Pidimme keskiviikkona Elinan kanssa ensimmäisen kohtuullisuusvalmennuksemme. Kiitos mukana olleille upeille naisille läsnäolosta ja saamastamme lämmittävästä palautteesta!
Ryhmän keskustelujen pohjalta jäin pohtimaan turvallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien tunteiden puuttumista työelämän nykykäänteissä. Monilla työpaikoilla puurretaan omista voimavaroista piittaamatta entistä lujempaa, jotta saisi säilyttää paikkansa vielä hetken. Työpaikat ovat olleet survival-moodissa jo pitkään. Ihmiset katoavat naapurihuoneista, uusia ei palkata, vaan työt jaetaan jäljelle jääneille, pelko estää avoimen keskustelun. Ei ihme, että niin moni hoippuu kohti uupumusta, kun on tunne, että omaan kohtaloon ei voi mitenkään vaikuttaa vaan se on täysin oman vaikutusvallan ulkopuolella.
Omia ajatuksia ja valintoja kannattaa kuitenkin tarkkailla. Vaikka liikkeenjohdon päätöksiin ei pääsisikään vaikuttamaan, täytyisi silti pitää itsensä kiinni oman elämänsä ohjaksissa. Jos työ täyttää koko elämän, saattavat ne vaikuttamisen paikat jäädä huomaamatta. Siksikin työn ja elämän tasapaino on hyvä olla mietittynä: Jos työ menee, jää silti vielä se elämä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Tekstit
Hei ja lämmin kiitos vielä sinulle ja Elinalle valmennuksesta! Ihan samoja teemoja pohdiskelin mielessäni seuraavina päivinä. Meillä kullakin on työyhteisön jäseninä oikeus määritellä, mikä on itselle kohtuullista. Hyvässä työpaikassa ihmisiä ei kloonata johonkin valmiiseen kaavaan sopiviksi vaan heitä johdetaan yksilöinä niin, että sille elämällekin jää tilaa.
VastaaPoistaItselleni ole ottanut erityisen työstämisen kohteeksi tyytyväisyyden: keskittymisen siihen mikä on hyvin jo nyt. Olemalla niistä asioista tietoinen ja kiitollinen varmistan, etten hukkaa sitä mikä on minulle elämässä tärkeää.