Elämän tarkoituksen oivaltamisesta

Joskus tielle osuu sattumalta kirja, joka on tarkoitus lukea juuri silloin. Viime päivät (tai oikeammin illat) olen lukenut Eckhart Tollen kirjaa Uusi maa, elämän tarkoituksen oivaltaminen. En ole aikaisemmin tutustunut Tolleen, vaikka olenkin tietoinen maineestansa ja melkein guruudestansa. Ehkä olen hieman vierastanut jotain zen-buddhalaisuudeksi luulemiani painotuksia tai sitten aika ei vain ole ollut kypsä.

Työlästä lukeminen oli nytkin, sillä Tolle käyttää käsitteitä jotka täytyy ensin selvittää itselleen, kun en edellistä eli Läsnäolon voimaa ole lukenut. Mutta pähkinänkuoressa kirja käsittelee ihmisen egokeskeisyyden vaikutuksia. Toimimme itsekkäästi ja käytämme hyväksi niin toisia ihmisiä kuin luontoakin. Tollen mukaan vain uuden tietoisuuden syntyminen voi auttaa meitä eteenpäin kestävällä tavalla. Pelkällä ajattelemisella emme tänne pääse, vaan meidän täytyy uskaltaa luottaa sisimmässämme vaikuttavaan suurempaan voimaan. Keinoja linkittyä tähän ovat läsnäolo, hengittäminen ja tietoisuuden kehittäminen.



Kaikki ne tutut asiat olivat tässäkin kirjassa. Onni ei kiinnity tavaraan, vain antamalla voi saada, mielenrauha löytyy hetkessä olemisesta. Minua puhutteli tässä hetkessä eniten kiitollisuus. Kirjan lukeminen oli hyvä muistutus siitä, miten kannattaa palauttaa mieliin mitä kaikkea hyvää ja onnellista minulla jo elämässäni on eikä vain miettiä sitä mitä haluan tai toivon elämääni lisää.

Riittää jo!

Aivoni ovat käyneet viime päivinä lähes ylikierroksilla, niin mielenkiintoista luettavaa oli John Naishin kirja Riittää jo. Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa (Atena Kustannus 2009).

Kirjasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta kannattaa lukea itse. Naish esittelee riittävyyden filosofian meille, joilla on jo kaikkea mitä elämiseen ja onnellisuuteen tarvitsemme. Tässä filosofiassa aika, tila ja itsemääräämisoikeus ovat tärkeämpää kuin joutava krääsä.

Se osa kirjasta, joka on eniten kuormittanut ajatuksiani onkin se vaikein pähkinä purtavaksi. Kun koko (länsimainen) yhteiskuntamme perustuu kasvuun ja sitä kautta koko ajan lisääntyvään tavaroiden tuottamiseen, mutta toisaalta tiedämme, että maapallomme ei tällaistä menoa enää kestä, miten löytyy tie eteenpäin?

"Miten kävisi yksinomaan kasvuun perustuvalle taloudellemme, jos me kaikki omaksuisimme yhtäkkiä riittävyyden filosofian? Romahtaisiko maailmantalous? Tämä kysymys taitaa olla merkittävä talouspoliittinen norsu ekologisessa posliinikaupassa", Naish kirjoittaa.

Ja siinäpä sitä sitten riittääkin pohtimista.

G-sukupolvi

- Kuvassa William-Adolphe Bouguereaun (1825-1905) teos Charity (1878)

Muistatteko vielä X-, Y- ja Z-sukupolvet? Nyt ollaan aakkosissa siirrytty jo G:hen, ainakin Trendwatching.comin mukaan.

Generation G, jossa G= Generosity, pitää anteliaisuutta yhä tärkeämpänä yhteiskunnallisessa ja taloudellisessa toiminnassa. Kuluttajina he vieroksuvat ahneutta ja sen seurauksena syntynyttä talouden umpikujaa, jossa nyt olemme.

Samalla he kuitenkin kaipaavat yhä enemmäkin insitutuutioita, jotka välittävät heistä. Tämä on tietysti luonnollista näinä haastavina aikoina. Merkkejä uuden sukupolven ajatusmaailmasta on nähtävissä erityisesti netissä, jossa yhä useammat jakavat, antavat, osallistuvat, luovat ja tekevät yhteistyötä.

”Ottamisen” ja "omistamisen" sijaan monelle oman intohimoisen kiinnostuksen kohteen jakaminen ja siitä saatu kiittävä tunnustus on muuttunut statussymboliksi. Tästä olisi tietysti yrityksilläkin paljon opittavaa.

Sukupolvi G:ssä trendikästä ovat sitoutuneet yksilöt, jotka haluavat ja voivat antaa, jakaa ja tehdä yhteistyötä ajaakseen tärkeitä asioita. Anteliaisuudesta on tulossa uusi statussymboli. Tätä todistavat vaikka julkisuuden henkilöt ja businessmogulit. Hesarissa Jussi Pullinen kirjoitti tänään netin kevytaktivisimista. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että pelkkä kevytaktivismi ei riitä, vaan asioista tulisi huolehtia netin ulkopuolellakin. Tästähän esimerkiksi Porkkanamafia on hyvä esimerkki.

Mutta silti on paljon niitä, jotka vielä haluavat sen neljännenkin kalapuikon.

Kuten jo Kauhajoen jälkimainingeissa totesin, eivät ne instituutiot oikeasti rakasta, meidän ihmisten tehtävä on olla anteliaita, rakastaa toisiamme ja osoittaa se paitsi sanoilla, myös teoilla. Online ja off-line.