Terveisiä tohtorille

Olen ollut saman yksityislääkäriasemakatjun asiakas kauemmin kuin haluan muistaa. Olen asioinut siellä sekä itsemaksavana että työterveysasiakkaana, ja nyttemmin myös yrittäjän työterveyshuoltoni on sovittu hoidettavaksi siellä.

Tämä tietysti kertoo siitä, että olen ollut palveluun tyytyväinen. Minua on kuultu ja kremppani ovat tulleet hoidetuksi.

Mutta nyt paratiisiin on luikertelemassa käärme. Kaksi viimekertaista asiointia herätti kysymyksen. määrätäänkö laboratoriokokeita herkemmin, jopa tarpeettomasti, jos laskun maksaa yritys työterveyssopimuksensa kautta?

Edellisellä käynnillä olin paikalla itsemaksavana asiakkaana (kaikkea en minäkään kehtaa laittaa firman kirjanpitoon...) ja lääkäri totesi, ettei ultraäänitutkimus ole ihan välttämätön, "kun siitä tulee sinulle vain lisäkuluja".

Viimeisimmällä kerralla vakilääkäri vilkaisi koneelta: "Sinullahan on tämä laaja työterveyssopimus, minä laitan tästä nyt näitä labroja nämä ja nämä ja vielä olisi hyvä katsoa tuokin".

Tietenkin minun olisi siinä vaiheessa pitänyt kysyä, onko ne kaikki tarpeellisia ja välttämättömiä vai vain nice-to-know -osastoa, mutta enpä sitten kysynyt. Vaikea on spesialistin päätöksiä siinä kohden mennä kyseenalaistamaan.

Seuraavalla kerralla aion kuitenkin avata suuni, sillä minun tapauksessani, yksinyrittäjänä, joudun kuitenkin ihan itse tienaamaan kaikki ne roposet, joita lääkärifirmalle maksan työterveyspalveluista. Ja isompienkin firmojen kohdalla pitää tietysti olla sellainen roti, ettei turhaan tutkita, ihan sen takia että laaja sopimus sen mahdollistaa. Tosin vakilääkäri tiesi myös kertoa, että monet yritykset ovat tarkistaneet työterveyssopimuksiaan tiukemmiksi näinä ankeina aikoina.

Yrittäjänainen rahan perässä

Kauppalehden blogeista löytyy Maija Ilmoniemen selkeä kannanotto Kyllä yrittäjänainen rahaa haluaa, joka kannattaa ehdottamasti lukea. Siteeraan hieman:

Tutkimusten mukaan naisten tärkeimmät syyt yrittäjäksi lähtemiseen ovat työtyytyväisyys, perheen huomioiminen ja yrittämisen vapaus. Nainen tavoittelee yrittäjyyden kautta uutta elämäntapaa – eihän hän, herrantähden, aio rahan perässä juosta.

Vapaus ja tyytyväisyys ovat toki tärkeitä, mutta ihan oikeassa maailmassa yrittäjällä voi olla vapautta vain, jos hänen yrityksensä menestyy, eli tuottaa rahaa. Ja jos sen haluaminen ja pyytäminen on suurin synti, rahaa on äärimmäisen vaikea saada! Naiset sortuvat usein puuhasteluun. On helpompi istua lajittelemassa kirjanpitäjälle kuitteja tai väsäämässä exceleitä, koska silloin ei tarvitse kohdata karua arkea ja kassavirtaa.

Tähän saakka on helppo olla Maijan kanssa samaa mieltä, ja vielä siinäkin, että myynti on yrittäjän tärkein tehtävä, niin naisen kuin miehenkin.

Yhtä asiaa jäin kuitenkin pohtimaan: miksi niin usein käsitteet tulos ja kannattavuus liimataan yhteen erottamattomaksi parivaljakoksi? Sen verran voi jo yleisen elämänkokemuksen avulla todeta, että yritystoimintaa ei kannata aloittaa, ellei se kannata ja ole tuottavaa.

Mutta tarvitseeko kaikkien yritysten kasvaa? Kasvulla tarkoitan tässä jotain sellaista, jota liitetään termiin kasvuyritys, siis kaksi- tai kolmenumeroisia liikevaihdon kasvuprosentteja. Voisiko yrittäjä olla ihan onnellinen siitä, että hänen yrityksensä toimii kannattavasti ja tuottaa tavoitellun toimeentulon yrittäjälle? Miksi kasvun pitäisi olla itseisarvoista?

Kokemuksia elämänmuutoksesta

Mydollarplanin Madison jakaa blogissaan kokemuksia siitä puolesta vuodesta, jonka hän on ollut poissa oravanpyörästä. Esimerkin innoittamana lainaan häneltä otsikot ja teen omasta oravanpyörän ulkopuolisesta elämästäni samantapaisen koosteen. Minulla aikaa on mennyt jo vuosi ja 3kk. Vaihdoin vain otsikoiden järjestystä eli laitoin nuo raha-asiat tuonne listassa lopummalle, kun eivät ole mielessäkään päällimmäisenä tätä asiaa pohtiessa.

Sen verran täsmennän kuitenkin, että en ole suinkaan lopettanut työntekoa, vaan teen edelleen töitä itseäni kiinnostavalla alalla, nyt yrittäjänä, joka koettaa noudattaa kohtuullisuutta töiden määrässä.

Here we go:

Making New Friends: Joo, kyllä, olen tutustunut tänä aikana tosi ihaniin kirjoittajanaisiin ja ollut muutenkin avoin uusille kohtaamisille.

Time with my Kids: Meillä on vain yksi, mutta enemmän aikaa on todella tullut vietettyä Kuusivuotiaan kanssa ja lisäksi jaksaa tehdä enemmän ja erilaisia asioita hänen kanssaan (ns. laatuaikaa)

Less Stress: Stressin määrä on todella paljon vähentynyt, ja sitä myötä erilaiset terveyskrempat. Erikoislääkärit ja lääkevalmistajat eivät ainakaan hyödy tämän tapaisista elämänmuutoksista.

Life Mix: Liikuntaa on tullut huimasti lisää verrattuna lähtötilanteeseen. Ystäville ja harrastuksille on voimia ja aikaa. Ja nautin siitä, että on ollut aikaa lukea kirjoja ;)

Education is Never Wasted: Eipä niin, suoritin ne luovan kirjoittamisen perusopinnot 2008 aikana. Varovasti lähestyn ajatusta, että voisi opiskella vaikka viestintää seuraavaksi....

My New Goals: Tää osoittautui aika kivaksi tavaksi elää elämäänsä, aion jatkaa valitsemallani tiellä toivottavasti kauan. Yritän kehittää yhtä firman tulevaa kivijalkaa kantavammaksi pikkuhiljaa.

Less Materialistic: Jep, shoppailu on vaihtunut muihin harrastuksiin. Viime viikolla jouduin pakon edessä viettämään ostoshelvetissä neljä ja puoli tuntia, ja en tehnyt yhtään heräteostosta!

Less Connected. Madison puhuu siitä, ettei seuraa esim. talousuutisia niin paljon kuin ennen. Itsellä en ole huomannut suurta eroa, vaikka telkkarin katsominen on vähentynyt. Katsomani ja kuluttamani mediasisältö on varmaankin parempilaatuista kuin aikaisempi. Olen nyt aikaisempaa aktiivisempi erilaisissa live- ja online-verkostoissa.

I Have to Say No: Tätä olen koettanut opetella, edelleen.

My Husband’s Plans: Ennallaan, meinaa painaa rakastamassaan työssä ainakin 68-vuotiaaksi, jos Luoja suo ja työnantaja ei takavarikoi huru-ukoilta kulkukortteja sitä ennen.

(I Still Suck at) Cooking: Mulla luova kokkaus on eräänlainen vahvuus, ja on vain vahvistunut tänä aikana. Teemana on otetaan mitä kaapissa on ja katsotaan mitä tulee.

Pursuing New Interests: Tätäkin on tehty, erityisesti kulttuurin saralla.

Keeping Old Hobbies Going: Odotan kesää ja puutarhaa ja entisöintiprojekteja.

Risks: Nähtäväksi jää vaikuttaako tämä taloustaantuma roimasti yritykseni toimintaan. Toistaiseksi näyttää että pienet ja vikkelät voisivat jopa hyötyä tästä tilanteesta. Tietenkin vakavat sairaudet ja vastaavat saattavat osua kohdalle, mutta siihen ei taida voida huolehtimalla vaikuttaa.

Stock Market: Seuraan pienen salkun omistajana kyllä, mutta ei ole vienyt yöuniani. Ostin jotain lisääkin. Mikä menee alas, tulee myös ylös.

Retirement Contributions: Jo vuodesta 1998, ja jatkuu hamaan eläkeikään, nyt myös lakisääteisen YEL:lin muodossa.

Asset Allocation: Sijoittamisperiaatteena on ollut, ettei kaikkia munia samaan koriin, eikä se ole muuttunut sinne tai tänne.

Cash Flow: tullut epäsäännöllisemmäksi, kun omaa palkkaa jaksottaa vähän yrityksen laskutuksen mukaan.

Changes in Spending: kulutus on tullut tarkemmaksi, hintatietoisemmaksi ja vertailen enemmän. Hankinnat harkitaan aikaisempaa tarkemmin.

Net Worth: Riippuu myös ja ennenkaikkea muista kuin henkilökohtaisen talouden mittareista. Uskon että tällä konseptilla jatkan verojen maksua pidempään ja onnellisempana kuin aikaisemmin. Ja ei tietenkään ole mitään sitä vastaan, että sitä nettovarallisuuttakin karttuisi matkan varrella lisää plakkariin.

Korttipeliä

Pohojan Akka toi esiin huomionarvoisia seikkoja luottokorttien käytössä edellisen postaukseni pohjalta:

Luottokortilla maksaessani saan yhden laskun, josta näen kätevästi, kuinka
paljon kuukaudessa on mennyt rahaa ruokaan, bensaan, vaatteisiin jne. Ja
tililtäni menee vain yksi veloitus (pl. sähkö- etc. laskut) eli periaatteessa saan korkoa muutaman euron enemmän kuin jos maksaisin kaiken
debit-kortilla.

Pahapa minun on tuohon vastaankaan väittää, varsinkin siksi kun taloutemme rahoistaan minua(kin) tarkempi osapuoli päätyi samaan ratkaisuun. Käytyään läpi korttipinoaan hän järkeisti ja karsi isoimmista vuosimaksuista alkaen ja hoitelee nyt hommat likimain yhdellä kortilla.

Olennaistahan tässä onkin juuri se, mitä Pohojan Akkakin painottaa: ei se tuhlaaminen riipu korttien määrästä, vaan omien kulutusvalintojensa ymmärtämisestä tai ymmärtämättömyydestä. Tästä päästäisiin taas yhteen lempiaiheeseeni, lasten talouskasvatukseen, mutta säästetään sitä nyt aiheeksi pahan päivän varalle. Sillä välin katsokaapa vaikka Kalliit kulissit-aineistoa.

Pohojan Akan postaus sai kyllä pohtimaan myös menojen seurantaa. Itse en pidä siinä kovin kovaa kuria, kerran-pari vuodessa katsomme budjettia ja laskemme mm. tiliotteista eri menoerien suuruuden noin suurin piirtein. Tuo tarkkuus riittää meille, ja antaa kuvan, jos joku menoerä alkaa paisumaan tarpeettomasti. Meillä on käytössä Marttaliiton excel-pohja meille sopivaksi muokattuna.

Nostan hattua niille, jotka seuraavat pieniäkin menoja päivittäin. Itse en siihen pysty, mutta yritän pitää välillä kokonaisia päiviä, jolloin en käytä rahaa lainkaan (siis kauppoihin tms.). Niinä päivinä taloudessamme tarjotaan ruokaa tyyliin "otetaan-mitä-kaapissa-on" á la Creative Cooking of Serenitas. Ja aina sieltä jotain suuhunpantavaa löytyy. Tämä tapa pitää myös kaapit tyhjempinä ja raaka-aineiden kierron nopeampana.

Kokeilin myös verkkopankin mahdollisuuksia oman talouden kirjanpitoon, mutta se on nyt jotenkin jäänyt, tuntui aikaavievältä ja hankalalta. Onko kellään tiedossa muita järkeviä tapoja, jolla Oy Minä / Meidän perhe Ab:n menoseurannan saa järjestettya niin, ettei se vie kohtuuttomasti aikaa?

Lisää tuohta?

Meillekin on rantautumassa keskustelu, jota amerikkalaisissa blogeissa ja keskustelupalstoilla on nähty jo vuosien ajan. Kuluneen viikon aikana olen bongannut kaksi juttua siitä, kuinka meilläkin pitäisi alkaa leikellä luottokortteja kahtia eli suitsia niiden käyttöä.

Ensimmäinen taisi olla viime viikon KL Optiossa ja nyt maanantain Kauppalehti jatkoi aiheesta. Juttu perustui MarketWatchin artikkeliin, joka antoi myös neuvoja muovista luopumiseen:

• Harkitse mitä maksat kortilla. Osta muovilla vain bensaa tai konserttilippuja, mutta ei ruokaa eikä vaatteita.


• Mieti etukäteen myös käteisen käyttöä. Budjetoi. Jos et halua kantaa mukanasi suuria summia, nosta käteistä vain sen verran kuin kerralla tarvitset.


• Leikkaa luottokortti kahtia. Pidä yhä käteiskortti.


• Maksa aina koko luottokorttilaskusi kerralla pois. Idea ei ole uusi, mutta vastaa sitä, että käyttäisit käteistä.

Korteista luopuminen kannattaa:

Ihmiset säästävät rahaa, kun he luopuvat luottokorteista ja käyttävät maksamiseen käteistä. Tätä mieltä on San Diegon yliopiston kuluttajatutkimuksen apulaisprofessori Paula Peter.
– Käteinen vähentää kuluttamisen mahdollisuuksia, Peter yksinkertaistaa.

Samalla tuli mieleen, että pikavippiyhtiöt mainostavat näkyvästi myös televisiossa. Niinkuin nyt sekin, joka kehottaa ottamaan pikavipin, jotta vaimo saisi näyttävän timanttisormuksen hääpäiväksi. Näistä keskustellaan mm. täällä.

Luottokortteja tuputetaan huomaamatta kaikkialla. Viimeksi kodinkoneostoksilla Gigantissa olisimme saaneet nk. hintatakuun tuotteelle, jos olisimme samalla hankkineet lisää Tuohta kortin muodossa. Meitä kortti ei puhutellut, joten kieltäydyimme. Hetken mietittyään myyjä löysikin keinon myöntää meille hintatakuun ilman korttia. Vähän pakkosyötön makua oli myös taannoisessa Stockan tavassa vaihtaa tilikortit Mastercardeiksi.