Nanokuulumisia jälkijunassa

Kuva http://www.flickr.com/photos/nirak/

Päivitänpä tämänkin projektin päätökseen, ettei jää roikkumaan (kuulun nimittäin siihen ihmisrotuun, jonka vaikea haaste on oppia sietämään keskeneräisyyttä).

Tänä vuonna ei suurta Nanowrimo-romaania syntynyt, mutta syntyi sentään melko suuri osa käsikirjoitusta pienoisromaania varten. Sain kasaan hieman yli 20.000 sanaa, johon itse olen olosuhteisiin nähden tyytyväinen. Marraskuun loppupuoli nimittäin kuhisi niitä olosuhteita, jotka valitettavasti ajoivat kirjoittamisen edelle.

Nanoprosessi muistutti kyllä taas siitä, miten tärkeää olisi kirjoittaa säännöllisesti, joka päivä ainakin vähän, että sanakanavat pysyvät auki.

Uuden taidonkin opin, josta tässä näyte. Nanowrimon Suomen-keskustelulistalta opin, kuinka wordilla tehdään automaattitiivistelmä dokumentista. Tällainen on siis tämän vuoden nano-kirjoitelmani tiivistettynä yhteen prosenttiin:

Malja on tiukka ja musta ja täynnä, se estää minua nukkumasta. Onhan se melkein tottakin. Sitten voisi vähän täydentää harrastuksilla... Matkustamisesta pidän, niillä erityisesti kuvaan paljon.

Tiia. Ketkä ovat tienneet ja mitä ja kuka on jutun paskiainen? Olihan Sinussa. Nousen ja tassuttelen hiljaa olohuoneeseen ja siitä keittiöön. Sitten alkoi se lapsijuttu. Siitä tehtiin otsikko.

Aika paljastavaa, sillä tuollainen automaattitiivistemä näyttää kirkkaasti kirjoittamisen maneerit, ylimääräiset täytesanat ja toistuvat lauseet. Myönnän,  siivosin muutaman ylimääräisenn ja-sanan jo pois tuosta ylläolevasta. :)

Mukavaa viikonloppua kaikille lukijoilleni!

Toinen nanoviikko

Nanoraporttia taasen, kun viime viikko hurahti työasioiden ja sairastelujen merkeissä ohi nopeammin kuin laki sallii. Meillä oli pieni sikaflunssapotilas. Oireina lähinnä korkea kuume ja yskä, mutta keskiviikkona aloitettu Tamiflu tepsi niin, että takana on jo kolme oireetonta päivää ja kaveri suunnisti reippaana ja reppu heiluen kohti koulua tänä aamuna. Työasioita hoidettiin miehen kanssa vuorotellen, onneksi itse emme kumpikaan sairastaneet (kop kop...)

Tällä viikolla töiden puolesta helpompi viikko ja mieskin viikon matkalla, joten toivon, että saan nanotavoitetta kiinni. Olen nimittäin pudonnut kelkasta. Tavoitteesta pitäisi olla nyt kasassa puolet, minulla on reipas 17 000 sanaa. Mutta tänään aamulla tuli jo tuhannen sanan tarina ja aiheita porisee pääkopassa, joten uskon että perjantaihin mennessä saan tavoitteen kiinni.

Alkuajan kirjoittelin muutamaa toisiinsa liittyvää tarinaa kehitellen juonta ja henkilöitä. Viime viikon keskiviikkona oivalsin miten tarinat liittyvät toisiinsa ja viikonvaihteessa vielä tajusin yhden koukun tarinasta. Nyt siis on aineksia ainakin täksi viikoksi. Tarina ei kuitenkaan ole niin laaja, että juttua riittäisi tällä vauhdilla viimeiseksikin viikoksi, joten täytyy alitajuntaan lähettää pyyntö keksiä juoneen vielä yksi mutka.

Eilen tapasin kirjoittavia Oriveden-ystäviä pitkästä aikaa. Kiitos innoituksesta heille ja kannustuksesta teille lukijoille. Uusiakin lukijoita on ilmestynyt, lämpimästi tervetuloa!

Ja Kalle, anteeksi että kustantaja-asiaan liittyvän kommenttisi julkaiseminen kesti luvattoman kauan, jostain syystä osa kommenteista tulee hyväksyttäväksi ja osa julkaistuu suoraan. Osaisiko joku Bloggerin sielunelämää tunteva neuvoa, miten saisin kaikki suoraan julki?

Huomenna se alkaa

eli siis NaNoWrimo. Ai että mikäkö se on? National Novel Writing Month (NaNoWriMo tai joskus vain NaNo) eli kansallinen romaaninkirjoituskuukausi  on vuosittainen marraskuun ajan kestävä kirjoitusprojekti, jossa tavoitteena on kirjoittaa 50 000 sanan mittainen romaani kuukauden aikana. Nimestään huolimatta NaNoWriMo on laajentunut kansainväliseksi ja mukana on ollut monia osallistujia Suomestakin.

NaNoWriMossa päämääränä on nimenomaan kirjoittaa 50 000 sanaa, jonka ei tarvitse olla viimeistelty tai edes kokonainen romaani. Sen täytyy kuitenkin olla romaani eikä esimerkiksi novellikokoelma tai tietokirja. Kyseessä ei ole varsinainen kilpailu - tavoitteena on "voitto", mutta palkintoja ei jaeta. Muutamia NaNoWriMossa aloitettuja romaaneja on sittemmin julkaistu. Suomeksi kirjoittaville osallistujille projektissa on selvästi enemmän haastetta kuin englanninkielisille, sillä englannin kielessä 50 000 sanaa on vielä lyhyt romaani, siinä missä suomeksi se on jo paljon laajempi kokonaisuus.(Wikipedia).

Viime vuonna ilmoittautuneita oli noin 120.000. Suomessakin meitä on hieman yli 350 kirjoittajaa.

Romaanilla on aihe ja karkea sisällysrunko. Huomenna se alkaa.