaisiko poliitikkojen tässä uskoa asiantuntijoita?
Tekstit
Niinpä. Vai pitääkö tässäkin asiassa vielä takoa päätä seinään ja todeta sitten hamassa tulevaisuudessa, että "ei toiminut"?
VastaaPoistaKati, mielestäni tässä mennään nyt ns. takapuoli edellä puuhun eli rangaistaan niitä, jotka on jo pitkän työuran tehneet eikä lainkaan mietitä keinoja, milla saataisiin nuoremmat ikäluokat a) työllistetyksi b) jaksamaan töissä c) haluamaan tehdä töitä pitempään. Vasta näiden ratkettua voitaisiin todeta, että ongelma on ratkaistu pitkällä aikavälillä.
VastaaPoista