Lomaltapaluuraporttia

Neljän viikon lomailu mökillä, matkoilla ja rakkaiden sukulaisten seurassa välillä emäntänä, välillä vieraana vaatii veronsa. Koska reissailumme vaati myös pakkaamista ja purkamista useampaan kertaan, alan olla allerginen erilaiselle tavaralle ja aion ottaa tiukan kurinpalautuksen tavaramäärän kanssa.Kotiuduttuamme pyykkikone on kieponut lähes tauotta ja ruokakaappeihinkin tarvittiin yhtä ja toista täydennystä. Vyötärönauha kiristää ja uusi elämä pitäisi taas aloittaa terveellisemmin eväin.

Oli jotakuinkin pakko suunnistaa kohti ostoshelvetin supermarketia.

Ensimmäinen havainto siellä oli typerryttävä melu, joka syntyi musakista, kuulutuksista, rullaportaista, ostoskärryistä ja ihmismassojen äänistä. Tuntui että äänet kasvoivat moninkertaisiksi kaiuiksi, joka hetkessä onnistui tuhoamaan lomalla virinneen hiljaisen rauhan.

Helteestä ja lomailusta typertyneeseen päähäni iski uudestaan epätoivo jo elintarvikeosaston kynnyksellä. Ensimmäisenä vastassa olivat virvoitus- ja alkoholijuomat, karkit ja erilaiset snaksit ja muut mässyt. Kymmeniä ja taas kymmeninä hyllymetrejä täynnä kaikkea mahdollisimman epäterveellistä ja tarpeetonta! Tuntuu, että kaiken tuon roskan ostaminen on tehty liian helpoksi.

Löysin muuten todella mielenkiintoisen minulle uuden blogituttavuuden, Kemikaalikimaran, jonka pitäjä Anja Nysten näytti myös kirjoittaneen keväällä karkkiasioista. Sieltä löytyi typerryttävä tieto, että suomalaiset syövät vuodessa yhtä paljon karkkia kuin kalaakin, molempia 13 kg!

BTW, kesämatkan varrella havaitsin, että ainakin Hartwall on tuonut markkinoille o.33 litran pullokoolla (minipack) virvoitusjuomia. Pullo näytti ja tuntui käteen suloisen pieneltä, mutta sitten tajusin, että tämän kokoisiahan olivat kaikki virvoitusjuomapullot ennen. Nyt tuo silloinen vakioannos näyttää kääpiöltä puolen litran, pintin (0,56 litraa) ja 1,5 litran pullojen ja tölkkien rinnalla. Hyvä tarjokas kuitenkin tuo minipullo (monipakkauksessaankin), ja vielä lisäksi kierrätysmuovista valmistettu.

Kun olin lopulta kyennyt hilautumaan hevi-osastolle, vastassa olivatkin sitten onneksi mitä ihanimmat kauden vihannekset ja hedelmät. Niillä ja kalalla olen ajatellut elää seuraavat viikot, kuluneina viikkoina kun ei kaikilta osin voinut itse ruokailuaan optimoida ja sen huomaa olossa ja vyötärössä.

Niin ja tietysti mansikoilla ja muilla marjoilla. Muina hommina tiedossa sitten roinanraivausta ja kirjoittamista sekä puutarha- ja mustikkametsäterapiaa näinä parina viikko ennenkuin työt taas pyörähtävät käyntiin. Ja ennen kuin meidän Seitsemänvuotias aloittaa ekaluokkalaisena koulunsa!

(Kuva: Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto)