Lomaltapaluuraporttia

Neljän viikon lomailu mökillä, matkoilla ja rakkaiden sukulaisten seurassa välillä emäntänä, välillä vieraana vaatii veronsa. Koska reissailumme vaati myös pakkaamista ja purkamista useampaan kertaan, alan olla allerginen erilaiselle tavaralle ja aion ottaa tiukan kurinpalautuksen tavaramäärän kanssa.Kotiuduttuamme pyykkikone on kieponut lähes tauotta ja ruokakaappeihinkin tarvittiin yhtä ja toista täydennystä. Vyötärönauha kiristää ja uusi elämä pitäisi taas aloittaa terveellisemmin eväin.

Oli jotakuinkin pakko suunnistaa kohti ostoshelvetin supermarketia.

Ensimmäinen havainto siellä oli typerryttävä melu, joka syntyi musakista, kuulutuksista, rullaportaista, ostoskärryistä ja ihmismassojen äänistä. Tuntui että äänet kasvoivat moninkertaisiksi kaiuiksi, joka hetkessä onnistui tuhoamaan lomalla virinneen hiljaisen rauhan.

Helteestä ja lomailusta typertyneeseen päähäni iski uudestaan epätoivo jo elintarvikeosaston kynnyksellä. Ensimmäisenä vastassa olivat virvoitus- ja alkoholijuomat, karkit ja erilaiset snaksit ja muut mässyt. Kymmeniä ja taas kymmeninä hyllymetrejä täynnä kaikkea mahdollisimman epäterveellistä ja tarpeetonta! Tuntuu, että kaiken tuon roskan ostaminen on tehty liian helpoksi.

Löysin muuten todella mielenkiintoisen minulle uuden blogituttavuuden, Kemikaalikimaran, jonka pitäjä Anja Nysten näytti myös kirjoittaneen keväällä karkkiasioista. Sieltä löytyi typerryttävä tieto, että suomalaiset syövät vuodessa yhtä paljon karkkia kuin kalaakin, molempia 13 kg!

BTW, kesämatkan varrella havaitsin, että ainakin Hartwall on tuonut markkinoille o.33 litran pullokoolla (minipack) virvoitusjuomia. Pullo näytti ja tuntui käteen suloisen pieneltä, mutta sitten tajusin, että tämän kokoisiahan olivat kaikki virvoitusjuomapullot ennen. Nyt tuo silloinen vakioannos näyttää kääpiöltä puolen litran, pintin (0,56 litraa) ja 1,5 litran pullojen ja tölkkien rinnalla. Hyvä tarjokas kuitenkin tuo minipullo (monipakkauksessaankin), ja vielä lisäksi kierrätysmuovista valmistettu.

Kun olin lopulta kyennyt hilautumaan hevi-osastolle, vastassa olivatkin sitten onneksi mitä ihanimmat kauden vihannekset ja hedelmät. Niillä ja kalalla olen ajatellut elää seuraavat viikot, kuluneina viikkoina kun ei kaikilta osin voinut itse ruokailuaan optimoida ja sen huomaa olossa ja vyötärössä.

Niin ja tietysti mansikoilla ja muilla marjoilla. Muina hommina tiedossa sitten roinanraivausta ja kirjoittamista sekä puutarha- ja mustikkametsäterapiaa näinä parina viikko ennenkuin työt taas pyörähtävät käyntiin. Ja ennen kuin meidän Seitsemänvuotias aloittaa ekaluokkalaisena koulunsa!

(Kuva: Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto)

Itsepalvelukassa Ikeassa

Koska kevät saa sisustusinnon hyrräämään, pyörähdin Vantaan Ikeassa siihen olohuoneen valaistusprojektiin liittyen (josta kuulette vielä, kunhan voin lähitulevaisuudessa raportoida Dooxesta löytämäni asentajan käynnin jälkeen).

Ihme ja kumma, sinne oli tullut itsepalvelukassoja. Minä oitis kokeilemaan, ja yllättävän positiivinen kokemus se oli, vaikka hieman epäröiden otin viivakoodinlukijan käteen. Näyttö ohjasi ja skannerilla piippasin kaikki tuotteet, jonka jälkeen siirryin maksutapahtumaan kuten muillakin sirukortinlukijoilla.

Kahden normaalikassan tilaan oli saatu mahtumaan neljä itsepalvelukassaa, joita valvoi yksi henkilö, joka myös tarvittessa avusti kassatapahtuman sujumisessa. Elina Hiltunen raportoikin näköjään näistä jo jonkin aikaa sitten, ja häneltä löytyy myös kuva Espoon Ikeasta. Suomessa nämä laitteet olivat hieman toisennäköisiä kuin oheisessa kuvassa (via).

Itsepalvelukassat näyttävät olevan tulossa ainakin länsinaapuriin. S-marketit kokeilivat meillä itseskannausta joitain vuosia sitten, mutta tiedä kuinka kokeilussa kävi, kaikesta päätellen ei liene ollut suuri menestys.

Mulla oli vain pieniä tavaroita, joten aika sutjakasti hoitui. Mutta ne lamput löytyivät kuitenkin vasta läheisestä Kodin Ykkösestä, jossa sain valaisinosastolla erinomaista ja ystävällistä henkilökohtaista palvelua. Tällaista iloa kohdatessaan jouduin miettimään, että vaikka itsepalvelukassoissa on hyvätkin puolensa, kyllä ihminen on sentään ihminen ja hyvä asiakaspalvelu on harvinainen taitolaji.

Taannoin Aasiakas muuten neuvoi käyttäytymistä Ikean kassalla.

Miksi Intersportissa on aina loppuunmyynti?

Sarjamme Serenitas kummastelee kaupan maailmaa kolmannessa osassa pohdimme sitä, miksi Intersportissa on aina loppuunmyynti?

Säännöllisin väliajoin, ja mielestäni poikkeuksellisen tiheään, ketjun liikkeet mainostavat tyyliin: "Loppuunmyynti - kauppias vaihtuu!" tai "Vuokrasopimus loppuu - kaikki pois". Ja parin kuukauden kuluttua tilanne näyttää olevan kuluttajan kannalta katsoen entisellään, kaupanteko jatkuu samalla paikalla, samalla konseptilla ja usein samalla henkilökunnalla.

Normaalireittien varrella Jumbossa vaihtui juuri äsken kauppias ja nyt Tapiolassa on menossa vuokrasopimuksen päättymis-alennusmyynti. Ja näitä esimerkkejä pulpahtaa näkökenttään sieltä täältä.

Ketjuhan on kansainvälinen, ja siihen kuuluu yli 4000 urheiluvälinemyymälää kautta maailman. Suomessa ketjun omistaa Kesko, ja Intersport-kauppoja on Suomessa 57, Keskolla on lisäksi Kesport-kauppoja 38 ja Budget Sport -kauppoja neljä. Kaupoista 93 on kauppiasyrittäjien ja kuusi Intersport Finlandin omistamia. Niin Kesport- kuin Intersport-kaupat perustuvat samaan toimintamalliin eli kauppiasyrittäjä omistaa ja vastaa liikkeestään.

Urheilukaupan markkinat kasvavat Suomessa noin 2 % vuodessa, vaikka hintakilpailu on tälläkin alalla kiristynyt. Leudontuneet talvet ovat vaikuttaneet myyntiin, tai ainakin sen rakenteeseen. Mutta onko lukijoilla jotain muitakin selityksiä näihin jatkuviin loppuunmyynteihin?

Siwa-Valinta vai Valinta-Siwa?

Piti hieraista aamuisia silmiä parikin kertaa, kun Hesarissa oli vierekkäin kaksi kokosivun mainosta, kuin kaksi marjaa. Sama layout, samat tuotteet ja samat hinnat. Vain värityksessä oli eroa. Mainostajina olivat Suomen Lähikauppa oy:n kaksi ketjua, Se lähikauppa Valintatalo ja The lähikauppa Siwa. Kyseessä näyttää olevan myös nerokas tapa testata kahden ketjun suosiota.

Ketjujen synergiat näyttävät sen verran selvästi alleviivatuilta, että olettaisin, että jonkin ajan kuluttua meillä on niitä enää yksi. Suuri kysymys onkin enää nimi: Siwa-Valinta vai Valinta-Siwa?