Kokeilin Netcycleria

Netcycler on siis netissä toimiva tavaranvaihtopalvelu, joka on rantautunut nyt myös Suomeen. Ensimmäinen Netcycler-vaihtoni on hyvässä vauhdissa. Kokemus oli myönteinen, kunhan ensin sai selvitettyä itselleen logiikan, jolla palvelu toimii. Netcycleriin voi ilmoittaa omia tavaroitaan vaihdettavaksi tai lahjoitettavaksi sekä esittää toiveita niistä tavaroista, joita itse tarvitsee.


Vaihdon voi tehdä suoraan, eli minun ja sinun tavarasi vaihtavat suoraan omistajaa, tai ketjussa, jolloin palvelu tekee vaihtoketjun, jonka jokainen ketjuun osallistuja hyväksyy. Minunkin tapauksessani maalaustelineen saaja ja liesituulettimen antaja ovat siis eri henkilöt.

Palvelu vaikuttaa toimivalta jo näin alkuvaiheessaan, ja sitä myötä kun toiveiden ja tavaroiden määrä (nyt noin 4500 tavaraa)  lisääntyy, uskon sen kiinnostavan yhä kasvavaa määrää käyttäjiä. Kokeilkaa tekin ja kertokaa vaikutelmianne.

Tavara-asiaa pukkaa

Photo credit.



Tavaranhallinta on ollut tapetilla viime aikoina, selvästi on kevätsiivousinspiraatiota ilmassa.
 

Ensiksi siis oltiin toimittaja Minna Korhosen kanssa Radio Suomen Okaruusunkujalla viime lauantaina. Nyt jutun voi kuulla Areenassa.


Jossain välissä pohdittiin Radio Helsingin maanantaiaamussa kansainväliseen downshiftingiin liittyen mitä kohtuullistaminen on. Podcastia en (vielä) onnistunut paikallistamaan, ehkä sellainen tulee (tai sitten ei). Mukana oli myös tutkija Tuuli Hirvilammi.

Tavarakasojen ihmettely jatkuu vielä Eve Mantun kanssa tulevana torstaina Yle radio 1 klo 12.15.

Eilen illalla keskusteltiin kohtuullisuusvalmennuksessa ajan ja tavaran hallinnasta. Nauru raikui, kun osallistujat jakoivat omia ja kavereiden kokemuksia hamstraamisesta, säilyttämisestä ja luopumisen tuskasta.

Luopumisesta puheen ollen, kokeilin Netcycleriä. Raporttia seuraa erikseen.

Tännekin pitäisi välttämättä ehtiä kaiken tavarapohdiskelun välissä.

Ja vielä kauniiksi lopuksi heille, jotka kaipaavat hands-on apua roinanraivaamisessa, Suomessa toimii jo ainakin yksi Professional Organizer, Ordinaren Maria Laitinen.

Meditatiivinen kevätsiivous saattaisi piristää

Näin unessa naisen, pienen, pullean ja tiukanoloisen, vähän harmittavaisen. Nainen asettui taloksi keittiööni ja alkoi luetella mitä kaikkea kotonani pitäisi puhdistaa ja remointoida. Kotini oli hänen mielestään mujuinen, nuhjuinen ja kaipasi reipasta kevätsiivousta. Pakenin unessani vessan lattialle itkemään omaa surkeaa kodinhoitoani.

Herättyäni mietin, että taisin juuri tavata alitajunnassani vaikuttavan touhukkaan naisen perikuvan, joka tuli muistuttamaan että en ole vähään aikaan perusteellisesti siivonnut täällä. Onneksi ratkais löytyi aamukahvilla, kun silmäilin tämän viikon Vantaan Lauria. Siinä kotitalousneuvoja Sirkka King Martoista antaa neuvoja meditatiiviseen kevätsiivoukseen.

Siivoaminen on kuin meditaatiota, sitä pitää toistaa joka päivä! Silloin kun ihminen on hyvällä tuulella ja voimissaan, siivoaminen sujuu, mutta jos on jo valmiiksi paha olo ja pitäisi alkaa siivota nopeasti ja tehokkaasti, se ei onnistu, eikä siitä välttämättä tule edes hyvä olo. Hidastaminen muuttaa tilannetta: kun alkaa siivota liioitellun hitaasti, mieli alkaa muuttua.

Juttu kertoo myös, että siivoamalla perusteellisesti tulee tutustuneeksi omiin tavaroihinsa ja saattaapa käydä niinkin, että niitä oppii arvostamaan aikaisempaa enemmän.

Nyt lähden vaimentamaan alitajuntantaista Marttaani kokeilemalla Sirkan vinkkejä, lukekaa te sillä aikaa koko juttu täältä.

P.s. Vinkkejä ja pohdintaa siitä, miksi kalenterimme ja tavarakasamme kannattaa saada järjestykseen, olisi tarjolla ensi tiistaina järjestettävässä kohtuuvalmennuksessakin parille nopeimmalle. Ilmoittautumisohjeet ja lisätietoa illan sisällöstä täältä.

Kiirettä näyttää pitävän downshiftaamisessa

Näin totesi eräs kollega tänään, havaittuaan taannoin meikäläisen jossakin mediassa. Hyvin sanottu, ja sopii siihenkin, että juuri kun Nuukuusviikko alkaa olla loppusuoralla, pukkaa päälle Kansainvälinen Downshifting-viikko, jota vietätään 24.-30. huhtikuuta. Tai no, ei siis tietämäni mukaan juurikaan vietetä Suomessa, enkä usko, että se ihan megaluokan tapahtumana on muuallakaan, mutta onpahan sellainenkin keksitty, alkujaan Britanniassa, josta se on levinnyt ainakin USAhan.

Nuukuusviikolla tärkeitä teemoja

Tänään alkaa nuukuusviikko, jonka teemana on tänä vuonna minulle läheinen "Vähemmän kulutusta, enemmän elämää". Yhtenä aihepiirinä on kohtuustalous.

Viikon tapahtumista ponnahti esiin tämä Kohtuus-klubi, jossa voi kuulla Jaakko Rytsölän ajatuksia kohtuudesta. Mielenkiintoista pohdintaa häneltä kuultiin jo taannoisessa Voimalassa, josta on tuttu myös tapahtuman juontaja Tuuli Hirvilammi.

Tulkaa tekin Okaruusunkujalle lauantaina

Huomenna lauantaina kannattaa asettua radion ääreen, sillä Okaruusunkujalla Radio Suomessa klo 12.15 olen keskustelemassa toimittaja Minna Korhosen kanssa mm. siitä, mitä hyötyä tai haittaa tavarakasoista kodeissamme saattaisi olla.

Aurinkoista viikonvaihdetta kaikille lukijoille!

Hidasta sisua

Leppoistaja-Heikki keksi meille kiireettömyyttä tavoitteleville uuden termin: slow sisu.

Sisukkuus on todella hyödyllinen ominaisuus tilanteissa, joissa kasaantuu lyhyeen aikaan paljon tekemistä ja näillä on suuri merkitys tulevaisuuden kannalta. Kun on ponnistellut sisukkaasti ja saanut näin asiat järjestymään hyvälle mallille, voi syystäkin tuntea tyydytystä.

[...] Siispä sisukkuus onkin hyvä ominaisuus silloin, kun sen tuottamaa määrätietoisuutta pystyy säännöstelemään siten, että se tulee käytetyksi silloin, kun sille on erityisesti tarvetta.

Meitä on monta

Tuikkasin minäkin taannoin tekeleen postilaatikkoon ja lähetin sen Kariston juhlavuoden romaanikäsikirjoituskilpailuun. Niin teki näköjään 473 muutakin. Ainakin esiraadille riittää töitä.

Kohtuullisuus ei sovi guruhakuisille

Filosofi Saara Reiman pohtii viisaassa blogissaan sitä, miksi kohtuullistaminen ei kolahda guruhakuisten elämäntavan uudistajien etsintään:

Aikamme rakastaa äärimmäisyyksiä, ja se näkyy myös elämäntapaneuvojen markkinoilla. Paras guru on se joka elää kaikkein omituisimmin ja omaa ehdottomimmat periaatteet.

Saara toteaa, että gurua etsiville kohtuullisuus on liian leppoisaa ja nautinnollista,  ja jatkaa:

Niin onkin, niin leppoisaa ettei se polta tavoittelijaansa loppuun. Onko oikeastaan kovin järkevää ajatella että paatoksen määrä paljastaa luotettavasti viisauden määrän?