Hitaampaa journalismia

Kuva täältä.

Pikaruokajournalismin sijaan kaivataan hitaampaa otetta, kirjoitti Tanja Aitamurto HS:ssä 24.1.2010 (juttu vain Digilehden puolella netissä). Hän on vapaa toimittaja, joka tutkii journalismin tulevaisuutta Kaliforniassa.

Tanjan mukaan juttujen tuotantoa mediaan voidaan jo nyt ohjata esimerkiksi algoritmeilla, jotka selvittävät mitä ihmiset milloinkin googlaavat, jonka jälkeen aiheesta tuotetaan juttu. Esimerkiksi Demand Media -niminen sisältötukku tuottaa verkkoon 4000 juttua ja videota päivässä freelancereitten voimin ja lataa YouTubeen 10.000-20.000 videota kuussa.

Kaikkia tämä bulkkisisältö ei tietenkään (ja onneksi) miellytä, sillä juttujen laatu ei aina vakuuta.

Mediaprofessori Jeff Jarvis City University of New Yorkista kuvailee, että sisältötehtaat uhkaavat täyttää netin sisällöllä, joka on juuri ja juuri tarpeeksi hyvää yltääkseen hakutuloksiin. Lisäksi sisältötehtaiden jutut keskittyvät enimmäkseen kuluttajien palvelemiseen, eivät vaikkapa vallanpitäjien tai yritysten väärinkäytösten paljastamiseen, kuten perinteinen journalismi.

Vastaliikkeeksi on nousemassa hidas journalismi. Se etsii aiheita, jotka ulottuvat päivittäisen uutiskilpailun pintaa syvemmälle ja välttää sensaatiojuttuja, mutta pyrkii sen sijaan  kertomaan merkityksellisiä tarinoita, usein paikallisista aiheista.

Hidas journalismi ei kerää hetkessä valtavia liikennemääriä, mutta se kiinnittää lukijat tarinoihin eri tavalla kuin pikaruokajournalismi, joka hotkitaan tiedonnälkään nopeasti. Hidas journalismi synnyttää lukijasuhteen, joka kestää, kirjoittaa Aitamurto.

Tässpä sitä tavoitetta meille kansalaisjournalisteillekin.