Kirja-arvio: Työn hyväksikäyttö – onnellisuuden tavoittelijan opas työelämään

Kuva Flickr CC/D Sharon Pruitt

Vehmas Assemblyn Sampsa Kiianmaa on upouudessa e-kirjassaan tarttunut tärkeään aiheeseen, kohtuullistamiseen työelämässä. Alaotsikko ”Kuinka kehität duunistasi onnea tuottavan työn ja miksi työaikaa kannattaa lyhentää? lupaa jo paljon. Kiianmaa kuvaa monelle liiankin tuttua kehitystä, jossa uuvumme työelämän pirstaleisuuteen ja ajan puutteeseen ja koetamme lohduttaa itseämme shoppailemalla tavaroita joita emme tarvitse. Elämme kaupallisten ja elämäntyylien vaihtoehtojen runsaudessa, joka helposti halvaannuttaa ja ahdistaa.

Kiianmaa lähtee mielestäni purkamaan asiaa oikeasta päästä, eli kehottaa meitä kaikkia selvittämään elämäntavoitteemme: haluammeko jälkipolvien muistavan meidät aina töissä olevana uraohjuksena vain läheisistään huolta kantavina auttajina?

"Asettaessamme elämäntavoitteita valitsemme elämästä ne meille rakkaimmat ja tärkeimmät asiat. Keskitymme niihin ja siivoamme ylimääräisen sälän pois elämästämme. Toteamme itsellemme, mikä on minulle tarpeeksi."

Sampsa on hienosti kiteyttänyt downshiftauksen ytimen. Mielestäni tärkeä pointti on myös se, että hän kehottaa meitä itse kutakin miettimään oman työmme sisältöä ja sitä, miten voisimme kehittää siitä enemmän omien elämäntavoitteidemme mukaisen. Tässä keskeisenä käsitteenä on työn tarjoama merkityksellisyys, tunne siitä että sillä mitä teen, on oikeasti merkitystä itselleni ja muille ja että se on arvojeni mukaista.

Loppuosa tästä kauniisti taitetusta ja visuaalisesti miellyttävästä e-bookista tarjoaa erilaisia vinkkejä ja neuvoja heille, jotka haluavat kehittää duunistaan hyvän työn tai haluavat vapaa-ajastaan nykyistä laadukkaampaa ja antoisaa. Statustavaroiden sijaan palkka kannattaa sijoittaa aikaan ja kokemuksiin, toteaa Sampsa Kiianmaa.

Serenitas suosittelee: kannattaa käyttää aikaa tämän tärkeän puheenvuoron parissa, sillä siinä kiteytetään hyvin aineksia parempaan, onnellisempaan elämään.

Uusi epidemia?

Onnellisuus tarttuu, ovat tutkijat todenneet:

"Kun joku tulee onnelliseksi, se vaikuttaa paitsi hänen ystäviinsä, myös ystävien ystäviin – ja jopa ystävien ystävien ystäviin. Tartuntana saatu olotilan kohennus voi kestää jopa vuoden ajan."

Pää järjestykseen

Olen viime aikoina tehnyt henkistä inventaariota elämäni tilasta. Älkää pelästykö, kyseessä ei ole mitään sen vakavampaa kuin saada pään sisällä mylläävät ajatukset, tavoitteet ja unelmat jonkin sortin järjestykseen. Koen että yrittäjäelämä on solahtanut kohdalleen ja arki rullaa, joten jonkinlaisen välitilinpäätöksen tekemiselle on ollut hyvä hetki.

Ensimmäiseksi konkretisoin Unelman. Minulla on ollut eri vaiheissa elämääni erilaisia Unelmia, joilla näyttää olevan ihmeellinen taipumus muuttua todellisuudeksi, kunhan ne ensin osaa visualisoida tai verbalisoida. Minulla näitä ovat olleet mm. ensimmäinen oma asunto, purjehtimaan opetteleminen, mummonmökki, kirjoittaminen ja viimeisimpänä tämä yrittäjäelämä. Tajusin, että olen nyt ollut kohta kaksi vuotta yrittäjä, ja minulla ei ole ollut mielessäni kuvaa siitä, mistä haluan unelmoida seuraavaksi.

Hajanaisista ajatuksista konkretisoitui, osittain Heikin ja osittain Frances Mayesin inspiroimana, Unelma siitä, että voisin viettää jonkin lähitulevaisuuden kesänä pari kuukautta vuokraamassamme talossa Välimeren alueella. Minä voisin kirjoittaa aamupäivät, iltapäivät ja illat voisimme perheen kanssa tutustua paikalliseen elämään, retkeillä, nauttia ruoka- ja muusta kulttuurista ja vain olla. Ensi kesäksi on jo tiedossa monenlaista, mutta ehkäpä kesällä 2011 voisimme tämän toteuttaa.

Toinen tärkeä tapa organisoida ajatuksia oli tehdä lista siitä, mikä on loppuvuoden aikana toteutettavien asioiden todellinen tärkeysjärjestys. Minulla tällä listalla oli sekä työhön, yksityiselämään ja harrastuksiin liittyviä hankkeita. Ne ovat lojuneet päässäni epäjärjestyksessä aiheuttaen stressiä, joten listasin ne (niitä kertyi viisi kohtaa, joillakin niistä muutamia alakohtia). Listan priorisointi lisäsi hallinnan tunnetta asioista, ja siihen on hyvä palata, kun täytyy miettiä mihin aikaansa käyttää.

Kolmas organisointikeino oli se, että käytin hitaan matkailun hengessä seitsemän tunnin junamatkasta kolme tuntia siihen, että kävin läpi sähköpostin, kalenterin ja puhelimen viestit (nämä lähes kahden vuoden ajalta!). Tuhosin tarpeettomat, arkistoin tarpeelliset ja nostin hoitamattomia asioita konkreettisiksi tehtäviksi listalle. Samalla sain hyvän kuvan siitä, mitä on tulossa (ainakin siltä osin kun nyt voi ennustaa, yllätyksiä tietysti aina tulee). Tällainen informaatiorojun raivaaminenikin antaa tyydytyksen tunteen, sillä siivoamaton inboxi ja kalenteri aiheuttavat nekin paineita, ainakin minun kaltaiselleni henkilölle. Viittaan taas Heikkiin, joka tänään pohti kalenteroimisen ja temperamentin yhteyksiä. Itsekin lueskelin Keltikangas-Järvisen teosta Temperamentti, stressi ja elämänhallinta ja tunnistin itseni korkearytmiseksi ihmiseksi. Minulle järjestyksenpito ja organisointi on luontaista toimintaa ja sen avulla vahvistan tunnettani elämäni hallinnasta ja sitä kautta energiaa. Jollakin toisella organisointi vastoin omaa rytmisyyttä vain vie energiaa. Mutta kuten Heikki toteaa, tärkeintä on tunnistaa oma rytminsä ja toimia sen mukaisesti.

Nyt kun suuntaviitat ovat selvillä, käynkin tästä seuraavaksi tehtävälistan kimppuun. Siellä ne hommat ovat muistissa, sopivan kokoisiksi kerta-annoksiksi palasteltuina ja valmiina toteutettavaksi.

Elämänohje arkistojen kätköistä

Tämä pieni kuva otettiin jo kymmenen vuotta sitten Key Westissä eräässä lahjatavaraliikkeessä. Eipä taida vieläkään olla siihen kovin paljon lisättävää.