Leppoisampaa leipomista

Aiheesta sujuvasti kolmanteentoista eli tällä kertaa puhutaan leipomisen leppoistamisesta. Viikonloppuna iski nimittäin mummonmökkikaipuu, ja mökkikautta odotellessa katselin aiheesta blogeja.

Uusi tuttavuus Unelmien mummonmökki olikin kerännyt ilokseni kokonaisen listallisen mummonmökkikaihoon sopivaa luettavaa. Nappasin sieltä vinkin käydä lukemassa Tuulan turinoita. Tuula raportoi suomalaisesta maalaiselämästä Norjan ihmemaassa.

HuomasinTuulan blogista ensiksi laskiaispullien ohjeen. Mulla on lapsuudesta jäänyt joku trauma, sillä vaikka leivon mielelläni piirakoita ja kakkuja, en erityisesti pidä pullan leipomisesta, tai varsinkaan sen taikinan tekemisestä kaikkine vaivaamisineen ja vääntämisineen. Siksi Vaasan äidit on pääosin  tehnyt meidänkin pullat, silloin kun sellaista tekee mieli.

Tämä saattaa olla nyt historiaa, sillä Tuulan ohjeella tuli hyvää pullaa ja taikina oli aivan käsittämättömän helppo leipoa, ilman loputonta vaivaamistakin. Sekoitus vain ja kohoamaan. Alkuperäisessä ohjeessa oli kyllä 50 gr kuivahiivaa, mutta itse laitoin vain noin 20 g eli hiivapussin ohjeen mukaan. Ehkä Norjassa on erilaista kuivahiivaa tai määrä tarkoitti alunperin tavallista hiivaa? Ohje oli juuri sopiva kahteen pellilliseen. Ehkäpä joku elintarvikekemiaa tunteva osaa selittää, miten tämä ohje tuottaa hyvää pullaa, vaikka sitä ei vaivata lainkaan?

Toinen riemastuttava oivallus oli Tuulan tapa tehdä karjalanpiirakoita. Tämä menee kokeiluun lomalla, jolloin oli tarkoitus pitää karjalanpiirakkatalkoot ja leipoa niitä enemmänkin pakkaseen.

Päivän pieni ilo: piristävä lounas ex-työkavereitten kanssa!

Kaesan leipomuksia

Aina silloin tällöin täytyy mainostaa kotimaakunnan kulinaarisia kohokohtia, vaikka eipä niitä niin paljon ole totuttu tähän nälkämaahan liittämään. Täällä blogissa taisin viimeksi hehkuttaa maaliskuussa Biokian marjaherkkuja, ja nyt on vuorossa Kaesan Rapsakat Ruistikut, olokeepa hyvä!

Kuhmolaisen Kaesan kotileipomon tuotteisiin kuuluvat maakunnan leipien ja nisujen (suomeksi pullaa) sekä rönttösten (suomeksi piirakoiden) lisäksi kaenuulaisia grissiinejä (suomeksi leipäpuikkoja), joista kesämatkalta sattui mukaan ruistikkuja. Ovat ainakin rukiisia, kevyitä, vähäsuolaisia ja runsaskuituisia. Ja hyvänmakuisia, sanoi jopa Seitsemänvuotias. Tarjoilla voi monien lisäkkeiden kanssa (pakkaus suosittelee niitä myös jäätelön seuraksi?) ja aion näitä hankkia jatkossakin.

Jakelu Kainuun ulkopuolella on hieman nirkoinen, mutta ainakin seuraavista pitäisi löytyä:

Heila lähiruokatori Heinolassa
Benjamin maatilatori Kausalassa
K-Supermarket Munkki Helsingissä
Eedami Kauppahallissa Turussa
Tuorlan Majatalo Piikkiössä.

Tälle tuotteelle soisi kyllä laajempaakin levikkiä, suosittelee Serenitas.

Jatkossa tässä sarjassamme "Ruokavinkkejä nälkämaalta" saattaa seurata mm. Suomen ehkä paras ruisleipä Pekka Heikkisen Puu-uunileipä, rapeaksi paistetut Oulujärven muikut ja Kaenuulainen Lohikeitto. Palaamme epäilemättä aiheeseen.

Lomaltapaluuraporttia

Neljän viikon lomailu mökillä, matkoilla ja rakkaiden sukulaisten seurassa välillä emäntänä, välillä vieraana vaatii veronsa. Koska reissailumme vaati myös pakkaamista ja purkamista useampaan kertaan, alan olla allerginen erilaiselle tavaralle ja aion ottaa tiukan kurinpalautuksen tavaramäärän kanssa.Kotiuduttuamme pyykkikone on kieponut lähes tauotta ja ruokakaappeihinkin tarvittiin yhtä ja toista täydennystä. Vyötärönauha kiristää ja uusi elämä pitäisi taas aloittaa terveellisemmin eväin.

Oli jotakuinkin pakko suunnistaa kohti ostoshelvetin supermarketia.

Ensimmäinen havainto siellä oli typerryttävä melu, joka syntyi musakista, kuulutuksista, rullaportaista, ostoskärryistä ja ihmismassojen äänistä. Tuntui että äänet kasvoivat moninkertaisiksi kaiuiksi, joka hetkessä onnistui tuhoamaan lomalla virinneen hiljaisen rauhan.

Helteestä ja lomailusta typertyneeseen päähäni iski uudestaan epätoivo jo elintarvikeosaston kynnyksellä. Ensimmäisenä vastassa olivat virvoitus- ja alkoholijuomat, karkit ja erilaiset snaksit ja muut mässyt. Kymmeniä ja taas kymmeninä hyllymetrejä täynnä kaikkea mahdollisimman epäterveellistä ja tarpeetonta! Tuntuu, että kaiken tuon roskan ostaminen on tehty liian helpoksi.

Löysin muuten todella mielenkiintoisen minulle uuden blogituttavuuden, Kemikaalikimaran, jonka pitäjä Anja Nysten näytti myös kirjoittaneen keväällä karkkiasioista. Sieltä löytyi typerryttävä tieto, että suomalaiset syövät vuodessa yhtä paljon karkkia kuin kalaakin, molempia 13 kg!

BTW, kesämatkan varrella havaitsin, että ainakin Hartwall on tuonut markkinoille o.33 litran pullokoolla (minipack) virvoitusjuomia. Pullo näytti ja tuntui käteen suloisen pieneltä, mutta sitten tajusin, että tämän kokoisiahan olivat kaikki virvoitusjuomapullot ennen. Nyt tuo silloinen vakioannos näyttää kääpiöltä puolen litran, pintin (0,56 litraa) ja 1,5 litran pullojen ja tölkkien rinnalla. Hyvä tarjokas kuitenkin tuo minipullo (monipakkauksessaankin), ja vielä lisäksi kierrätysmuovista valmistettu.

Kun olin lopulta kyennyt hilautumaan hevi-osastolle, vastassa olivatkin sitten onneksi mitä ihanimmat kauden vihannekset ja hedelmät. Niillä ja kalalla olen ajatellut elää seuraavat viikot, kuluneina viikkoina kun ei kaikilta osin voinut itse ruokailuaan optimoida ja sen huomaa olossa ja vyötärössä.

Niin ja tietysti mansikoilla ja muilla marjoilla. Muina hommina tiedossa sitten roinanraivausta ja kirjoittamista sekä puutarha- ja mustikkametsäterapiaa näinä parina viikko ennenkuin työt taas pyörähtävät käyntiin. Ja ennen kuin meidän Seitsemänvuotias aloittaa ekaluokkalaisena koulunsa!

(Kuva: Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto)

Hunajaisia uutisia

Lähiruokaan liittyen kaksi hunajaista uutista (via trendwatching.com). Kuva mesimestari.fi.

Fortnum & Mason on sijoittanut Piccadillyn tavaratalonsa katolle neljä mehiläispesää. Asiakkaat voivat nettikameran välityksellä katsella mehiläisiä niiden tuottaessa hunajaa, joka lopuksi myydään kaupassa.

Fairmont Royal York hotel puolestaan on asettanut kolme pesää 14. kerroksen korkeuteen Torontossa ja tuotettu hunaja käytetään hotellin keittiössä. Palaute asiakkailta on ollut niin positiivista, että kolme uuttaa pesää on suunnnitteilla.

Skeptikkona minulle palautui kuitenkin mieleen lukion bilsantunnilta, että mehiläiset keräävät helposti ympäristön raskasmetallit itseensä, niin ettei vain hunajassa olisi pientä lyijylisää? Mutta keinoruokinnassahan ne tietysti ovat, kun kukkakedoille on kummastakin paikasta pikkuisen lentomatkaa. Vekkuli idea, kuitenkin, ja kertoo siitä, että kaupungeissakin voi tuottaa syötävää.

Häpeämätöntä mainontaa

Törmäsinpä lomasella niin hyviin tuotteisiin, että hehkutan niitä estottomasti täälläkin. Suomussalmella toimivan Biokia Oy:n kuivatut mustikat, mustaherukat ja suklaapuolukat katosivat perheemme suihin alle aikayksikön. Tuotteet on valmistettu kuivatuista luonnonmarjoista ilman keinotekoisia lisäaineita.

Jakelukin näyttää olevan kunnossa: "Makeita marjoja ja Suklaamarjoja voi ostaa S-Marketeista, Prismoista, Euromarketeista, monista K-ryhmän kaupoista sekä muista hyvin varustelluista vähittäiskaupoista ympäri maan."

Hyvää ja terveellistä, lisää tällaista tuotekehittelyä, kiitos!