Hyvän elämän etsimisestä

Hieman on taas aikaa vierähtänyt viime tekstistä. Kirjan viimeistely vie aikaa, ja monia muitakin töitä ja töiden tapaisia sekä harrasteasioita on viime viikkoina viety vinhaa vauhtia eteenpäin.

Mieluisa työhomma viime viikolla oli olla kertomassa kohtuullistamisesta Kajaanissa Naistentalo Woimalassa. Läsnä oli kymmenkunta aktiivista naista, joiden kanssa virisi kiinnostavia keskusteluja kohtuullistamisen eri puolista. Osa oli itse jo kokoneita donwshiftaajia ja osa vasta tutustumassa aihepiiriin. Noista keskusteluista sain itsekin paljon ajatuksen siemeniä.

Onnellisuuteen ja hyvään oloonhan se kaikki loppuviimeksi tiivistyy, kun tarpeeksi riisutaan kaikkea muuta ympäriltä. Sehän on se meidän tavoitteemme. Luen juuri parhaillaan Antti Kylliäisen kirjaa Armoa työhön jossa hän muistuttaa Aristoteleen ajatuksista, että ihminen on luonnostaan yhteisöllinen olento. Vain yhteisön jäsenenä ihminen voi toteuttaa oman elämänsä korkeinta päämäärää ja tarkoitusta: elää hyvä elämä.

Hyvän elämän aineksia on ollut tällä viikolla oikein kukkuroittain. Olen saanut viettää viikon vanhempieni ja sisareni kanssa, nauttia puutarhatöistä ja tästä paikasta, jossa näen ikiaikaisen joen heti aamulla herättyäni ja jossa pihan omenapuu juuri availee ensimmäisiä nuppujaan. Tämä paikka on ollut meillä vasta vähän aikaa, ja valmistaudumme ensimmäiseen kokonaiseen kesään täällä täynnä odotusta ja ihmetystä. Tavoitteena on että tämä vanha talo on joskus meille itsellemme eläkeiän tukikohta, ja sitäkin ennen paikka jonne vetäytyä välillä kirjoittamaan ja olemaan, kun haluaa kaupungista hieman rauhallisempaan ympäristöön.

Nyt etupihan kukkapenkki taas kutsuu, aurinkoista viikonvaihdetta kaikille lukijoille!

Kiirettä näyttää pitävän downshiftaamisessa

Näin totesi eräs kollega tänään, havaittuaan taannoin meikäläisen jossakin mediassa. Hyvin sanottu, ja sopii siihenkin, että juuri kun Nuukuusviikko alkaa olla loppusuoralla, pukkaa päälle Kansainvälinen Downshifting-viikko, jota vietätään 24.-30. huhtikuuta. Tai no, ei siis tietämäni mukaan juurikaan vietetä Suomessa, enkä usko, että se ihan megaluokan tapahtumana on muuallakaan, mutta onpahan sellainenkin keksitty, alkujaan Britanniassa, josta se on levinnyt ainakin USAhan.

Nuukuusviikolla tärkeitä teemoja

Tänään alkaa nuukuusviikko, jonka teemana on tänä vuonna minulle läheinen "Vähemmän kulutusta, enemmän elämää". Yhtenä aihepiirinä on kohtuustalous.

Viikon tapahtumista ponnahti esiin tämä Kohtuus-klubi, jossa voi kuulla Jaakko Rytsölän ajatuksia kohtuudesta. Mielenkiintoista pohdintaa häneltä kuultiin jo taannoisessa Voimalassa, josta on tuttu myös tapahtuman juontaja Tuuli Hirvilammi.

Kohtuullisuus ei sovi guruhakuisille

Filosofi Saara Reiman pohtii viisaassa blogissaan sitä, miksi kohtuullistaminen ei kolahda guruhakuisten elämäntavan uudistajien etsintään:

Aikamme rakastaa äärimmäisyyksiä, ja se näkyy myös elämäntapaneuvojen markkinoilla. Paras guru on se joka elää kaikkein omituisimmin ja omaa ehdottomimmat periaatteet.

Saara toteaa, että gurua etsiville kohtuullisuus on liian leppoisaa ja nautinnollista,  ja jatkaa:

Niin onkin, niin leppoisaa ettei se polta tavoittelijaansa loppuun. Onko oikeastaan kovin järkevää ajatella että paatoksen määrä paljastaa luotettavasti viisauden määrän?

Sitä sun tätä

Teitä lukijaksi kirjautuneita on pian kolmekymmentä ja 20.000 kävijän raja menee rikki ihan kohta. Kiitos teille ja on ilo löytää täältä uusia lukijoita ja kommentoijia runsain mitoin.

Viime ajat ovat olleet hieman kiireisempiä töihin liittyen, joten ihan niin nopeasti en kommentteihinne ole päässyt vastaamaan kuin olisin toivonut. Jatkakaa silti ahkeraa kommentointia. Lähipäivinä on luvassa lepoa ja rentoutumista, joten blogillekin jää enemmän aikaa.

Linkkaan samalla omaan työblogiini, jonne arvioin yksinkertaisempaa yrittämistä peräänkuuluttavan kirjan.

Jatkan vielä linkittämistä aikaisempaan mediakatsaukseen liittyen, sillä Mari Koistisen postaus synnytti mielenkiintoisen keskustelun siitä, onko downshiftaaminen elitististä vai ei. Komppaan Sampsan ja Heikin ajatuksia siitä, että käsitys eliitin valinnasta on kohtuullistamisen yhteydessä harhaanjohtava.

Ymmärsin Marin pointin niin, että suhteessa kehittyvien maiden väestön oloihin mikä tahansa suomalainen kulutus on elitististä. Onhan meillä omatkin köyhämme, ja heidän kokemiensa ongelmien yhteydessä tämä downshiftaajien luopuminen on ihan kevyttä kamaa ja tuntuukin kornilta, tottakai. Jokainen ajatteleva ihminen näkee nämä.

Kohtullisuuskeskustelu on tähän saakka liikkunut paljon työnteon vähentämisen tai lopettamisen tiimoilla, vaikka kohtuullistamisessa on sen lisäksi muitakin näkökulmia. Nyt keskustelu näyttää suuntautuvat erityisesti kulutuksen kohtuullistamiseen eettisistä ja ekologisista syistä. Monelle oman kulutuksen vähentäminen ja arviointi toimii oivana oppituntina myös siihen, miten muut kuluttavat ja mitä pitäisi tehdä, että ylipäänsä saamme tämän kulutuksen vaikutukset maapallon kestokykyyn minimoitua.

Ainakin minulla downshiftaamisen myötä tapahtunut ajankäytön väljentyminen on mahdollistanut ylipäänsä perehtymisen näihin asioihin ja siitä seuranneeseen, aikaisempaan verrattuna ekologisemman, eettisesti kestävämmän ja luovemman elämäntavan toteuttamiseen, jota minun on kuitenkin arjen ratkaisujen tasolla vaikea ajatella mitenkään elitistisenä toimintana.

Ai niin, laitoin nuo kohtuullisuusaiheiset kurssit ja valmennukset omalle sivulleen. Huhtikuun lopussa tulossa uutta, kannattaa vilkaista.

Tosi outoa!

Kieltämättä on välillä outoa, että kohtuullistavaa elämäntapaan joutuu perustelemaan, kun taas “tuhlaavaisemmilta” tai normaalissa palkkatyössä käyvältä ei samanlaisia perusteluita kysellä. Mutta niinhän se menee kaikessa, että valtavirrassa toimiminen on normi.

Tätä mieltä oli Mari Koistinen. Ja minä. Ja varmasti moni muukin kohtuullistaja. Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä, että emme halua törsätä rahaa tarpeettomaan, kuluttaa kohtuuttomasti luonnonvaroja, olla veloissa korviamme myöten, olla aina töissä tai hoippua väsymyksen partaalla koko ajan? Tosi outoa!

Tällainen downsiftaaja olen

Heikki haastoi meemiin (samoin, oli kiva tavata!). Tässäpä vastauksia:

Tällainen downsiftaaja olen

1. Kuka?
 
Ritva, yrittäjä, ekaluokkalaisen äiti ja mukavan miehen puoliso.

2. Missä?

Vantaalla paritalossa.

3. Kotoisin?

Pohjoisesta.

4. Suhteesi leipätyöhösi/pääaktiviteettiisi?

Tutkimustyö tuo pääleivän. Se on ollut unelma-ammattini ja on antanut minulle paljon, vienyt mielenkiintoisiin paikkoihin ja tutustuttanut upeisiin ihmisiin. Tavoite on saada tulevaisuudessa kirjoittamisesta pientä lisää vielä nykyistä enemmän.

5. Mitä harrastat?

Kirjoittamista, mökkihöperyyttä erityisesti pihalla ja puutarhassa, vanhojen puutalojen remontointia, wanhoja tavaroita, sukututkimusta. Huomaan, että aika pölyisen kuuloisia puuhia :)

6. Kerro luonteestasi

Helposti innostuva, sitkeä ja useimmiten optimisti.

7. Milloin tunnet olevasi eniten oma itsesi?

Rauhallisena hetkenä perheen tai hyvien ystävien ympäröimänä.

8. Huvittavin heikkoutesi?
Ärtyy joskus nollasta sataan kahdessa sekunnissa. Huvittaa kyllä vasta jälkeenpäin.

9. Itsellesi tärkein vahvuutesi (No, rohkeasti vain!)?

Koeteltu kyky selviytyä vaikeistakin paikoista. "God did not bring me this far to leave me now".

10. Suhteesi sosiaaliseen mediaan?

Komppaan Heikkiä: Toivottoman addiktoitunut. En kuitenkaan twiittaa.

11. Suhteesi downsiftaukseen?

Kohtuullistaminen on ollut minulle keino pitää työ ja muu elämä tasapainossa. Tavoittelen sillä elämänlaatua, pienempää ekologista jalanjälkeä sekä kaikensorttista tasapainoa.

12. Muita slow life -mausteita?

Ajankäytön valinnat ratkaisevat lopulta sen, mikä meissä kasvaa.

13. Miten slow life näkyy arjessasi?


Kierrätämme paljon. Minimoimme auton käytön. Teemme itse paljon ruokaa. Ostamme vain tarpeellista tai harkittua. Opetamme lapsellemme näitä asioita. Säästämme energiaa. Nautimme siitä, että ei ole mitään erityistä tekemistä. Mökkeilemme vanhaa kunnioittaen ja ekologisesti.
Joskus repsahdamme kaikista näistä, mutta emme ota siitä paineita. Kohtullistaminen on prosessi.


14. Suurin henkilökohtainen slow life-/ekohaaste?

Liikkuminen paikasta toiseen. Autoilu ja lentäminen ovat kovin helppoja liikkumistapoja.

15. Miten sinusta tuli kohtuullistaja tai miten kiinnostuit aihepiiristä?

Jo ammoisina opiskeluaikoina olin ajatuksissa "vaaleanvihreä". Kiinnostus downshiftaukseen  heräsi ensimmäisen kerran  jo 1990-luvulla. Noin 2005 aloin etsiä keinoa voida paremmin ja saada lisää tasapainoa elämän eri osa-alueille ja tutustuin uudelleen mm. Duane Elginin ajatuksiin. Luin kaiken löytämäni. Aloin harjoitella työn merkityksen vähentämistä (osa-aikaisuus, siirtyminen lopulta yrittäjäksi 2008 alusta). Kuluttamisen ja ajankäytön valinnat kulkivat siinä sivussa. Nyt tästä on tullut elämäntapa.

16. Mielikirjasi?

Vaikea kysymys. Viimeksi sävähdytti Lena Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.

17. Mitä teet, jos sinulle tarjoutuu tunnin luppoaika tilnateessa, jossa et sellaista odottanut.
Kahvilassa latte ja muistivihko nenän eteen ja kirjoittamaan.

18. Kerro jokin tämänpäiväinen hyvä hetki

Lapsi oli poissa koulusta flunssan takia. Pidimme pehmoeläimille hiphop-festarit olohuoneen lattialle.

19. Kahvi maidolla vai ilman?
Ilman. Pitkän aikavälin tavoite ilman sitä kahvia.

20. Mitä muuta haluat sanoa?

Elämä on aika kiva paikka.


Haastan teidät kaikki 26 lukijaa nappaamaan haasteen tästä.

Kohtuullistamisasiaa nyt paljon mediassa

Ylen uutinen nuorten downshiftaamisesta sai aikaan vilkkaan keskustelun, jossa löytyi paljon ymmärrystä kohtullistamisvalinnoille, mutta myöskin ne tavalliset heitot vapaamatkustamisesta. Kannattaa lueskella.

Mari Koo nähdään huomenna torstaina 24.3 klo 7.45 TV1 aamuteeveessä keskustelemassa aiheesta. Näkökulmaa voi ottaa ennakkoon vaikka täällä.

Nuorten naiskansanedustajien siirtyminen eduskunnasta perheidensä pariin innosti Alma Mediaa jutun tekoon. Sen maakuntalehtien sunnuntailiitteen jutussa viime sunnuntaina (en löytänyt verkosta) haastateltiin sekä minua että Leila Simosta aiheen tiimoilta.

Kohtuullistamiskirjojen rintamallakin tulee vilkasta, sillä sekä Leilalta että minulta ilmestyy aiheesta kirja syksyllä. Omani kustantaa Minerva Kustannus Oy ja valmista pitäisi olla syyskuun tienoilla.

Sitä Voimalaakin näytettiin vielä viime viikolla uusintana, sillä viime viikoksi tarkoitettua ohjelmaa ei voitu teknisten syiden vuoksi esittää.

Bloggaaja sai tarpeekseen oravanpyörästä hyppääjistä

Mea sai tarpeeksen akkainlehtien hyppäsin-oravanpyörästä-käsityöläiseksi -jutuista. Hän ei suostu siihen, että jollakin olisi oikeus arvottaa toisen elämän valintoja hyviksi tai huonoiksi.

Ei se tee ihmisestä huonompilaatuista, jos se tykkää laiskotella, syödä, juoda ja olla vaan eikä juosta kolmea kympin lenkkiä päivässä kuntosalitreenien alle ja päälle. Tai jos se tykkää paukuttaa uraputkessa menemään ja tehdä 12-tuntisa työpäiviä ja istua palavereissa, niin mitä sitten, Mea kirjoittaa.

Hyvä pointti, jokainen tulkoon onnelliseksi tavallaan, tehden juuri sitä, mitä kulloisessakin elämänvaiheessa tarvitsee ja haluaa.

Itse ajattelen kuitenkin, että omista valinnoista ja kokemuksista voi ja pitääkin kertoa, jos arvioi, että niistä voi olla jollekin hyötyä tai iloa.

Yksilöiden valinnat ja se, miten media niistä kirjoittaa, ovat kaksi eri asiaa. Median tehtävänä on valottaa ja taustoittaa erilaisia ilmiöitä yhteiskunnastamme. Ristiriidaton asia ei medialle ole uutinen eikä siis kiinnostava. Siksi niitä ristiriitoja paisutellaan ja asioita kärjistetään hyviksi ja huonoiksi.

Näistä asioista kirjoitetaan siksi, että näitä asioita tehdään enemmän kuin aikaisemmin. Pitäisikin katsoa  tarkemmin ilmiön taakse ja miettiä syitä: miksi näitä loikkia niin paljon tehdään?

Ja siinä samalla, Meaa kompaten, antaa kaikille oikeus elää elämäänsä ja tulla onnelliseksi omalla tavallaan, syyllistämättä, kuntosalilla, kotisohvalla tai kokoushuoneissa.

Lisäryhmä kohtuullisuusvalmennukseen

Mukavan palautteen ja kiinnostuksen rohkaisemina järjestämme vielä kolmannen ryhmän kohtuullistamisvalmennusta, jossa etsitään ja löydetään työvälineitä parempaan arkeen. Sitä pidän yhdessä yrittäjäkollegani, elämäntaidonvalmentaja Elinan kanssa. Luvassa on kolme tuntia tietoa ja oivalluksia aiheesta, vertaistukea ja harjoituksia. Valmennuksen esitteen löydät täältä. Tervetuloa mukaan15. huhtikuuta.

Kohtuullistamisasiaa telkkarissa

Eilisessä Voimalassa olin minäkin keskustelemassa downshiftingistä eli kohtuullistamisesta. Ohjelma tulee uusintana lauantaina klo 12.35 TV1:ltä ja näkyy Areenassa kuukauden ajan.

Jos työ menee, jää silti vielä se elämä

Pidimme keskiviikkona Elinan kanssa ensimmäisen kohtuullisuusvalmennuksemme. Kiitos mukana olleille upeille naisille läsnäolosta ja saamastamme lämmittävästä palautteesta!


Ryhmän keskustelujen pohjalta jäin pohtimaan turvallisuuden ja vaikuttamismahdollisuuksien tunteiden puuttumista työelämän nykykäänteissä. Monilla työpaikoilla puurretaan omista voimavaroista piittaamatta entistä lujempaa, jotta saisi säilyttää paikkansa vielä hetken. Työpaikat ovat olleet survival-moodissa jo pitkään. Ihmiset katoavat naapurihuoneista, uusia ei palkata, vaan työt jaetaan jäljelle jääneille, pelko estää avoimen keskustelun. Ei ihme, että niin moni hoippuu kohti uupumusta, kun on tunne, että omaan kohtaloon ei voi mitenkään vaikuttaa vaan se on täysin oman vaikutusvallan ulkopuolella.

Omia ajatuksia ja valintoja kannattaa kuitenkin tarkkailla. Vaikka liikkeenjohdon päätöksiin ei pääsisikään vaikuttamaan, täytyisi silti pitää itsensä kiinni oman elämänsä ohjaksissa. Jos työ täyttää koko elämän, saattavat ne vaikuttamisen paikat jäädä huomaamatta. Siksikin työn ja elämän tasapaino on hyvä olla mietittynä: Jos työ menee, jää silti vielä se elämä.

Parempi arki

Nyt on nopeimmille mahdollisuus tulla mukaan kohtuullistamisvalmennukseen, jossa etsitään ja löydetään työvälineitä parempaan arkeen. Sitä pidän yhdessä yrittäjäkollegani, elämäntaidonvalmentaja Elinan kanssa. Luvassa on kolme tuntia tietoa ja oivalluksia aiheesta, vertaistukea ja harjoituksia. Valmennuksen esitteen löydät täältä. Tervetuloa mukaan joko 10. helmikuuta tai 3. maaliskuuta!

Elinasta vielä, että hän valmentaa myös TV1:n Kukkaron herraksi -ohjelmassa tänä keväänä. Ensimmäinen uuden tuotantokauden jaksohan nähtiin sunnuntaina. Areenastakin löytyy.

Rukkaset naulaan?

Kaisa Kautto-Koivula, tutkija-kirjoittaja, kommentoi ministeri Paula Lehtomäen ratkaisua Taloussanomissa. Hän näkee sen hyväksi esimerkiksi, joka voi rohkaista muita tekemään samoin ja luonnehtii ilmiötä laajenevaksi..

– Jos tehtäisiin tilastoja niistä, jotka ovat hypänneet oravanpyörästä, niitä olisi huikeasti. Sitä vain on vaikea tilastollisesti osoittaa.


Kautto-Koivulan mielestä irtiottojen syynä on kovaksi ja kuluttavaksi muuttunut työelämä, joka ajaa ihmiset piippuun nopeasti. Talouden ja yhteiskunnan murros on meneillään, ja arki on muuttunut hallitsemattomammaksi. Yhä useampi pohtii, mikä on mielekästä ja mikä ei.

– Yksi ja toinen viskaa rukkaset naulaan. Ja meitä ei pelasta enää mikään, jos yksi ja toinen tekee niin jo kolmekymppisenä. Pakko sanoa, että huolestuttavalta näyttää.

Juttu herätti myös vilkasta keskustelua tämän "DIGITALISOI, MOBILISOI, AUTOMATISOI, INTEGROI, PRIORISOI ja FOKUSOI" -yhteiskunnan ilmiöstä.

Kirja-arvio: Työn hyväksikäyttö – onnellisuuden tavoittelijan opas työelämään

Kuva Flickr CC/D Sharon Pruitt

Vehmas Assemblyn Sampsa Kiianmaa on upouudessa e-kirjassaan tarttunut tärkeään aiheeseen, kohtuullistamiseen työelämässä. Alaotsikko ”Kuinka kehität duunistasi onnea tuottavan työn ja miksi työaikaa kannattaa lyhentää? lupaa jo paljon. Kiianmaa kuvaa monelle liiankin tuttua kehitystä, jossa uuvumme työelämän pirstaleisuuteen ja ajan puutteeseen ja koetamme lohduttaa itseämme shoppailemalla tavaroita joita emme tarvitse. Elämme kaupallisten ja elämäntyylien vaihtoehtojen runsaudessa, joka helposti halvaannuttaa ja ahdistaa.

Kiianmaa lähtee mielestäni purkamaan asiaa oikeasta päästä, eli kehottaa meitä kaikkia selvittämään elämäntavoitteemme: haluammeko jälkipolvien muistavan meidät aina töissä olevana uraohjuksena vain läheisistään huolta kantavina auttajina?

"Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme. Toteamme itsellemme, mikä on minulle tarpeeksi."

Sampsa on hienosti kiteyttänyt downshiftauksen ytimen. Mielestäni tärkeä pointti on myös se, että hän kehottaa meitä itse kutakin miettimään oman työmme sisältöä ja sitä, miten voisimme kehittää siitä enemmän omien elämäntavoitteidemme mukaisen. Tässä keskeisenä käsitteenä on työn tarjoama merkityksellisyys, tunne siitä että sillä mitä teen, on oikeasti merkitystä itselleni ja muille ja että se on arvojeni mukaista.

Loppuosa tästä kauniisti taitetusta ja visuaalisesti miellyttävästä e-bookista tarjoaa erilaisia vinkkejä ja neuvoja heille, jotka haluavat kehittää duunistaan hyvän työn tai haluavat vapaa-ajastaan nykyistä laadukkaampaa ja antoisaa. Statustavaroiden sijaan palkka kannattaa sijoittaa aikaan ja kokemuksiin, toteaa Sampsa Kiianmaa.

Serenitas suosittelee: kannattaa käyttää aikaa tämän tärkeän puheenvuoron parissa, sillä siinä kiteytetään hyvin aineksia parempaan, onnellisempaan elämään.

Downshifting on suomeksi kohtuullistamista

Tähän tulokseen tultiin Sitran organisoimassa Kansallisen Ennakointiverkoston downshifting-teematyöpajassa, jossa itsekin sain olla mukana pohtimassa aihepiiriä monien kiinnostavien henkilöiden kanssa. Työryhmän raportti on nyt ilmestynyt ja julkaistu Foresight.fi:ssä, josta löytyy kasapäin myös muuta kiinnostavaa aineistoa. Työryhmä hyödynsi EVA:n julkaisemia makrotason talousskenaarioita siitä, miltä maailma näyttää talouskriisin jälkeen.

Ryhmä kuvasi kohtuullistamisen vaihtoehtoja erilaisissa vaihtoehtoisissa maailmoissa. Seuraavassa yhteisiä kohtuullisuuteen liitettäviä asioita, joita työskentelystä kumpusi: (ote raportin yhteenvedosta)

Kohtuullistamiseen liittyy vahva ajatus yhteisöllisyydestä. Yhteisöllisyyden romantisoinnissa on jotain hyvin 50-lukulaista ja jopa agraarihenkisyyttä, kun yhteisö hoitaa lapset ja vanhukset, ruokkii nälkäiset suut ja tarjoaa turvaa. Yhteisön harteille siirtyy helposti myös ennen yhteiskunnalle kuulunut työ, kun varoja jaetaan uudelleen. Mutta mitä tapahtuu niille, jotka jäävät yhteisöjen ulkopuolelle?

Yhdessä yhteisöllisyysajatuksen kanssa kulkee myös ympäristöstä välittäminen. Kohtuullistaja onkin ympäristötietoinen; kohtuullistaminen voi tarkoittaa myös kulutuksen vähentämistä, ilmastonmuutoksen torjumista, luomu- ja lähituotannon suosimista – ja kaikin puolin vihreämpää elämäntapaa.

Kolmantena kohtuullistamiseen liittyy ajatus laadukkaista valinnoista. Kun ostaa yhden kahden hinnalla, tulee samalla vähentäneeksi materiaalien kulutusta ja kiertoa, koska laatu kestää. Näin ollen nopeaa kulutusta välttämällä säästää sekä luontoa että itseään, kun kuluttaminen ei enää hallitse elämää.

Materian lisäksi kyse on myös ajan- ja elämänhallinnasta. Kulutus- ja työkeskeinen elämä ei välttämättä anna sijaa perheelle tai harrastuksille. Kohtuullistaja ottaa elämän takaisin haltuunsa.

Tunnustusta tupsahti

Melko tuoreelta bloggailijalta Sannalta tupsahti tunnustus:

Kiitos Sanna tästä, ilahdutti mieltäni maanantai-aamuna kovasti!

Kun tämän palkinnon saa niin täytyy tehdä seuraavat 7 kohtaa:

• Kiitä sitä jolta sait tunnustuksen (done)
• Kopioi kuva ja liitä blogiisi (done)
• Laita linkki keneltä sait tunnustuksen (done)
• Kerro seitsemän asiaa itsestäsi, mitä muut eivät vielä tiedä
• Anna tunnustus seitsemälle
• Linkitä nämä blogissasi
• Kerro näille seitsemälle tunnustuksesta

Seitsemän asiaa minusta, jota muut eivät tiedä? Hmm, aika paljon olen täällä ja aikaisemmassa blogissa jo paljastanutkin. Koetan ottaa teemaksi yksinkertaistamiseen liittyviä asioita, joita ette ehkä tiedä.

 

1. Yksinkertaisemman elämäni ja oravanpyörästä irtiottoni tiimoilta on tehty neljä erilaista lehtijuttua. Viimeksi perjantaina eräs aikaisempi yhteistyökumppani muisti lukeneensa jonkun niistä ja kommentoi. Siinä taisivatkin olla ne minun "15 minutes of fame".

2. Se, miksi valitsen kohtuullisuuden, on eri aikoina johtunut eri syistä. Ensin se oli keino paeta stressiä ja painetta, sitten se oli tapa ottaa oma elämä haltuun sellaisena kuin sitä itse haluaa elää ja nyt se on jo vakiintunut tapa, jonka syventäminen käy jo jossain määrin henkisestäkin harjoittelusta.

3. Sorrun minäkin joskus kohtuuttomuuksiin, mutta yritän olla tuntematta siitä liian huonoa omaatuntoa.

4. Olen bloggaamisen kautta tutustunut moniin tosi mielenkiintoisiin ja mukaviin ihmisiin, joita en olisi  muuten luultavasti tavannut.

5. En ole koskaan vielä uskaltautunut blogimiittiin.

6. Joskus vielä aion sen tehdä.

7. Kohtuullistaminen on tehnyt minusta aikaisempaa onnellisemman ihmisen.


Koska melko moni on jo tämän haasteen saanut, en nimeä nyt ketään erityisesti, vaan tästä haasteen saavat napata kaikki ne, jotka haluavat. Jätä linkki jos nappasit.

Missä vaiheessa kivoista asioista tulee velvollisuuksia?

Englanniksi kuvaisin oloani sanalla "overwhelmed", jonka yksi käännös on ylikuormittunut. Siitä oli viitteitä jo edellisessä blogipostauksessani ja samaa asiaa olen pohtinut viime aikoina monelta kannalta. Olen tajunnut, että yksinkertainen elämäni on salakavalasti täyttynyt uudelleen monilla - sinänsä mukavillakin - asioilla niin paljon, että kokonaisuutena elämä ei enää olekaan aivan niin yksinkertaista kuin toivoisin.

Samasta asiasta kirjoitti Sara Onsimplicity.netin blogissaan ja ehdotti ratkaisuksi reset-nappia. Tiedättehän, samalla tavalla kuin tilttaavat laitteet koetetaan elvyttää, laitetaan virrat pois ja irroitetaan piuhat.

Jo puolitoista vuorokautta tuollaista resetointia tekee ihmeitä, voin kertoa. Juuri sitä elvyttävää poiskytkeytymistä, josta Timo Kopomaa kirjoitti Leppoistamisen tekniikoissa. Mutta tämä oli vasta alkua. Seuraavaksi vuorossa on prioriteettien uudelleenkirkastamista, asioiden ja tavaroiden poisrajaamista sekä huolenpitoa omasta kehosta ja mielestä, jotka kaikki ovat jääneet muiden asioiden jalkoihin.

Yritän opetella taas, ettei kaikkeen tarvita minun mielipidettäni, ja kaiken ei tarvitse olla minun valitsemassani järjestyksessä. Yritän opetella ottamaan rennommin satunnaiset sekasotkut ja katsomaan päivä kerrallaan sen sijaan että huolehtisin asioista kuukausien tai vuosien päähän.

To do-listojen sijaan yritän muistaa kaikki ne hyvät asiat, siunaukset, joita elämässäni on ja kiittää niistä.

Roinanraivausvinkki sadepäiviksi

Pisarat kertoo kesäsuunnitelmastaan:

Sitten lopuksi tuttuun kesäteemaan ”joka toinen tavara pois”. Otan kesällä kaapin tai laatikon kerrallaan ja etsin käyttämättömälle tavaralle ja sopimattomille vaatteille uuden käyttöpaikan.

Ajattelin itsekin kokeilla jonain sadepäivänä, niin hyvänä tätä tavaranvähentämisideaa pidin.

Suhdepohdintaa

Kuva: Sydan.fi

Tänään sain olla mukana pohtimassa mitä on downshifting ja miten se vaikuttaa suomalaiseen työelämään ja yhteiskuntaan. Keskustelijoiden ryhmällä oli kaikilla erilainen tulokulma aiheeseen, osalla kokemuksellinen, osalla tiedollinen, mutta yhtä kaikki kiinnostava. Odotan innolla jatkokeskusteluja, joita on tiedossa keväämmällä.

Yksi asia jäi keskustelusta erityisesti pulppuilemaan ajatuksiin: downshiftaamisessa on lopulta kysymys suhteestamme työhön. Kun sen kuulee ääneen sanottuna ja näkee kirjoitettuna, tulee olo, että tässä on löydettynä jotakin keskeistä, jota pitää purkaa hieman.

Suhteella voi olla monenlaista intensiteettiä, joista esimerkkejä saattaisivat olla "olen-vain-töissä-täällä" -asenne, "työ-on-ihan-ok", työn imu tai äärimmilleen vietynä jopa addiktio työhön tai suorittamisen kautta saatavaan palkkioon. Myös työn merkityksen muodot yksilölle vaihtelevat suuresti; työllä on (ainakin) taloudellinen, sosiaalinen ja psyykkinen merkityksensä.

Henkilökohtaiset persoonalliset ominaisuudet määrittävät samoin suhdettamme työhön: jollakin driverina on kilpailuvietti, toisella suorittaminen palkkion kiilto silmissä, toisella kyse on opituista malleista tai sosiaalisen ympäristön vaikutuksesta.

Saattaisiko olla niinkin, että löytyisi jotain suomalaiskansallisia ominaisuuksia, jotka tekevät suhteestamme työhön ongelmallisen? Meillä on aina arvostettu otsa hiessä puurtamista, ja siksi helposti lyödään laiskurin ja vapaamatkustajan leima otsaan niille, jotka tekevät asioita toisin. Sen sijaan vaikkapa espanjalaiset ovat osanneet jo hyväksyä päivittäisen siestan osaksi työelämän normaalia rytmiä.

Kolikon toinen ja mielestäni erittäin tärkeä puoli on, miten saataisiin ihmiset jaksamaan töissä ja "olemaan karkaamatta" vaikkapa leppoistamaan tai varhaiseläkkeille. Periaatteessa pitäisi joko muuttaa suomalaisten suhtautumista työhön hieman vähemmän vakavaksi, jotta emme kansakuntana uupuisi hampaat irvessä burnout-eläkkeille liian aikaisin, tai sitten pitäisi muuttaa suomalaista työelämää.

Paljon on jo tehty työelämän puolelle, jotta joustoa haluavilla olisi siihen mahdollisuus. Kun vielä lisään arvion, jonka mukaan nuoremmalla sukupolvelle työn merkitys on erilainen kuin meille 40+-väelle, ja työelämän kehittäjien tulisi pitää myös ja erityisesti nuoret motivoituneena, pohdittavaa riittää silti edelleen.