Ikkunasta vapauteen

Kiltti ja tunnollinen,
sanoivat.
         Mikä sille nyt tuli?
Tai,
         tiesinhän minä,
         jotain outoa siinä oli,
         mutta että sillä tavalla.

Haukkui johtoryhmän,
hyppäsi ikkunasta,
     siivilleen,
     vapauteen.



Kirjoitin tuon ylläolevan runon kolme vuotta sitten. Nyt silloinen fiktio on vaihtunut todellisuudeksi, kun lehdet uutisoivat France Telecom-yhtiön työntekijöiden itsemurha-aallosta, josta maan hallituskin on huolestunut. Yhtiön yksityistämiseen liittyvää muutostahtia on pidetty liian kovana joillekin työntekijöille. Heille on itsemurha-aallon vuoksi luvassa terveyspalveluja sekä lisävoimia HR-osastolle. Tämän lisäksi työpaikkojen siirrrot ja työtehtävien muutokset on jäädytetty toistaiseksi.

Hieman yli 1.5 vuoden aikana yhtiössä on raportoitu 22 itsemurhaa ja 13 itsemurhan yritystä. Viisas ystäväni eilen lounaalla tästä puhuessamme totesi, että eihän työpaikka mikään vankila ole. Monelle työntekijälle tuo työpaikka näyttää kuitenkin muodostaneen vaarallisen suuren osan elämän sisällöstä.  Kyseessä on henkinen vankila, jossa on lusittu liian kauan huomaamatta, että ovet aukeaisivat myös ulospäin, jos itse sitä haluaisi.  Ainoaksi ulospääsytieksi jää reitti ikkunasta tai itsensä puukottaminen vatsaan palaverissa.

Tapahtumat kuvaavat valitettavan hyvin, mitä tapahtuu kun työpaikkaa ravistellaan kunnolla ja vanhat turvalliset rakenteet murtuvat. Kaikki eivät pysty ajattelemaan muutosta mahdollisuutena, vaan masentuvat, ahdistuvat ja päätyvät epätoivoisiin tekoihin. Lienee vain ajan kysymys, koska tämäkin vaarallinen trendi rantautuu Suomeen.

Työ on kuitenkin vain työtä, ja elämä itsessään arvokasta ja kaunista, kaikin keinoin suojelemisen arvoista. Viime kädessä kannattaa voimavaroja panostaa elämässään eniten niihin ihmisiin, jotka todennäköisimmin sinne hautakummulle tuovat pienen kukan sitten joskus. Perhe, suku, ystävät. Harvoin siellä kai entisiä pomoja, alaisia tai työkavereita tulee näkymään, luulisin.

Terveisiä tohtorille

Olen ollut saman yksityislääkäriasemakatjun asiakas kauemmin kuin haluan muistaa. Olen asioinut siellä sekä itsemaksavana että työterveysasiakkaana, ja nyttemmin myös yrittäjän työterveyshuoltoni on sovittu hoidettavaksi siellä.

Tämä tietysti kertoo siitä, että olen ollut palveluun tyytyväinen. Minua on kuultu ja kremppani ovat tulleet hoidetuksi.

Mutta nyt paratiisiin on luikertelemassa käärme. Kaksi viimekertaista asiointia herätti kysymyksen. määrätäänkö laboratoriokokeita herkemmin, jopa tarpeettomasti, jos laskun maksaa yritys työterveyssopimuksensa kautta?

Edellisellä käynnillä olin paikalla itsemaksavana asiakkaana (kaikkea en minäkään kehtaa laittaa firman kirjanpitoon...) ja lääkäri totesi, ettei ultraäänitutkimus ole ihan välttämätön, "kun siitä tulee sinulle vain lisäkuluja".

Viimeisimmällä kerralla vakilääkäri vilkaisi koneelta: "Sinullahan on tämä laaja työterveyssopimus, minä laitan tästä nyt näitä labroja nämä ja nämä ja vielä olisi hyvä katsoa tuokin".

Tietenkin minun olisi siinä vaiheessa pitänyt kysyä, onko ne kaikki tarpeellisia ja välttämättömiä vai vain nice-to-know -osastoa, mutta enpä sitten kysynyt. Vaikea on spesialistin päätöksiä siinä kohden mennä kyseenalaistamaan.

Seuraavalla kerralla aion kuitenkin avata suuni, sillä minun tapauksessani, yksinyrittäjänä, joudun kuitenkin ihan itse tienaamaan kaikki ne roposet, joita lääkärifirmalle maksan työterveyspalveluista. Ja isompienkin firmojen kohdalla pitää tietysti olla sellainen roti, ettei turhaan tutkita, ihan sen takia että laaja sopimus sen mahdollistaa. Tosin vakilääkäri tiesi myös kertoa, että monet yritykset ovat tarkistaneet työterveyssopimuksiaan tiukemmiksi näinä ankeina aikoina.