Jatkan vielä edellisestä aiheesta, kun se edelleen aktivoi ajatteluani. Anonyymi kommentoija edellisessä postauksessa toi hyvin esiin yksilöllisyyden säilyttämisen tarpeen:
Meillä kullakin on työyhteisön jäseninä oikeus määritellä, mikä on itselle kohtuullista. Hyvässä työpaikassa ihmisiä ei kloonata johonkin valmiiseen kaavaan sopiviksi vaan heitä johdetaan yksilöinä niin, että sille elämällekin jää tilaa.
Ehkäpä tässä onkin jonkinlaista villakoiran ydintä? Pienillä työpaikoilla jokaisen huomioiminen yksilöinä onnistuu suuria työpaikkoja helpommin, jos johtaja ymmärtää tehtäviensä ominaislaadun oikein. Kaikenkokoisissa työpaikoissa on kuitenkin paljon myös niitä johtajia, jotka piiloutuvat loputtomien excel-kaavioiden ja powerpointtien taakse eivätkä kykene kohtaamaan ihmisiä ihmisinä.
Jos lähiesimies ei syystä tai toisesta kykene johtamaan ihmisiä yksilöinä, ei enää jää kovin monta paikkaa, jossa yksilöllisyyttään pääsee ilmaisemaan. Työkaverien tuki on monelle ensiarvoisen tärkeää jaksamisen ylläpitäjänä. Tuttu työkaveri jakaa tuntemukset ja kokemukset, kuuntelee ja muistuttaa, että ennenkin tästä on noustu ja eteenpäin porskutellaan.
Työterveyspalveluissa, tai kuten psykologian tohtori Raimo Lahti tänään kirjoitti Hesarissa, ammatinvalinnanohjaajalla on kokemusta näistä yksilöjohtamisen puutteen heitteille jättämistä. Raimo Lahti kirjoittaa:
Työelämässä ihmisiltä vaaditaan entistä enemmän samalla, kun yksilöiden saama yhteisöllinen ja yksilöllinen tuki on yhä vähäisempää.
Tähän yhteisölliseen ja yksilölliseen tukeen tullaan jatkossa törmäämään yhä enemmän, kun keskustellaan sukupolvi Y:n johtamisen haasteista. He ovat monessa asiassa itsenäisempiä (ja itsekkäämpiä, myös positiivisessa mielessä) kuin vanhemmat kollegansa, mutta he ovat myös tottuneet siihen, että apua saa verkostosta tarvitesaan, jos ei omalta pomolta niin sitten muualta. Suhtautuminen työn merkitykseen ja elämän kokonaisvaltaisuuteen on heillä paremmassa tasapainossa kuin meillä vanhemmilla.
Mikä on hyvä asia, mutta tulee olemaan kovan oppimisen paikka monelle pomolle.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti