Mistä näitä turhakkeita oikein tulee?

Tämän vanhanajan jalanlämmittimen kuvasi AnnaKika

Pikainen vilaus Gigantin joulukuvastoon sai aikaan suuren ihmetyksen. Vai mitä sanotte näistä lahjaehdotuksista:

Henkilölle, jolla on alkavia kremppoja niskan tai selän alueella:

• Paristoilla toimiva niskanlämmitin; "edistää hyvinvointia. Kehon muiden alueiden lämpökäsittely onnistuu irrotettavan joustohihnan avulla."
• Paristoilla toimiva niskanhieroja: "Miellyttävä fleece-materiaali. Irrotettava joustohihna, jonka avulla voi hieroa kehon muita alueita, esim. lanteiden ja reisien alueet. Kaksi hierontanopeutta (korkea ja alhainen)."
• Infrapunahieroja.
• Hieromaistuin.
• Minihieroja: "Hierontaa liikkuessasi! Miellyttävän pehmeät hierovat geelityynyt."

Palelevalle lähimmäiselle:

• Sähköinen jalkojenlämmitin,  kaksi tehoa.
• Sähköinen lämpöhuopa.
• Sähköinen lämpöpeitto.

Muuten vaan uusavuttomalle keittiöön tai kylpyhuoneeseen

• Metallinpuhdistin, mm. korujen ja ruokailuvälineiden puhdistukseen helposti ja hellävaraisesti.
• Hammasharjan ja/tai partahöylän sterilointilaite, jonka UV-valo tappaa bakteerit ja virukset.

Jo ennestään raskautetut ympäristömme, säilytystilamme ja lompakkomme kiittävät ja kumartavat, OBH Nordica ja Wilfa.

 

Laajakaistalla mummolaan, osa II

Bloggaamistani pitempään seuranneet saattavat ehkä muistaa, miten pettynyt olin Soneran asiakaspalveluun kolme vuotta sitten, kun laajakaista saapui mummolaan.

Nyt mummola muutti samassa kylässä puoli kilometriä ja laajakaista piti saada mukaan. Olin jo varautunut paketillisella rauhoittavia ja varapiuhoilla, kun aloin järkkäillä asennusta kuudensadan kilometrin päästä taas sille päivälle, kun satun olemaan paikalla. Olin varautunut sotkuihin, soitteluihin ja muutamiin valikoituihin kirosanoihin.

Hukkaan meni rauhoittavat, sillä tällä kertaa kaikki sujui. Tilauksen otti vastaan asiakaspalvelussa henkilö, jolla oli aikaa selvittää kaikki mutkat juurta jaksaen. Odotusajat puhelinpalveluun olivat kohtuulliset. Sain tietoa tarjouksesta, jonka avulla voin edullisesti nostaa laajakaista nopeutta maksimiin. Päätelaite saapui postin kautta ajallaan ja oikeaan paikkaan. Asennusta koskevaan tiedusteluuni sain kaikki tiedot ja varmuuden siitä, että asia eteni. Asentaja ilmoitti tulostaan etukäteen ja saapui sovitulla kellonlyömällä, hoisi homman rivakasti ja ystävällisesti. Päätelaite seinään ja ..... kaikki toimi kuten pitikin. Mummo kaahaa nyt tiedon valtatiellä 20 megan laajakaistalla (ja minäkin siinä sivussa täällä ollessani...)

Onkohan tämä unta, josta herään ihan pian? Vai voiko tällaista tapahtua oikeasti? Joka tapauksessa Sonera: mummo ja minä kiitämme!

Kontrollin ajasta kuluttajien autokommunikaatioon

Markkinointiviestinnän viikon tämän päivän kohokohta oli eittämättä professori Alf Rehnin esitys "Mahdollistamisen murros - miksi mediat eivät enää kiinnosta eikä luovuus enää riitä?"

Alf Rehn ravisteli viestintäväkeä huomaamaan sen, että sosiaalisen median teknologia ei sinänsä ole kiinnostavaa, sehän on vain teknologiaa. Kiinnostavaa sen sijaan on, millaisia muutoksia sosiaalinen media aiheuttaa yritysten ja kuluttajien suhteeseen.

Kun aikaisemmin yritys on viestinnällään voinut kontrolloida kuluttajille meneviä viestejä, ollaan nyt halvan teknologian, kaikkialla läsnä olevan median ja loputtoman sisällön vuoksi tilanteessa, jossa markkinat alkavat autokommunikoida keskenään. Kuluttajat eivät tarvitse enää yritystä tai sen lupaa keskustellakseen yrityksen tuottaista tai palveluista ja saadakseen aikaan suuriakin muutoksia.

Yrityksen mahdollisuudet kontrolloida siitä käytyä keskustelua ovat nykyisin olemattomat. Kuluttajat myös luottavat yhä enenevässä määrin vertaisarvioihin ja nettipalautteeseen tuotteiden valinnassa eivätkä enää pidä yrityksen itse lähettämiä viestejä kovin luotettavina.

Rehnin mielestä finanssikriisin sijasta pitäisikin puhua luottamuskriisistä, sillä luottamus yrityksiin on heikentynyt. Tämä johtaa jatkossa yhä suurempaan läpinäkyvyyden tarpeeseen yritysten toiminnassa, sillä kuluttajien vaatimuksesta toimintaa täytyy avata näkyväksi luottamuksen palauttamiseksi. Salailu luo heti ajatuksen epäluotettavuudesta.

Viestinnällä tulisikin olla uusi rooli muuttuneessa tilanteessa: sen sijaan että jaellaan informaatiota, pitäisikin kutsua kuluttajia ja mielipidevaikuttajia yhteiseen keskusteluun asioista. Invites instead of information.

Hyvin värikäs esiintyjä ja tarinankertoja tämä professori Rehn, suosittelen ehdottamasti kuuntelemaan jos sattuu kohdalle.Harmi ettei Youtubesta löytynyt tarpeeksi hyvänlaatuista videota hänen esiintymistavastaan linkattavaksi. Ja blogissansa lisätietoja myös.

Opettaako ostomorkkis?

Ostomorkkiksen voi kanssablogaajien mukaan hankkia itselleen ainakin käsityölangoista , tiikeripaidoista, full HD- telkkareista  tai  kympin viinilaseista.

Ei hätää, et ole yksin, lohdutti meitä Maikkarin Helmi. Brittitutkimuksen mukaan kahdeksan kymmenestä naisesta tuntee syyllisyyttä shoppailukierroksen jälkeen, tiesi Daily Mail.

Tutkimukseen osallistui kolme tuhatta 17–50 -vuotiasta naista, joita uusien vaatteiden, asusteiden ja kenkien ostaminen kadutti jo muutaman tunnin jälkeen. Ostosten harkinta tulee tarpeeseen, sillä kolme neljäsosaa naisista katuu tuhlailua jo kaupassa, jopa ennen ostotapahtumaa! Itsesyytökset eivät tutkimuksen mukaan kuitenkaan auta hillitsemään ostelua.

Kaikkia kaduttaa välillä, mutta mitä sitten voi tehdä, jos ostomorkkis on usein seuralaisena ja rahat kaikkoavat lompakosta valon nopeudella?

Tehokkain keino ostomorkkikseen on ennaltaehkäisy. Jos käytät käteistä, varaa mukaan kauppaan vain se määrä, jonka voit käyttää.  Jätä luottokortti kotiin, jos kuljetat sitä mukana varmuuden vuoksi. Vältä kaupoissa kuljeskelua ja keksi sen sijaan järkevää tekemistä. Pitkitä kauppaan menoa mahdollisimman pitkään ja käy mahdollisimman harvoin.

Onko syy ostamiseesi esimerkiksi jokin näistä kymmenestä, joiden vuoksi ostamme liikaa tavaraa?

Jos kuitenkin ostattaa, niin anna itsellesi budjetti ja lupa ostaa jotain pientä ihanaa (johon sinulla on varaa), ja käytä täydellisen ihanuuden etsimiseen aikaa ja vaivaa. Sopivia tällaisia voisivat olla vaikka huulipuna, pieni asuste, sopiva määrä askartelutarvikkeita tms. Kierrä kaupat, hilpaa sydämesi kyllyydestä, kun löydät täydellisen niin osta, ja lopuksi iloitse itsekuristasi.

Ostokrapulassa rypiessäsi voit palauttaa osan tai kaikki ostokset kauppaan. Veikkaisin että muutaman kerran palautuskerran jälkeen syntyy jo muistijälki, joka auttaa hillitsemään ostelua.

Foto credits Tomashawk/Flickr

Kertokaa lukijat tekin isoimmat ostomorkkikset ja parhaimmat parannuskonstit.

Säästöä työpaikalla

Ellien säästöpossusta sattui silmiin mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten työpaikoilla säästetään tai tuhlataan yhteistä omaisuutta. Jutut saivat miettimään myös oman pienen kotitoimiston käytäntöjä ja palauttamaan mieliin omia kokemuksia aikaisemmista työpaikoista.

Ensiksi tietysti tulee mieleen sähkönkäyttö. Täytyy skarpata vielä noissa standby-virtojen katkaisemisissa, niissä huomaan välillä lipsuvani, vaikka periaatteessa ne olisivat jatkojohtojen kytkimistä helposti katkaistavissa. Eilisessä FST:n Maapalloa pelastamassa -ohjelmassakin oli tästä puhetta.

Toinen rahallisesti pieni, mutta symbolisesti suuri asia on paperin käyttö. Kaksipuoliseen tulostukseen on jo onneksi siirrytty oletuksena monissa paikoissa, ja liiketoiminnan siirtyminen sähköiseksi vähentää tulostuksen tarvetta edelleen. Nykyisin alan jo potea hieman huonoa omaatuntoa, kun jotain paperille tulostan. Paperin kierrätyspuoli on kyllä jo rutiinia.

Oma lukunsa ovat mustesuihkukirjoittimen värikasetit, joilla olen havainnut ostopaikasta riippuen olevan erittäin suuret hintaerot. Noin 40 euron hinnasta saattaa säästää kympin, kun väijyy hyviä tarjouksia tai jaksaa käydä muutamassa kaupassa vertaamassa hintoja ostoreissulla. Tulostan kuitenkin niin vähän, että lasertulostimen hankinta ei tunnu järkevältä, niin kauan kuin tuo nykyinen laite pelittää.

Muuta tavaraa kotitoimistoon ostan hyvin harkitusti, sillä kaikkea on yleensä jo meillä olemassa. Periaatteesta en ota esimerkiksi eri tilaisuuksissa tarjolla olevia mainoskyniä, koska niitä on kotona jo kertynyt melkoinen kasa. Uudelleenkäytän ja tuunailen vanhoja mappeja. Säästäväisyys lienee vähän sukuvika, koska oman yritystoimintansa jo lopettanut setäni lahjoitti minulle ison läjän mappeja, muovitaskuja ja välilehtiä yritystoimintaa aloittaessani.

Olisi mielenkiintoista kuulla teidänkin vinkkejänne!

Optimistin kalenterinhallintaa

Mulla oli kalenterinhallinta viime viikkoina ihan kesäterässä, ja surin sitä että en muiden sitoutumusten vuoksi ehdi tänne tai tännekään. Megapoliksessa olin viime vuonna Carl Honorén jalanjälijllä; tänä vuonna siellä on teemana hyvä ruoka, nam! Savexpo on uusi, mutta mielenkiintoisen monipuolinen tapahtuma.

No onneksi tajusin aikani ihmeteltyäni, että tapahtumat ovatkin vasta syyskuussa, eikä elokuussa niinkuin luulin. Joten taidan sittenkin ehtiä molempiin, tulkaa tekin!

Lukemattomista kirjoista

Kuvassa vuoden 2008 Suomen kaunein kirja Louhisaaren linnan talousreseptit.

Viime vuonna pohdiskelin lukemattomien kirjojen problematiikkaa vanhassa blogissani. Ne keittokirjat ovat edelleen hyllyssäni, vaikka hienoista kehitystä kirjaosastolla on tapahtunutkin.

Lähidivariini kierrätän monet niistä uudehkoista kirjoista ja uusista lehdistä, joista selviää yhdellä lukukerralla. Parhaimman hinnan niistä saa, jos vaihtaa uuteen luettavaan. Tämä nimenomainen divari ottaa myyntiin uudehkoja lehtiä, kirjoja laidasta laitaan, sarjakuvia, dvd- ja cd-levyjä ja pelejä. Menossa on nyt jälkikasvun sosiaalistaminen divarin käyttäjäksi, vaikka hänessä näyttää olevan hieman Aku Ankka-hamsteroinnin merkkejä, kiitos isoveljeltä perityn valmiin lehtikokoelman ja hänelle tilattujen vuosikertojen.

Oman lähiantikkasi voit etsiä vaikka täältä.

Antikka.netiä kehuinkin jo viime kerralla kiinnostavien kirjojen hankintapaikkana. Sieltä löytyy helposti harvinaisempiakin teoksia. Antikka.netin kauppiaat myös ostavat kirjoja, joita voi tarjota ottamalla yhteyttä suoraan kauppiaisiin. Muita nettiantikkoja ovat mm. Antikvaari.fi ja Antikvariaatti.net. Verkkoantikat löytyvät myös Makupalojen listauksesta. Myös Huuto.netin kautta olen joskus yrittänyt myydä joitain kirjoja, eivät tuntuneet oikein siellä käyvän kaupaksi.

Uusi tuttavuus on Booky.fi, josta voi ostaa ja jonne voi itse verkon kautta ilmoittaa myyntiin omia kirjojaan. Bookystä löytyy paljon mm. lukioiden ja muiden oppilaitosten oppikirjoja uutena ja käytettynä. Käytetyt kirjat löytyvät osastosta Vihreät kirjat. Ilmoitin itsekin kokeeksi myytäväksi yhden oppikirjan, ja plussaa tuli tietojen syöttämisen helppoudesta. Kirjatietokanta toimii nimittäin ISBN-numeroilla, jonka syöttämällä järjestelmä tunnistaa kirjan ja esitäyttää sen tiedot lomakkeelle. Kaupankäynti tapahtuu Booky.fin verkkokaupan välityksellä pientä provisioita vastaan. Kirjaani ei ole vielä ostettu, joten raportoin tästäkin aikanaan.

Myös Jamera.net myy sekä uusia että käytettyjä lukiokirjoja, kuten mm. Bookloop. Jos sinulla on lisävinkkejä, niin laita kommenttilootaan tiedoksi omat kokemuksesi.

Syksyksi kuntoon

Hmm, optikkoliikkeessä näyttäisi olevan ale. Kauniita alusvaatteita, UFFin tyylikkään näköinen mainos, ja pari muuta vaateliikettä. Ja kaksikin firmaa mainostaa liukuovikaapistoja, jonne ne vaatteet voisi ripustaa. Silmäluomileikkaus 890 € - siis mitä?? Ja rintaimplantit alkaen 5300 €, lisähinnalla myös kapselitakuu ??? Ja kaiken kruunuksi Body Jet rasvaimu water-jet-assisted-liposuction-menetelmällä?!?

Tähänkö on tultu?


Viite: HS paperilehden etusivu tänään

Kuvassa kesäisen kasvimaamme kaunotar, unikko "Black Peony".

Lomaltapaluuraporttia

Neljän viikon lomailu mökillä, matkoilla ja rakkaiden sukulaisten seurassa välillä emäntänä, välillä vieraana vaatii veronsa. Koska reissailumme vaati myös pakkaamista ja purkamista useampaan kertaan, alan olla allerginen erilaiselle tavaralle ja aion ottaa tiukan kurinpalautuksen tavaramäärän kanssa.Kotiuduttuamme pyykkikone on kieponut lähes tauotta ja ruokakaappeihinkin tarvittiin yhtä ja toista täydennystä. Vyötärönauha kiristää ja uusi elämä pitäisi taas aloittaa terveellisemmin eväin.

Oli jotakuinkin pakko suunnistaa kohti ostoshelvetin supermarketia.

Ensimmäinen havainto siellä oli typerryttävä melu, joka syntyi musakista, kuulutuksista, rullaportaista, ostoskärryistä ja ihmismassojen äänistä. Tuntui että äänet kasvoivat moninkertaisiksi kaiuiksi, joka hetkessä onnistui tuhoamaan lomalla virinneen hiljaisen rauhan.

Helteestä ja lomailusta typertyneeseen päähäni iski uudestaan epätoivo jo elintarvikeosaston kynnyksellä. Ensimmäisenä vastassa olivat virvoitus- ja alkoholijuomat, karkit ja erilaiset snaksit ja muut mässyt. Kymmeniä ja taas kymmeninä hyllymetrejä täynnä kaikkea mahdollisimman epäterveellistä ja tarpeetonta! Tuntuu, että kaiken tuon roskan ostaminen on tehty liian helpoksi.

Löysin muuten todella mielenkiintoisen minulle uuden blogituttavuuden, Kemikaalikimaran, jonka pitäjä Anja Nysten näytti myös kirjoittaneen keväällä karkkiasioista. Sieltä löytyi typerryttävä tieto, että suomalaiset syövät vuodessa yhtä paljon karkkia kuin kalaakin, molempia 13 kg!

BTW, kesämatkan varrella havaitsin, että ainakin Hartwall on tuonut markkinoille o.33 litran pullokoolla (minipack) virvoitusjuomia. Pullo näytti ja tuntui käteen suloisen pieneltä, mutta sitten tajusin, että tämän kokoisiahan olivat kaikki virvoitusjuomapullot ennen. Nyt tuo silloinen vakioannos näyttää kääpiöltä puolen litran, pintin (0,56 litraa) ja 1,5 litran pullojen ja tölkkien rinnalla. Hyvä tarjokas kuitenkin tuo minipullo (monipakkauksessaankin), ja vielä lisäksi kierrätysmuovista valmistettu.

Kun olin lopulta kyennyt hilautumaan hevi-osastolle, vastassa olivatkin sitten onneksi mitä ihanimmat kauden vihannekset ja hedelmät. Niillä ja kalalla olen ajatellut elää seuraavat viikot, kuluneina viikkoina kun ei kaikilta osin voinut itse ruokailuaan optimoida ja sen huomaa olossa ja vyötärössä.

Niin ja tietysti mansikoilla ja muilla marjoilla. Muina hommina tiedossa sitten roinanraivausta ja kirjoittamista sekä puutarha- ja mustikkametsäterapiaa näinä parina viikko ennenkuin työt taas pyörähtävät käyntiin. Ja ennen kuin meidän Seitsemänvuotias aloittaa ekaluokkalaisena koulunsa!

(Kuva: Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto)

Miksi Intersportissa on aina loppuunmyynti?

Sarjamme Serenitas kummastelee kaupan maailmaa kolmannessa osassa pohdimme sitä, miksi Intersportissa on aina loppuunmyynti?

Säännöllisin väliajoin, ja mielestäni poikkeuksellisen tiheään, ketjun liikkeet mainostavat tyyliin: "Loppuunmyynti - kauppias vaihtuu!" tai "Vuokrasopimus loppuu - kaikki pois". Ja parin kuukauden kuluttua tilanne näyttää olevan kuluttajan kannalta katsoen entisellään, kaupanteko jatkuu samalla paikalla, samalla konseptilla ja usein samalla henkilökunnalla.

Normaalireittien varrella Jumbossa vaihtui juuri äsken kauppias ja nyt Tapiolassa on menossa vuokrasopimuksen päättymis-alennusmyynti. Ja näitä esimerkkejä pulpahtaa näkökenttään sieltä täältä.

Ketjuhan on kansainvälinen, ja siihen kuuluu yli 4000 urheiluvälinemyymälää kautta maailman. Suomessa ketjun omistaa Kesko, ja Intersport-kauppoja on Suomessa 57, Keskolla on lisäksi Kesport-kauppoja 38 ja Budget Sport -kauppoja neljä. Kaupoista 93 on kauppiasyrittäjien ja kuusi Intersport Finlandin omistamia. Niin Kesport- kuin Intersport-kaupat perustuvat samaan toimintamalliin eli kauppiasyrittäjä omistaa ja vastaa liikkeestään.

Urheilukaupan markkinat kasvavat Suomessa noin 2 % vuodessa, vaikka hintakilpailu on tälläkin alalla kiristynyt. Leudontuneet talvet ovat vaikuttaneet myyntiin, tai ainakin sen rakenteeseen. Mutta onko lukijoilla jotain muitakin selityksiä näihin jatkuviin loppuunmyynteihin?

Kuluttajista myyjiksi?

Trendwaching-sivustolla esiteltiin Sellsumers, ikään kuin vastakohtana konsumereille.

SELLSUMERS: Whether it’s selling their insights to corporations, hawking their creative output to fellow consumers, or renting out unused assets, consumers will increasingly become SELLSUMERS, too. Made possible by the online revolution’s great democratization of demand and supply, and further fueled by a global recession that leaves consumers strapped for cash, the SELLSUMERS phenomenon is yet another manifestation of the mega-trend that is 'consumer
participation'.

Lyhyesti: Yhä useammalla kuluttajalla on sekä mahdollisuuksia (esim. internetin myötä) että tarpeita myydä jotakin: omaa osaamistaan (osa-aika)yrittäjänä, tarpeettomia tavaroitaan tai harrastuksen myötä syntynyttä tietotaitoa tai tavaraa/palvelua.

Trendwatchingin määritelmä kattaa yritystoiminnan vain, kun se on toissijainen tulonlähde, eikä esimerkiksi omanlaistani päätoimista yrittäjyyttä. Tunnistan kuitenkin itsessäni ainakin tuon tavaran myymisen (Huutonetissä ja esimerkiksi huomenna kylän lastentarvikekirpparilla) sekä (toistaiseksi erittäin vaatimattomien) tulojen hankkimisen harrastuksen (kirjoittamisen) myötä.

Sellsumerismiinkin (anteeksi sanahirviö!) liittyy motiivina usein halu olla aikaisempaa enemmän oman elämänsä valtija. Trendwatching esittelee useita innovatiivisia esimerkkejä maailmalta, mm. oman pysäköintitilansa vuokraaminen muille, epämieluisten lahjakorttien vaihtopalvelu tai keinon päästä eroon entisten poikaystävien lahjoittamista koruista.

Suomesta tulee mieleen ensimmäiseksi Kuinoma, sisustus-ja käsitöiden verkkokaupat sekä bloggaajat, jotka ovat myyneet bloginsa esimerkiksi jollekin lehdelle. Kertokaa te lukijat lisää hyviä esimerkkejä.

John Naishista vielä

John Naish, Riittää jo! kirjan kirjoittaja, on parhaillaan vierailulla Suomessa.

TalSan juttu aiheesta täällä.

Lukupiirikin suosittelee. Pohojan Akka sen sijaan ei innostunut. Minun aivotoimintaani kyllä stimuloi.

Naishin voi bongata livenä vielä tänään Helsingin keskustan Akateemisessa kirjakaupassa klo 16.30.

Lemmikkimarsulle Kela-korvausta

Kuva marsut.net

Tämä täti pääsi eilen taas taivastelemaan maailmanmenon kummallisuutta, kun Maikkarin uutisissa kerrottiin, että kohonneet eläinlääkärikulut ovat aikaansaaneet paineita lemmikkieläinten hoitokulujen ulottamiseksi Kela-korvauksen piiriin!

Uutisen voi katsoa täältä.

Toivottavasti kyseessä oli uutisankka, sillä jutusta ei tarkkaan ottaen selvinnyt, kuka moisen ehdotuksen oli tehnyt, vai oliko se ehkä toimittajan oma nosto nokkelaksi otsikoksi. Silti sanoisin, että pientä rajaa please.

Mielestäni jokaisella on täysi oikeus hoidattaa lemmikkimarsunsa yksityisellä erikoishammaslääkäriklinikalla anestesiassa vaikka joka päivä, mutta ei minun verorahoillani. Hoidetaan nyt ensin ne ihmisten Kela-korvaukset lähemmäksi realistista kustannustasoa, jos niitä on liikaa jaettavaksi.

Ja ei, meillä ei ole kotieläimiä. Mutta saattaa kyllä joskus tulla, sillä pidän kyllä sekä koirista että kissoista. Niin että eläintenvihaajaksi on turha yrittää leimata.

Riittää jo!

Aivoni ovat käyneet viime päivinä lähes ylikierroksilla, niin mielenkiintoista luettavaa oli John Naishin kirja Riittää jo. Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa (Atena Kustannus 2009).

Kirjasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta kannattaa lukea itse. Naish esittelee riittävyyden filosofian meille, joilla on jo kaikkea mitä elämiseen ja onnellisuuteen tarvitsemme. Tässä filosofiassa aika, tila ja itsemääräämisoikeus ovat tärkeämpää kuin joutava krääsä.

Se osa kirjasta, joka on eniten kuormittanut ajatuksiani onkin se vaikein pähkinä purtavaksi. Kun koko (länsimainen) yhteiskuntamme perustuu kasvuun ja sitä kautta koko ajan lisääntyvään tavaroiden tuottamiseen, mutta toisaalta tiedämme, että maapallomme ei tällaistä menoa enää kestä, miten löytyy tie eteenpäin?

"Miten kävisi yksinomaan kasvuun perustuvalle taloudellemme, jos me kaikki omaksuisimme yhtäkkiä riittävyyden filosofian? Romahtaisiko maailmantalous? Tämä kysymys taitaa olla merkittävä talouspoliittinen norsu ekologisessa posliinikaupassa", Naish kirjoittaa.

Ja siinäpä sitä sitten riittääkin pohtimista.

Siwa-Valinta vai Valinta-Siwa?

Piti hieraista aamuisia silmiä parikin kertaa, kun Hesarissa oli vierekkäin kaksi kokosivun mainosta, kuin kaksi marjaa. Sama layout, samat tuotteet ja samat hinnat. Vain värityksessä oli eroa. Mainostajina olivat Suomen Lähikauppa oy:n kaksi ketjua, Se lähikauppa Valintatalo ja The lähikauppa Siwa. Kyseessä näyttää olevan myös nerokas tapa testata kahden ketjun suosiota.

Ketjujen synergiat näyttävät sen verran selvästi alleviivatuilta, että olettaisin, että jonkin ajan kuluttua meillä on niitä enää yksi. Suuri kysymys onkin enää nimi: Siwa-Valinta vai Valinta-Siwa?

Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa

Aamu toisensa perään jaksan hämmästellä Hesarissa sitä, kuinka eräillä huonekaluliikkeillä voi olla varaa mainostaa jatkuvasti isoilla koko sivun ilmoituksella. Tänä aamuna "hutkiva journalisti" otti kynän käteensä ja teki pienen inventaataarion:

• Maskun kalustetalo 1 aukeama, kärki -75 % alennukset


• Suomi-Soffa 2 kpl kokosivun ilmoituksia, toisessa sohvat, toisessa muita huonekaluja, -85 % ale


• Asko 1 kokosivu tyypillistä Askon linjaa


• Ikea 1/1 sivu, keittiön sisustustarvikkeita


• Koti-Idea, 1/2 sivua, "ota kolme, maksa 2".

Erityisesti huomio kiinnittyy Maskuun, Suomi-Soffaan ja Koti-ideaan.

TNS Media Insightin mukaan kaupan viisi kovinta mainostajaa 2008 olivat suuruusjärjestyksessä Citymarket, Prisma, Suomi-Soffa, K-Supermarket ja Maskun kalustetalo.

Erikoisliikekaupan toimialakatsauksen mukaan huonekalukaupan suurin oli vuonna 2006 Kodin ykkönen noin 150 m € liikevaihdolla. Masku löytyy 4. sijalta 96 miljoonalla ja Suomi-Soffa on kymmenes 35 miljoonalla eurolla. Tilastot ovat kahden vuoden takaa, mutta antanevat jonkinmoista kuvaa nykytilastakin. Vaikka miten päin vertailisi, niin Suomi-Soffa ja Masku ovat pieniä tekijöitä muihin kärkimainostajien viisikon jäseniin verrattuna.

Herää siis kysymys: miksi ja millä lihaksilla? Ilmeisesti kyseisissä yrityksissä on muistettu se vanha totuus, että taantuman aikana mainontaa ei saa kokonaan lopettaa, ja ne kisaavat tosissaan uusista markkinaosuuksista. Mutta silti tuntuu, että tässä ammutaan tykillä hyttysiä: Isot aleprosentit, isot kampanjat, melko stabiililla markkinalla. Jokin tässä yhtälössä ei synkkaa. Varsinkin kun ainakaan omassa tuttavapiirissäni ei sohvien osto tai sisustuksen uusiminen ole ollut viime aikoina lainkaan päällimmäisenä puheenaiheena.

Maskun kalustetalolla ja Suomi-Soffalla on tuntunut olevan oma määritelmänsä alennusmyynneistä, jotka voivat yhtäjaksoisesti kestää toistakin vuotta. Sitten on vielä tämä Koti-Idea, jossa on nyt jotain kummallista meneillään. Jotenkin tuntuu, että kuulemme näistä yrityksistä vielä.

P.s. kuvan sohvalla ei ole mitään tekemistä jutussa mainittujen yritysten kanssa. Kyseessä on nimittäin on täydellinen kopio Aston Martin DB6 -auton takaosasta. Värinä on hopeakoivu, punainen nahkaverhoilu on ommeltu Y-tikillä viimeisen päälle. Tämä sopisi loistavasti kahvipöydän äärelle vaikkapa autotalliin, jossa on useampi Aston Martin. Istuin maksaa $7,300. Niskatuet eivät sisälly hintaan. (via hilavitkutin.com)

Termejä tarjolla

Riitta Esinetarinoissa on pohdiskellut terminologiaa:

Slow lifen idea on siinä, että vastustetaan sellaisia tuotanto- ja kulutusmuotoja, jotka nopeuttavat tai pinnallistavat elämää. Siinä tavallaan torjutaan elämysten teollistamista, mikä onkin kiintoisaa aikana, jolloin haluamme saada Suomeen palveluteollisuutta. [..] Itse suomentaisin slow lifen hitauttamiseksi.

Leppoistamisessa taas on Riitan mukaan kyse yksilön elämänhallinnasta kuin kulutuskritiikistä. Leppoistamisblogissaan Heikki jatkoi pohdintaa:

Aihepiiriin liittyy vielä yksi näkökulma. Leppoistaminen ja hitauttaminen edistävät kestävää kehitystä, vaikka sitä ei tavoteltaisikaan. Tarvitsisimmeko tähän oman termin? Sellaisen, joka tarkottaisi elämän yksinkertaistamista ja rauhoittamista nimenomaan ympäristöllisistä syistä.

Tuli vielä mieleen myös taannoinen keskustelu Mari Koon blogissa siitä, voiko downshiftata, jos ei ole upshiftannutkaan.

Kaivoin esille yhden vanhan artikkelinraakileeni, jossa pohdin asian monimuotoisuutta:

Vapaaehtoisessa yksinkertaisessä elämässä voi olla yksilöllisiin lähtökohtiin perustuen kysymys hyvin monenlaisista ja-tasoisista asioista. Duane Elgin on luokitellut ilmiötä 10 erilaiseen lähestymistapaan, jotka voivat esiintyä myös osittain päällekkäisinä.

Yksinkertainen elämä voi ilmeta tietoisena oman elämänpolun valitsemisena esim. eettisistä syistä (Choiseful simplicity). Elämäntapaan voi päätyä myötätunnosta heikompiosaisia kohtaan, jotta pystyisi vähentämään kulutustaan siksi, että muillekin jäisi elämisen mahdollisuuksia (Compassionate simplicity). Tällöin yksilö sitoutuu yhteisöönsä ja haluaa sovittaa ristiriitoja sekä muiden lajien että myöskin tulevaisuuden ihmissukupolvien hyvinvointia silmällä pitäen esimerkiksi tasoittamalla hyvinvointieroja.

Yksinkertaisuudessa voi korostua myös mietiskelyn ja sisäisen kasvun merkitys (soulful simplicity). Tällöin painotetaan enemmän tietoista nauttimista elämän tarjoamista rikkauksista kuin mitään materiaalisen olemassaolon tapaa. Kun huolletaan henkisyyttä, päästään pintaa syvemmälle ja voidaan luoda syvempiä ihmissuhteita.

Luonnollisessa yksinkertaisuudessa (natural simplicity) korostuvat erityisesti syvät luontoon liittyvät juuremme, jolloin yhteys luontoon tasapainottaa kokemuksia rakennetussa ympäristössä asumisesta. Tämä suuntaus kokee ihmisen velvollisuudeksi pitää huolta luonnosta ja tunnustaa myös kasvien ja eläinten oikeudet. Ekologinen (ecological) yksinkertaisuus pyrkii kunnioittamaan maapalloa olemalla kuormittamatta sitä liikaa ja näin pienentämään ekologista jalanjälkeämme. Tällöin tunnistetaan ihmisen suuri riippuvuus ekologiasta ja siihen liittyvät uhat, kuten ilmaston lämpeneminen, lajien kuoleminen sukupuuttoon tai luonnonvarojen ehtyminen.

Vapaaehtoinen yksinkertaisuus voi tarkoittaa oman yhteisöllisen elämän organisointia tavoilla, jotka mahdollistavat ekologisesti kestävämmän olemassaolon. Tämä johtaa pitemmällä tähtäimellä muutoksiin niin yksityis- ja joukkoliikenteessä, koulutuksessa kuin asuintilojen, työpaikkojen ja yhdyskuntien suunnittelussa. Tähän suuntaukseen (political simplicity) saattaa liittyä myös mediakriittisyyttä, jolloin media nähdään keskeisenä tarpeettoman kuluttamisen edistäjänä.

Säästäväisessä yksinkertaisuudessa (frugal simplicity) vähennetään kulutusta niissä asioissa, jotka eivät ole elämämme kannalta ratkaisevan tärkeitä, jolloin raha-asioiden taitavalla hoitamisella voidaan saavuttaa suurempi taloudellisen riippumattomuus. Samalla syntyy suurempi vapaus tehdä tietoisia valintoja elämässä. Tämä elämäntapa vähentää myös kulutuksen vaikutusta maapalloon ja vapauttaa resursseja muiden käyttöön.

Yksinkertainen elämä saattaa ilmetä myös ympäröivän tarpeettoman tavaramäärän systemaattisena vähentämisenä keinona vaikuttaa kokemukseen elämästä liian kiireisenä, stressaavana ja fragmentoituneena (uncluttered simplicity). Tämä elämäntapavalinta merkitsee kaiken sen materiaalisen ja ei-materiaalisen karsimista, joka vie huomiotamme pois olennaisesta ja näin auttaa keskittymään olennaiseen, mitä tämä olennainen sitten kullekin yksilöllisesti tarkoittaa.

Eleganttia yksinkertaisuutta (elegant simplicity) hakeva kuluttaja näkee elämänsä edustavan koko ajan syntyvää taideteosta tyyliin "My life is my message". Tällöin pyritään ylenpalttisen kuluttamisen vastapainona selkeään ja luonnolliseen estetiikkaan. Vaikutteita tähän voi löytyä zeniläisyydestä maalaistyylien ihannointiin, ja niitä yhdistää luonnonmateriaalin käyttö ja selkeät funktionaaliset ilmaisumuodot, joita usein löytyy esim. käsintehdyissä tarve- ja koriste-esineissä. Yksinkertaisella elämäntavalla on myös kaupallinen potentiaalinsa (commercial simplicity), sillä terveellisille ja ekologisesti kestävästi tuotetuille tavaroille ja palveluille on nopeasti kasvava markkina monilla eri osa-alueilla, kuten rakentamisessa, energiantuotannossa ja ruoassa.

Melkoinen termien viidakko, eikö vain? Mikä on sinun suosikkisi?

Korttipeliä

Pohojan Akka toi esiin huomionarvoisia seikkoja luottokorttien käytössä edellisen postaukseni pohjalta:

Luottokortilla maksaessani saan yhden laskun, josta näen kätevästi, kuinka
paljon kuukaudessa on mennyt rahaa ruokaan, bensaan, vaatteisiin jne. Ja
tililtäni menee vain yksi veloitus (pl. sähkö- etc. laskut) eli periaatteessa saan korkoa muutaman euron enemmän kuin jos maksaisin kaiken
debit-kortilla.

Pahapa minun on tuohon vastaankaan väittää, varsinkin siksi kun taloutemme rahoistaan minua(kin) tarkempi osapuoli päätyi samaan ratkaisuun. Käytyään läpi korttipinoaan hän järkeisti ja karsi isoimmista vuosimaksuista alkaen ja hoitelee nyt hommat likimain yhdellä kortilla.

Olennaistahan tässä onkin juuri se, mitä Pohojan Akkakin painottaa: ei se tuhlaaminen riipu korttien määrästä, vaan omien kulutusvalintojensa ymmärtämisestä tai ymmärtämättömyydestä. Tästä päästäisiin taas yhteen lempiaiheeseeni, lasten talouskasvatukseen, mutta säästetään sitä nyt aiheeksi pahan päivän varalle. Sillä välin katsokaapa vaikka Kalliit kulissit-aineistoa.

Pohojan Akan postaus sai kyllä pohtimaan myös menojen seurantaa. Itse en pidä siinä kovin kovaa kuria, kerran-pari vuodessa katsomme budjettia ja laskemme mm. tiliotteista eri menoerien suuruuden noin suurin piirtein. Tuo tarkkuus riittää meille, ja antaa kuvan, jos joku menoerä alkaa paisumaan tarpeettomasti. Meillä on käytössä Marttaliiton excel-pohja meille sopivaksi muokattuna.

Nostan hattua niille, jotka seuraavat pieniäkin menoja päivittäin. Itse en siihen pysty, mutta yritän pitää välillä kokonaisia päiviä, jolloin en käytä rahaa lainkaan (siis kauppoihin tms.). Niinä päivinä taloudessamme tarjotaan ruokaa tyyliin "otetaan-mitä-kaapissa-on" á la Creative Cooking of Serenitas. Ja aina sieltä jotain suuhunpantavaa löytyy. Tämä tapa pitää myös kaapit tyhjempinä ja raaka-aineiden kierron nopeampana.

Kokeilin myös verkkopankin mahdollisuuksia oman talouden kirjanpitoon, mutta se on nyt jotenkin jäänyt, tuntui aikaavievältä ja hankalalta. Onko kellään tiedossa muita järkeviä tapoja, jolla Oy Minä / Meidän perhe Ab:n menoseurannan saa järjestettya niin, ettei se vie kohtuuttomasti aikaa?

Lisää tuohta?

Meillekin on rantautumassa keskustelu, jota amerikkalaisissa blogeissa ja keskustelupalstoilla on nähty jo vuosien ajan. Kuluneen viikon aikana olen bongannut kaksi juttua siitä, kuinka meilläkin pitäisi alkaa leikellä luottokortteja kahtia eli suitsia niiden käyttöä.

Ensimmäinen taisi olla viime viikon KL Optiossa ja nyt maanantain Kauppalehti jatkoi aiheesta. Juttu perustui MarketWatchin artikkeliin, joka antoi myös neuvoja muovista luopumiseen:

• Harkitse mitä maksat kortilla. Osta muovilla vain bensaa tai konserttilippuja, mutta ei ruokaa eikä vaatteita.


• Mieti etukäteen myös käteisen käyttöä. Budjetoi. Jos et halua kantaa mukanasi suuria summia, nosta käteistä vain sen verran kuin kerralla tarvitset.


• Leikkaa luottokortti kahtia. Pidä yhä käteiskortti.


• Maksa aina koko luottokorttilaskusi kerralla pois. Idea ei ole uusi, mutta vastaa sitä, että käyttäisit käteistä.

Korteista luopuminen kannattaa:

Ihmiset säästävät rahaa, kun he luopuvat luottokorteista ja käyttävät maksamiseen käteistä. Tätä mieltä on San Diegon yliopiston kuluttajatutkimuksen apulaisprofessori Paula Peter.
– Käteinen vähentää kuluttamisen mahdollisuuksia, Peter yksinkertaistaa.

Samalla tuli mieleen, että pikavippiyhtiöt mainostavat näkyvästi myös televisiossa. Niinkuin nyt sekin, joka kehottaa ottamaan pikavipin, jotta vaimo saisi näyttävän timanttisormuksen hääpäiväksi. Näistä keskustellaan mm. täällä.

Luottokortteja tuputetaan huomaamatta kaikkialla. Viimeksi kodinkoneostoksilla Gigantissa olisimme saaneet nk. hintatakuun tuotteelle, jos olisimme samalla hankkineet lisää Tuohta kortin muodossa. Meitä kortti ei puhutellut, joten kieltäydyimme. Hetken mietittyään myyjä löysikin keinon myöntää meille hintatakuun ilman korttia. Vähän pakkosyötön makua oli myös taannoisessa Stockan tavassa vaihtaa tilikortit Mastercardeiksi.