Tiedän mitä teen tänä kesänä

Ensin sen teki peruskoulun hengessä Kriisi, sitten Kari Haakana, minun silmiini tämä osui Kati Parppeilta ja tästä seuraa tietenkin se, että nyt tekin joudutte sen lukemaan, halusitte tai ette.

Mitä teen tänä kesänä? Kirjoittanut Ritva, 47v.

Tänä kesänä minä olisin halunnut enimmäkseen olla rauhassa ja laiskotella, käydä uimassa ja ottaa aurinkoa pienen uimajärvemme jyrkillä rantakallioilla, joissa on joskus muurahaisia ja äänekkäitä lapsia, vaikka muuten se on kesän paras paikka.

Mutta sitten Kohtalo puuttui peliin ja järjesti tälle vuodelle neljät synttärit, joista kolmet on tasavuosia, yhdet kultahääpäivät, yhdet häät, jotka sittemmin kyllä siirrettiin vauvan syntymän jälkeiseen aikaan, yhdet valmistujaiset sekä yhdet muut juhlat, jotka on vielä toistaiseksi salaisuus, paitsi että minut on salaisuuteen vihitty mukaan. Kahdet synttärit ja se hääpäivä juhlitaan samalla kertaa, se salainen juhla ja kahdet muut synttärit siinä lähiaikoina ja sitten kun ne häät siirty, niin lähipiirissä odotetaan ainakin kahta vauvaa joka pitää huomioida kaikissa asioissa, ja se toinen vauvanodottaja on lähdössä kanssamme yhden syntymäpäiväsankarin toivomalle matkalle, koska sankari ei halunnut isoja juhlia vaan aikoi karata mutta ainakin pienet juhlat pitää silti järjestää, sillä ei tasavuosista niin vain karata.

Ja sitten kun on jonkinlainen osuus kolmesta eri-ikäisestä puutalosta niin sitä osin vuorossa on hieman katon kunnostusta, runsaasti puutarhatöitä vaikka kaikki mahdollinen sillä saralla onkin minimoitu, uusien remonttien haikailua ja suunnittelua sekä yleistä härdellöintiä ja järjestelyä, jota tuollaiset talot aina vaativat. Ja ne kaikki on tietysti ihan eri paikkakunnilla, joten pakkausta, purkamista ja autossa hikoilua tulee riittämään.

Eikä tässä vielä kaikki. Minun ihka ensimmäinen oikean kustantajan kustantama tietokirjani ilmestyy syksyllä, joten arvatkaapa vaan, milloin se viimeistellään? No kesällä tietenkin, onneksi kuitenkin ennen sitä syntymäpäiväsumaa, että voi sitten paneutua juhlimaan, jos kaikista järjestelyistä on enää tolkuissaan. Kirjoitushaaveita on muitakin, pitäisi kerätä aineistoa seuraavaan tietokirjaan ja olisi sellainen ihan pieni romaanikäsikirjoituskin lopeteltava.

Että tänä kesänä ette tapaa minua Porissa, Salmelassa tai Kamarimusiikissa. Vasta Espoo Cinén aikoihin taidan tolkkuuntua sen verran, että ehdin asettua kaupungin kulttuuririentoihin. Eihän tämä tietenkään ole lähelläkään kohtuullista menoa, mutta minkäs minä kaikkien muiden synttäreille ja muille salaisille ja julkisille juhlille mahdan, enkä remontin tarpeelle senkään vertaa.

Mutta ensi kesänä minä kostan: Pistän mökin vuokralle ja häivyn viikkokausiksi maasta. Ja siellä sitten makoilen rannalla tai uima-altaan reunalla enkä tee yhtään mitään. Tai no, ehkä siemailen kylmää juotavaa ja lehteilen jonkin kiinnostavan kirjan sivuja raukeasti. Toivottavasti siellä ei ole muurahaisia. Pelkään kyllä että ainakin yksi äänekäs lapsi lähtee sinne mukaan.

Tulkaa tekin Okaruusunkujalle lauantaina

Huomenna lauantaina kannattaa asettua radion ääreen, sillä Okaruusunkujalla Radio Suomessa klo 12.15 olen keskustelemassa toimittaja Minna Korhosen kanssa mm. siitä, mitä hyötyä tai haittaa tavarakasoista kodeissamme saattaisi olla.

Aurinkoista viikonvaihdetta kaikille lukijoille!

Meitä on monta

Tuikkasin minäkin taannoin tekeleen postilaatikkoon ja lähetin sen Kariston juhlavuoden romaanikäsikirjoituskilpailuun. Niin teki näköjään 473 muutakin. Ainakin esiraadille riittää töitä.

Kohtuullistamisasiaa telkkarissa

Eilisessä Voimalassa olin minäkin keskustelemassa downshiftingistä eli kohtuullistamisesta. Ohjelma tulee uusintana lauantaina klo 12.35 TV1:ltä ja näkyy Areenassa kuukauden ajan.

Mobile work center

Ihan pakko esitellä uusi mobiilityön organisointityökalu, jonne nyt saan kaikki eri paikoissa lojuneet entisöintityövälineet ja -aineet samaan paikkaan. Tässä ne myös kulkee helposti mukana mökiltä kotiin ja kotoa kurssille. Alaosa on tarpeeksi korkea litran pulloille ja huomatkaa myös keskiosan pyörivä ruuvikaukalo ;)

Että tämmöinen heräteostos, josta kyllä on kohtuus kaukana! Mutta mitäpä sitä ei harrastuksen vuoksi...

Hei hulinaa

Huhtikuu on kuukausista kiireisin, voisin todeta. Kaikkea on kertynyt, joukossa paljon kivaa ja virkistävää. Kuusivuotias on innostunut jalkapallosta, jota tällä viikolla poikkeuksellisesti riittää neljänä päivänä/iltana. Hieman liikaa yhdelle viikolle, mutta onneksi normaalitahti ei ole noin kiivas.

Kun Kuusivuotiaskin alkaa olla jo siinä iässä, että hänellä on omat menonsa, meilläkin on nyt siirrytty siihen käytäntöön, että koko perheen menot kirjataan yhteiseen kuukausikalenteriin jääkaapin oveen, jotta kaikki pysyvät kärryillä missä mennään. Yritä tässä sitten välttää kalenterin orjaksi joutumista...

Eilen poika oli kaverilla yökylässä ja isi ja äiti tutustuivat Espoon musiikkitarjontaan kahdessakin eri paikassa. Mukavaa oli, pitkästä aikaa.

Töiden puolella olen pakertanut parin ison tarjouksen parissa. Nyt pitäisi enää keksiä itsestä vetävä mainelause....

Saatte kasvukausiraportin mökiltä parin päivän päästä. Viimeksi sinivuokot jo kurottelivat nuppujaan kohti aurinkoa, nyt lienevät jo auki. Kuva lienee parin vuoden takaa.

Aurinkoista ja lämmintä viikonloppua kaikille lukijoille!

Parisuhdekommunikointia

Mies lähti aikaisin töihin. Aamukahvipöydällä oli odottamassa sarjakuva. Joskus sanat loppuvat kesken, mutta sarjakuvastrippi naisen ja sian suhteesta välittää kaiken olennaisen. Lähde: HS tänään.

Kuulumisia

Kuva Valio.

Edellisen päivityksen jälkeen se kuntoilu sitten loppuikin, kun perjantaina iski noidannuoli. Suloiset ulkoiluilmat ovat jääneet täysin hyödyntämättä. Niinpä viikonloppu on mennyt enimmäkseen vaakatasossa, ja nautinnot keskittyneet lähinnä ruokapuolelle.

Lauantailounaaksi mies toi kauppareissulta sushia, nam! Mies hoiti mallikkaasti myös eiliset blinitarjoilut ystäväperheelle, joka ilahdutti vierailullaan. Tarjolla oli kahta lajia mätiä sekä uusina kokeiluina savuporo-piparjuurituorejuustotäyte ja lämmin kantarelli-sipuli-pekoni-kermaviritys. Juomana jääkylmää kuoharia ja vaihtoehtona olutta.

Tänään vuorossa kirjallisia töitä sohvan nurkkaan kasatussa tilapäisessä työpisteessä, istuminen kun ei vielä oikein suju. Tulee ainakin tehtyä asioita hitaasti ja keskittyneesti!

Kolme kovaa koota

Kuvassa taidegraafikko Ritva Kososen teos Kiitos (2004).

Tavat ja tottumukset voi muuttaa vain korvaamalla ne joillakin uusilla, uskon. Tämän vuoksi olen yrittänyt ottaa tavakseni kysyä itseltäni iltaisin ennen nukahtamista seuraavat kolme kysymystä:

1. Kirjoitinko tänään?

2. Kuntoilinko tänään?

3. Kiitinkö tänään?

Toissapäivä oli hyvä päivä, 3/3 OK, eilen 2/3. Saa nähdä, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Yrittäjän erikoinen

Ajattelin vaihteeksi kirjoittaa yrittämisestä. Olen nyt ollut vuoden ja kuukauden yrittäjänä, ja mietin, että tänä vuonna voisin yrittää kuukausittain postata jotain yrittämiseen liittyvää.

Postauksen nimi viittaa siihen, että minulla on tapana pakastaa aterioilta ylijääviä ruokia yhden hengen annospakkauksina, joita sitten nautin lounaiksi niinä päivinä, kun en liiku kotitoimistosta mihinkään. Nämä ateriat tunnettaan perhepiirissä "yrittäjän erikoisina".

Yritystoiminta on viime vuoden aikana löytänyt vakiintuneet muodot. Tuoreehkoista kanssablogaaja-yrittäjistä Mari Koo on Facebookissa pohtinut toimintojensa tehostamista, Eero on uusinut koko graafisen ilmeensä ja minä olen ottanut alkuvuoden teemaksi yrittäjän työhyvinvoinnin.

Nyt kun yritykseni muutos toiminimestä osakeyhtiöksi on saatu kunnialla hoidettua ja vuoden alkuviikkojen työsuma purettua, on aika ajatella tätä teemaa.

Yksinyrittäjänä monet asiat ovat itse päätettävissä. Kuluneen vuoden aikana olen koettanut löytää minulle sopivat työajat ja työn/vapaa-ajan jaksotuksen. Vaikeinta taisikin olla vaientaa se ylitunnollinen kiltti tyttö, jonka ääni nakutti tasaisesti takaraivossa, jos päivälle ei tullut mittaa yli seitsemää tuntia. No nyt se on ollut jo viime aikoina hieman hiljempaa....

Vaikka en uuden vuoden lupauksia pahemmin harrastanut, ajattelin, että omaan hyvinvointiin, kuntoon, kauneuteen ja jaksamiseen panostaminen ei kuitenkaan olisi pöllömpi päätös. Tässäkin kuitenkin välttäen ihmedieettejä ja hillittömiä kuntokuureja, mieluummin periaatteella hyötyliikuntaa pienin askelin, kohtuullisesti terveellistä syötävää sekä virkistystä niin aivoille kuin sydämelle.

Olen siis ensi töikseni päättänyt ottaa itseäni niskasta kiinni ja palauttaa viikon liikuntakertojen määrän kolmeen (tilapäistä lipsumista on ollut havaittavissa..). Tällä viikolla tuo määrä on jo täynnä; kaksi kertaa hapetin aivojani ennen töiden aloitusta taloyhtiön lumitöitä tekemällä ja kolmas kerta oli sitten lenkkeilyä muuten vaan.

Olen myös päättänyt myöntää itse itselleni työsuhde-eduksi virikesetelin, jonka nyt voi omistaja-yrittäjäkin suoda työntekijöidensä lisäksi itselleenkin. Käyttökohteita setelille keksin vaikka kuinka paljon, päällimmäisinä pilates-tunnit sekä kuvalliset ja kirjalliset kulttuuriharrasteet.

Ja töiden vastapainoksi aion nyt vetäytyä viikonlopun ajaksi vapaaehtoiseen kirjoittamisretriittiin. Elämäni Mies ja Kuusivuotias ovat poissa omissa harrastuksissaan koko viikonlopun, joten olen ladannnut jääkaapin täyteen herkkuja, jotta talosta ei tarvitse poistua vaan voi keskittyä yhden ison tekstikokonaisuuden loppuunhiomiseen ja toivon mukaan jotain uuttakin tekstiä saada aikaiseksi.

Koska kävin jo omalta kylältä löytyneellä tosi hyvällä hierojallakin viime viikolla, jäljelle jäisikin enää käynti kauneushoitolassa. Se ei taida kuitenkaan mennä läpi verottajalta tulonhankkimiskuluina, valitettavasti!