sunnuntai 1. helmikuuta 2009

Termejä tarjolla


Riitta Esinetarinoissa on pohdiskellut terminologiaa:


Slow lifen idea on siinä, että vastustetaan sellaisia tuotanto- ja kulutusmuotoja, jotka nopeuttavat tai pinnallistavat elämää. Siinä tavallaan torjutaan elämysten teollistamista, mikä onkin kiintoisaa aikana, jolloin haluamme saada Suomeen palveluteollisuutta. [..] Itse suomentaisin slow lifen hitauttamiseksi.


Leppoistamisessa taas on Riitan mukaan kyse yksilön elämänhallinnasta kuin kulutuskritiikistä. Leppoistamisblogissaan Heikki jatkoi pohdintaa:


Aihepiiriin liittyy vielä yksi näkökulma. Leppoistaminen ja hitauttaminen edistävät kestävää kehitystä, vaikka sitä ei tavoteltaisikaan. Tarvitsisimmeko tähän oman termin? Sellaisen, joka tarkottaisi elämän yksinkertaistamista ja rauhoittamista nimenomaan ympäristöllisistä syistä.


Tuli vielä mieleen myös taannoinen keskustelu Mari Koon blogissa siitä, voiko downshiftata, jos ei ole upshiftannutkaan.


Kaivoin esille yhden vanhan artikkelinraakileeni, jossa pohdin asian monimuotoisuutta:


Vapaaehtoisessa yksinkertaisessä elämässä voi olla yksilöllisiin lähtökohtiin perustuen kysymys hyvin monenlaisista ja-tasoisista asioista. Duane Elgin on luokitellut ilmiötä 10 erilaiseen lähestymistapaan, jotka voivat esiintyä myös osittain päällekkäisinä.


Yksinkertainen elämä voi ilmeta tietoisena oman elämänpolun valitsemisena esim. eettisistä syistä (Choiseful simplicity). Elämäntapaan voi päätyä myötätunnosta heikompiosaisia kohtaan, jotta pystyisi vähentämään kulutustaan siksi, että muillekin jäisi elämisen mahdollisuuksia (Compassionate simplicity). Tällöin yksilö sitoutuu yhteisöönsä ja haluaa sovittaa ristiriitoja sekä muiden lajien että myöskin tulevaisuuden ihmissukupolvien hyvinvointia silmällä pitäen esimerkiksi tasoittamalla hyvinvointieroja.


Yksinkertaisuudessa voi korostua myös mietiskelyn ja sisäisen kasvun merkitys (soulful simplicity). Tällöin painotetaan enemmän tietoista nauttimista elämän tarjoamista rikkauksista kuin mitään materiaalisen olemassaolon tapaa. Kun huolletaan henkisyyttä, päästään pintaa syvemmälle ja voidaan luoda syvempiä ihmissuhteita.

Luonnollisessa yksinkertaisuudessa (natural simplicity) korostuvat erityisesti syvät luontoon liittyvät juuremme, jolloin yhteys luontoon tasapainottaa kokemuksia rakennetussa ympäristössä asumisesta. Tämä suuntaus kokee ihmisen velvollisuudeksi pitää huolta luonnosta ja tunnustaa myös kasvien ja eläinten oikeudet. Ekologinen (ecological) yksinkertaisuus pyrkii kunnioittamaan maapalloa olemalla kuormittamatta sitä liikaa ja näin pienentämään ekologista jalanjälkeämme. Tällöin tunnistetaan ihmisen suuri riippuvuus ekologiasta ja siihen liittyvät uhat, kuten ilmaston lämpeneminen, lajien kuoleminen sukupuuttoon tai luonnonvarojen ehtyminen.

Vapaaehtoinen yksinkertaisuus voi tarkoittaa oman yhteisöllisen elämän organisointia tavoilla, jotka mahdollistavat ekologisesti kestävämmän olemassaolon. Tämä johtaa pitemmällä tähtäimellä muutoksiin niin yksityis- ja joukkoliikenteessä, koulutuksessa kuin asuintilojen, työpaikkojen ja yhdyskuntien suunnittelussa. Tähän suuntaukseen (political simplicity) saattaa liittyä myös mediakriittisyyttä, jolloin media nähdään keskeisenä tarpeettoman kuluttamisen edistäjänä.

Säästäväisessä yksinkertaisuudessa (frugal simplicity) vähennetään kulutusta niissä asioissa, jotka eivät ole elämämme kannalta ratkaisevan tärkeitä, jolloin raha-asioiden taitavalla hoitamisella voidaan saavuttaa suurempi taloudellisen riippumattomuus. Samalla syntyy suurempi vapaus tehdä tietoisia valintoja elämässä. Tämä elämäntapa vähentää myös kulutuksen vaikutusta maapalloon ja vapauttaa resursseja muiden käyttöön.


Yksinkertainen elämä saattaa ilmetä myös ympäröivän tarpeettoman tavaramäärän systemaattisena vähentämisenä keinona vaikuttaa kokemukseen elämästä liian kiireisenä, stressaavana ja fragmentoituneena (uncluttered simplicity). Tämä elämäntapavalinta merkitsee kaiken sen materiaalisen ja ei-materiaalisen karsimista, joka vie huomiotamme pois olennaisesta ja näin auttaa keskittymään olennaiseen, mitä tämä olennainen sitten kullekin yksilöllisesti tarkoittaa.

Eleganttia yksinkertaisuutta (elegant simplicity) hakeva kuluttaja näkee elämänsä edustavan koko ajan syntyvää taideteosta tyyliin "My life is my message". Tällöin pyritään ylenpalttisen kuluttamisen vastapainona selkeään ja luonnolliseen estetiikkaan. Vaikutteita tähän voi löytyä zeniläisyydestä maalaistyylien ihannointiin, ja niitä yhdistää luonnonmateriaalin käyttö ja selkeät funktionaaliset ilmaisumuodot, joita usein löytyy esim. käsintehdyissä tarve- ja koriste-esineissä. Yksinkertaisella elämäntavalla on myös kaupallinen potentiaalinsa (commercial simplicity), sillä terveellisille ja ekologisesti kestävästi tuotetuille tavaroille ja palveluille on nopeasti kasvava markkina monilla eri osa-alueilla, kuten rakentamisessa, energiantuotannossa ja ruoassa.

Melkoinen termien viidakko, eikö vain? Mikä on sinun suosikkisi?

3 kommenttia:

  1. Kiitos! Hyvä ja käyttökelpoinen jaottelu. Mukana myös vastaus etsimääni: Ecological Simplicity. Ekologinen yksinkertaisuus? Hm. Mitenkähän kääntyisi nasevammin?

    Siellä Elginin listalla näytti olevan myös Uncluttered Simplicity. Se ehkä tärkein syy minulla vaikka aineksia onmuistakin.

    VastaaPoista
  2. Palkitsin sinut blogissani, ole hyvä

    VastaaPoista
  3. Hei!
    Googlettelin aihetta ja ajauduin blogiisi. Kiitos kirjoituksesta. Itse tavoittelen uncluttered simplicity -toimintamallia, sillä olen kyllästynyt elämään tavaran paljouden keskellä, jolloin myös mieli tuntuu olevan "täynnä".

    VastaaPoista