Sitä sun tätä

Teitä lukijaksi kirjautuneita on pian kolmekymmentä ja 20.000 kävijän raja menee rikki ihan kohta. Kiitos teille ja on ilo löytää täältä uusia lukijoita ja kommentoijia runsain mitoin.

Viime ajat ovat olleet hieman kiireisempiä töihin liittyen, joten ihan niin nopeasti en kommentteihinne ole päässyt vastaamaan kuin olisin toivonut. Jatkakaa silti ahkeraa kommentointia. Lähipäivinä on luvassa lepoa ja rentoutumista, joten blogillekin jää enemmän aikaa.

Linkkaan samalla omaan työblogiini, jonne arvioin yksinkertaisempaa yrittämistä peräänkuuluttavan kirjan.

Jatkan vielä linkittämistä aikaisempaan mediakatsaukseen liittyen, sillä Mari Koistisen postaus synnytti mielenkiintoisen keskustelun siitä, onko downshiftaaminen elitististä vai ei. Komppaan Sampsan ja Heikin ajatuksia siitä, että käsitys eliitin valinnasta on kohtuullistamisen yhteydessä harhaanjohtava.

Ymmärsin Marin pointin niin, että suhteessa kehittyvien maiden väestön oloihin mikä tahansa suomalainen kulutus on elitististä. Onhan meillä omatkin köyhämme, ja heidän kokemiensa ongelmien yhteydessä tämä downshiftaajien luopuminen on ihan kevyttä kamaa ja tuntuukin kornilta, tottakai. Jokainen ajatteleva ihminen näkee nämä.

Kohtullisuuskeskustelu on tähän saakka liikkunut paljon työnteon vähentämisen tai lopettamisen tiimoilla, vaikka kohtuullistamisessa on sen lisäksi muitakin näkökulmia. Nyt keskustelu näyttää suuntautuvat erityisesti kulutuksen kohtuullistamiseen eettisistä ja ekologisista syistä. Monelle oman kulutuksen vähentäminen ja arviointi toimii oivana oppituntina myös siihen, miten muut kuluttavat ja mitä pitäisi tehdä, että ylipäänsä saamme tämän kulutuksen vaikutukset maapallon kestokykyyn minimoitua.

Ainakin minulla downshiftaamisen myötä tapahtunut ajankäytön väljentyminen on mahdollistanut ylipäänsä perehtymisen näihin asioihin ja siitä seuranneeseen, aikaisempaan verrattuna ekologisemman, eettisesti kestävämmän ja luovemman elämäntavan toteuttamiseen, jota minun on kuitenkin arjen ratkaisujen tasolla vaikea ajatella mitenkään elitistisenä toimintana.

Ai niin, laitoin nuo kohtuullisuusaiheiset kurssit ja valmennukset omalle sivulleen. Huhtikuun lopussa tulossa uutta, kannattaa vilkaista.

Säästöä työpaikalla

Ellien säästöpossusta sattui silmiin mielenkiintoinen keskustelu siitä, miten työpaikoilla säästetään tai tuhlataan yhteistä omaisuutta. Jutut saivat miettimään myös oman pienen kotitoimiston käytäntöjä ja palauttamaan mieliin omia kokemuksia aikaisemmista työpaikoista.

Ensiksi tietysti tulee mieleen sähkönkäyttö. Täytyy skarpata vielä noissa standby-virtojen katkaisemisissa, niissä huomaan välillä lipsuvani, vaikka periaatteessa ne olisivat jatkojohtojen kytkimistä helposti katkaistavissa. Eilisessä FST:n Maapalloa pelastamassa -ohjelmassakin oli tästä puhetta.

Toinen rahallisesti pieni, mutta symbolisesti suuri asia on paperin käyttö. Kaksipuoliseen tulostukseen on jo onneksi siirrytty oletuksena monissa paikoissa, ja liiketoiminnan siirtyminen sähköiseksi vähentää tulostuksen tarvetta edelleen. Nykyisin alan jo potea hieman huonoa omaatuntoa, kun jotain paperille tulostan. Paperin kierrätyspuoli on kyllä jo rutiinia.

Oma lukunsa ovat mustesuihkukirjoittimen värikasetit, joilla olen havainnut ostopaikasta riippuen olevan erittäin suuret hintaerot. Noin 40 euron hinnasta saattaa säästää kympin, kun väijyy hyviä tarjouksia tai jaksaa käydä muutamassa kaupassa vertaamassa hintoja ostoreissulla. Tulostan kuitenkin niin vähän, että lasertulostimen hankinta ei tunnu järkevältä, niin kauan kuin tuo nykyinen laite pelittää.

Muuta tavaraa kotitoimistoon ostan hyvin harkitusti, sillä kaikkea on yleensä jo meillä olemassa. Periaatteesta en ota esimerkiksi eri tilaisuuksissa tarjolla olevia mainoskyniä, koska niitä on kotona jo kertynyt melkoinen kasa. Uudelleenkäytän ja tuunailen vanhoja mappeja. Säästäväisyys lienee vähän sukuvika, koska oman yritystoimintansa jo lopettanut setäni lahjoitti minulle ison läjän mappeja, muovitaskuja ja välilehtiä yritystoimintaa aloittaessani.

Olisi mielenkiintoista kuulla teidänkin vinkkejänne!

Terveisiä tohtorille

Olen ollut saman yksityislääkäriasemakatjun asiakas kauemmin kuin haluan muistaa. Olen asioinut siellä sekä itsemaksavana että työterveysasiakkaana, ja nyttemmin myös yrittäjän työterveyshuoltoni on sovittu hoidettavaksi siellä.

Tämä tietysti kertoo siitä, että olen ollut palveluun tyytyväinen. Minua on kuultu ja kremppani ovat tulleet hoidetuksi.

Mutta nyt paratiisiin on luikertelemassa käärme. Kaksi viimekertaista asiointia herätti kysymyksen. määrätäänkö laboratoriokokeita herkemmin, jopa tarpeettomasti, jos laskun maksaa yritys työterveyssopimuksensa kautta?

Edellisellä käynnillä olin paikalla itsemaksavana asiakkaana (kaikkea en minäkään kehtaa laittaa firman kirjanpitoon...) ja lääkäri totesi, ettei ultraäänitutkimus ole ihan välttämätön, "kun siitä tulee sinulle vain lisäkuluja".

Viimeisimmällä kerralla vakilääkäri vilkaisi koneelta: "Sinullahan on tämä laaja työterveyssopimus, minä laitan tästä nyt näitä labroja nämä ja nämä ja vielä olisi hyvä katsoa tuokin".

Tietenkin minun olisi siinä vaiheessa pitänyt kysyä, onko ne kaikki tarpeellisia ja välttämättömiä vai vain nice-to-know -osastoa, mutta enpä sitten kysynyt. Vaikea on spesialistin päätöksiä siinä kohden mennä kyseenalaistamaan.

Seuraavalla kerralla aion kuitenkin avata suuni, sillä minun tapauksessani, yksinyrittäjänä, joudun kuitenkin ihan itse tienaamaan kaikki ne roposet, joita lääkärifirmalle maksan työterveyspalveluista. Ja isompienkin firmojen kohdalla pitää tietysti olla sellainen roti, ettei turhaan tutkita, ihan sen takia että laaja sopimus sen mahdollistaa. Tosin vakilääkäri tiesi myös kertoa, että monet yritykset ovat tarkistaneet työterveyssopimuksiaan tiukemmiksi näinä ankeina aikoina.

Yrittäjänainen rahan perässä

Kauppalehden blogeista löytyy Maija Ilmoniemen selkeä kannanotto Kyllä yrittäjänainen rahaa haluaa, joka kannattaa ehdottamasti lukea. Siteeraan hieman:

Tutkimusten mukaan naisten tärkeimmät syyt yrittäjäksi lähtemiseen ovat työtyytyväisyys, perheen huomioiminen ja yrittämisen vapaus. Nainen tavoittelee yrittäjyyden kautta uutta elämäntapaa – eihän hän, herrantähden, aio rahan perässä juosta.

Vapaus ja tyytyväisyys ovat toki tärkeitä, mutta ihan oikeassa maailmassa yrittäjällä voi olla vapautta vain, jos hänen yrityksensä menestyy, eli tuottaa rahaa. Ja jos sen haluaminen ja pyytäminen on suurin synti, rahaa on äärimmäisen vaikea saada! Naiset sortuvat usein puuhasteluun. On helpompi istua lajittelemassa kirjanpitäjälle kuitteja tai väsäämässä exceleitä, koska silloin ei tarvitse kohdata karua arkea ja kassavirtaa.

Tähän saakka on helppo olla Maijan kanssa samaa mieltä, ja vielä siinäkin, että myynti on yrittäjän tärkein tehtävä, niin naisen kuin miehenkin.

Yhtä asiaa jäin kuitenkin pohtimaan: miksi niin usein käsitteet tulos ja kannattavuus liimataan yhteen erottamattomaksi parivaljakoksi? Sen verran voi jo yleisen elämänkokemuksen avulla todeta, että yritystoimintaa ei kannata aloittaa, ellei se kannata ja ole tuottavaa.

Mutta tarvitseeko kaikkien yritysten kasvaa? Kasvulla tarkoitan tässä jotain sellaista, jota liitetään termiin kasvuyritys, siis kaksi- tai kolmenumeroisia liikevaihdon kasvuprosentteja. Voisiko yrittäjä olla ihan onnellinen siitä, että hänen yrityksensä toimii kannattavasti ja tuottaa tavoitellun toimeentulon yrittäjälle? Miksi kasvun pitäisi olla itseisarvoista?

Lomaselta takaisin töihin

Pieni lomanen virkisti: hiihtoa sekä tasamaalla että mutkamäessä, mukavia ihmisiä ja rentouttavaa ei-minkään tekemistä.

Tänään sitten töiden pariin. Tulevien viikkojen allakka on täyttynyt yllättävästi kaikenlaisella, ja on ollut pakko kieltäytyä osasta tapaamisia. Menossa on useita projekteja yhtä aikaa, ja aikaisemmassa elämässäni olisin jo tässä tilanteessa ollut kiireinen ja stressaantunut.

Jotain on kuitenkin toisin.

Lounaalla hyvän työystävän kanssa pohdittiin sitä, ettei leppoistaminen tarkoita tuottavuuden laskua. On aikaa ajatella ja suunnitella asioita paremmin, joten sattuu vähemmän ennakoimattomia yllätyksiä. On aikaa priorisoida ja tehdä töitä etukäteen alta pois kiireempien viikkojen varalta, kun aikataulussa on jouston varaa. On enemmän läsnä siinä mitä tekee, joten saa asioita tehtyä lyhyemmässä ajassa. Tuottavuutta lisää myös se, ettei aikaa kulu joutavanpäiväisiin palavereihin ja pitkiin työmatkoihin. Myös vähentyneet sairastelut ja työkyvyn ylläpito lisääntyneellä liikunnalla auttavat.

Huomenna pääsen pohtimaan downshiftausta monen kiinnostavan ihmisen kanssa.

En vaihtaisi enää entiseen.

Kokemuksia elämänmuutoksesta

Mydollarplanin Madison jakaa blogissaan kokemuksia siitä puolesta vuodesta, jonka hän on ollut poissa oravanpyörästä. Esimerkin innoittamana lainaan häneltä otsikot ja teen omasta oravanpyörän ulkopuolisesta elämästäni samantapaisen koosteen. Minulla aikaa on mennyt jo vuosi ja 3kk. Vaihdoin vain otsikoiden järjestystä eli laitoin nuo raha-asiat tuonne listassa lopummalle, kun eivät ole mielessäkään päällimmäisenä tätä asiaa pohtiessa.

Sen verran täsmennän kuitenkin, että en ole suinkaan lopettanut työntekoa, vaan teen edelleen töitä itseäni kiinnostavalla alalla, nyt yrittäjänä, joka koettaa noudattaa kohtuullisuutta töiden määrässä.

Here we go:

Making New Friends: Joo, kyllä, olen tutustunut tänä aikana tosi ihaniin kirjoittajanaisiin ja ollut muutenkin avoin uusille kohtaamisille.

Time with my Kids: Meillä on vain yksi, mutta enemmän aikaa on todella tullut vietettyä Kuusivuotiaan kanssa ja lisäksi jaksaa tehdä enemmän ja erilaisia asioita hänen kanssaan (ns. laatuaikaa)

Less Stress: Stressin määrä on todella paljon vähentynyt, ja sitä myötä erilaiset terveyskrempat. Erikoislääkärit ja lääkevalmistajat eivät ainakaan hyödy tämän tapaisista elämänmuutoksista.

Life Mix: Liikuntaa on tullut huimasti lisää verrattuna lähtötilanteeseen. Ystäville ja harrastuksille on voimia ja aikaa. Ja nautin siitä, että on ollut aikaa lukea kirjoja ;)

Education is Never Wasted: Eipä niin, suoritin ne luovan kirjoittamisen perusopinnot 2008 aikana. Varovasti lähestyn ajatusta, että voisi opiskella vaikka viestintää seuraavaksi....

My New Goals: Tää osoittautui aika kivaksi tavaksi elää elämäänsä, aion jatkaa valitsemallani tiellä toivottavasti kauan. Yritän kehittää yhtä firman tulevaa kivijalkaa kantavammaksi pikkuhiljaa.

Less Materialistic: Jep, shoppailu on vaihtunut muihin harrastuksiin. Viime viikolla jouduin pakon edessä viettämään ostoshelvetissä neljä ja puoli tuntia, ja en tehnyt yhtään heräteostosta!

Less Connected. Madison puhuu siitä, ettei seuraa esim. talousuutisia niin paljon kuin ennen. Itsellä en ole huomannut suurta eroa, vaikka telkkarin katsominen on vähentynyt. Katsomani ja kuluttamani mediasisältö on varmaankin parempilaatuista kuin aikaisempi. Olen nyt aikaisempaa aktiivisempi erilaisissa live- ja online-verkostoissa.

I Have to Say No: Tätä olen koettanut opetella, edelleen.

My Husband’s Plans: Ennallaan, meinaa painaa rakastamassaan työssä ainakin 68-vuotiaaksi, jos Luoja suo ja työnantaja ei takavarikoi huru-ukoilta kulkukortteja sitä ennen.

(I Still Suck at) Cooking: Mulla luova kokkaus on eräänlainen vahvuus, ja on vain vahvistunut tänä aikana. Teemana on otetaan mitä kaapissa on ja katsotaan mitä tulee.

Pursuing New Interests: Tätäkin on tehty, erityisesti kulttuurin saralla.

Keeping Old Hobbies Going: Odotan kesää ja puutarhaa ja entisöintiprojekteja.

Risks: Nähtäväksi jää vaikuttaako tämä taloustaantuma roimasti yritykseni toimintaan. Toistaiseksi näyttää että pienet ja vikkelät voisivat jopa hyötyä tästä tilanteesta. Tietenkin vakavat sairaudet ja vastaavat saattavat osua kohdalle, mutta siihen ei taida voida huolehtimalla vaikuttaa.

Stock Market: Seuraan pienen salkun omistajana kyllä, mutta ei ole vienyt yöuniani. Ostin jotain lisääkin. Mikä menee alas, tulee myös ylös.

Retirement Contributions: Jo vuodesta 1998, ja jatkuu hamaan eläkeikään, nyt myös lakisääteisen YEL:lin muodossa.

Asset Allocation: Sijoittamisperiaatteena on ollut, ettei kaikkia munia samaan koriin, eikä se ole muuttunut sinne tai tänne.

Cash Flow: tullut epäsäännöllisemmäksi, kun omaa palkkaa jaksottaa vähän yrityksen laskutuksen mukaan.

Changes in Spending: kulutus on tullut tarkemmaksi, hintatietoisemmaksi ja vertailen enemmän. Hankinnat harkitaan aikaisempaa tarkemmin.

Net Worth: Riippuu myös ja ennenkaikkea muista kuin henkilökohtaisen talouden mittareista. Uskon että tällä konseptilla jatkan verojen maksua pidempään ja onnellisempana kuin aikaisemmin. Ja ei tietenkään ole mitään sitä vastaan, että sitä nettovarallisuuttakin karttuisi matkan varrella lisää plakkariin.

Positiivisia talousuutisia!

Ylöjärven Nuorkauppakamari, Suomen Yrittäjät, Tampereen kaupunkilehti Tori, Pirkanmaan Yrittäjä -lehti, Iskelmä-Rex sekä Sitefactory ovat päättäneet ottaa talouden laskusuhdannetta niskasta kiinni ja nostaa esille myönteisiä suomalaisia talousuutisia.

Tammikuun 23. päivä lanseerattu positiivinentalousuutinen.fi tuo arkipäivisin eetteriin hyviä kotimaisia talousuutisia. Kampanja on saanut jo ideavaiheessa runsaasti myönteistä palautetta ja uutisvinkkejä, joita voi jatkossa lähettää suoraan sivuston kautta. Sivustolle voi kuka tahansa käydä lähettämässä omia uutisiakin.

Yrittäjän erikoinen

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa yrittämisestä. Olen nyt ollut vuoden ja kuukauden yrittäjänä, ja mietin, että tänä vuonna voisin yrittää kuukausittain postata jotain yrittämiseen liittyvää.

Postauksen nimi viittaa siihen, että minulla on tapana pakastaa aterioilta ylijääviä ruokia yhden hengen annospakkauksina, joita sitten nautin lounaiksi niinä päivinä, kun en liiku kotitoimistosta mihinkään. Nämä ateriat tunnettaan perhepiirissä "yrittäjän erikoisina".

Yritystoiminta on viime vuoden aikana löytänyt vakiintuneet muodot. Tuoreehkoista kanssablogaaja-yrittäjistä Mari Koo on Facebookissa pohtinut toimintojensa tehostamista, Eero on uusinut koko graafisen ilmeensä ja minä olen ottanut alkuvuoden teemaksi yrittäjän työhyvinvoinnin.

Nyt kun yritykseni muutos toiminimestä osakeyhtiöksi on saatu kunnialla hoidettua ja vuoden alkuviikkojen työsuma purettua, on aika ajatella tätä teemaa.

Yksinyrittäjänä monet asiat ovat itse päätettävissä. Kuluneen vuoden aikana olen koettanut löytää minulle sopivat työajat ja työn/vapaa-ajan jaksotuksen. Vaikeinta taisikin olla vaientaa se ylitunnollinen kiltti tyttö, jonka ääni nakutti tasaisesti takaraivossa, jos päivälle ei tullut mittaa yli seitsemää tuntia. No nyt se on ollut jo viime aikoina hieman hiljempaa....

Vaikka en uuden vuoden lupauksia pahemmin harrastanut, ajattelin, että omaan hyvinvointiin, kuntoon, kauneuteen ja jaksamiseen panostaminen ei kuitenkaan olisi pöllömpi päätös. Tässäkin kuitenkin välttäen ihmedieettejä ja hillittömiä kuntokuureja, mieluummin periaatteella hyötyliikuntaa pienin askelin, kohtuullisesti terveellistä syötävää sekä virkistystä niin aivoille kuin sydämelle.

Olen siis ensi töikseni päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja palauttaa viikon liikuntakertojen määrän kolmeen (tilapäistä lipsumista on ollut havaittavissa..). Tällä viikolla tuo määrä on jo täynnä; kaksi kertaa hapetin aivojani ennen töiden aloitusta taloyhtiön lumitöitä tekemällä ja kolmas kerta oli sitten lenkkeilyä muuten vaan.

Olen myös päättänyt myöntää itse itselleni työsuhde-eduksi virikesetelin, jonka nyt voi omistaja-yrittäjäkin suoda työntekijöidensä lisäksi itselleenkin. Käyttökohteita setelille keksin vaikka kuinka paljon, päällimmäisinä pilates-tunnit sekä kuvalliset ja kirjalliset kulttuuriharrasteet.

Ja töiden vastapainoksi aion nyt vetäytyä viikonlopun ajaksi vapaaehtoiseen kirjoittamisretriittiin. Elämäni Mies ja Kuusivuotias ovat poissa omissa harrastuksissaan koko viikonlopun, joten olen ladannnut jääkaapin täyteen herkkuja, jotta talosta ei tarvitse poistua vaan voi keskittyä yhden ison tekstikokonaisuuden loppuunhiomiseen ja toivon mukaan jotain uuttakin tekstiä saada aikaiseksi.

Koska kävin jo omalta kylältä löytyneellä tosi hyvällä hierojallakin viime viikolla, jäljelle jäisikin enää käynti kauneushoitolassa. Se ei taida kuitenkaan mennä läpi verottajalta tulonhankkimiskuluina, valitettavasti!