Kuva marsut.netTämä täti pääsi eilen taas taivastelemaan maailmanmenon kummallisuutta, kun Maikkarin uutisissa kerrottiin, että kohonneet eläinlääkärikulut ovat aikaansaaneet paineita lemmikkieläinten hoitokulujen ulottamiseksi Kela-korvauksen piiriin!
Uutisen voi katsoa täältä.
Toivottavasti kyseessä oli uutisankka, sillä jutusta ei tarkkaan ottaen selvinnyt, kuka moisen ehdotuksen oli tehnyt, vai oliko se ehkä toimittajan oma nosto nokkelaksi otsikoksi. Silti sanoisin, että pientä rajaa please.
Mielestäni jokaisella on täysi oikeus hoidattaa lemmikkimarsunsa yksityisellä erikoishammaslääkäriklinikalla anestesiassa vaikka joka päivä, mutta ei minun verorahoillani. Hoidetaan nyt ensin ne ihmisten Kela-korvaukset lähemmäksi realistista kustannustasoa, jos niitä on liikaa jaettavaksi.
Ja ei, meillä ei ole kotieläimiä. Mutta saattaa kyllä joskus tulla, sillä pidän kyllä sekä koirista että kissoista. Niin että eläintenvihaajaksi on turha yrittää leimata.
Tekstit
Kummalliselta kyllä kuulostaa! Ymmärrän toki, että elukat ovat monille tärkeitä ja kenties esimerkiksi ylläpitävät mielenterveyttä, mutta silti jokaisen pitäisi kyllä harkita ennen sitä eläimen hankkimista, onko sen mahdollisesti korkeiksikin kohoaviin eläinlääkärikuluihin varaa.
VastaaPoistaJa tiedän toki, että moni tinkii ennemmin omista menoistaan kuin lemmikin hyvinvoinnista. Niin tekisin minäkin, jos kissa, jonka kanssa asun, olisi taloudellisesti vastuullani. Minä voin elää pätkän vaikka huonommalla ruualla ja ilman rientoja, mutta jos otan eläimen vastuulleni, niin mielestäni se ansaitsee kunnollisen kohtelun ilman muiden verorahoja.
(Näköjään tästä aiheesta kirjoitin muinoin Kulutusjuhlassakin).
Joo, samaa mieltä. Mulla on kaksi pikkukoiraa, muttei ole tullut mieleeni kääntyä Kelan puoleen niiden lääkärilaskujen kanssa. Olen vakuuttanut molemmat, ja joitakin sairaskuluja korvaa vakuutusyhtiö. Marsuille ei varmaan saa vakuutuksia :) Ja vaikka karviaiseni ovat välillä vähän riiviöitä, niin rahapulan sattuessa niiden sapuskat ja hoidot menee edelle mun tarpeista. Ajattelen niin, että mulla on mahdollsiuus valita ja vaikuttaa asioihin, yleensä siihen rahapulaankin. Koiruuksilla sitä mahdollisuutta ei ole.
VastaaPoistaVastuulllisia puheenvuoroja Piulta ja Marilta. Tuo vakuutuspointti oli hyvä tuoda esille.
VastaaPoistaEläimet tekevät epäilemättä hyvää mielialalle, mutta eivät ne mitään mielialalääkkeitä ole. Jos ei ole varaa maksaa eläimen hoitoja, niin mikähän olisi paras vaihtoehto - olisiko vaikka jättää se eläin hankkimatta! Tykkään eläimistä, mutta nykyinen lemmikkibuumi on mielestäni kyseenlalaista toimintaa. Lemmikki on itsekkyyden huippu - joku joka rakastaa sinua ehdoitta ja on täysin armoillasi. Lemmikki ei saa siitä mitään lisäarvoa, luonnollisempaa olisi, kun sitä ei olisi ikinä jalostettu lemmikiksi ja se eläisi luonnossa. Tämä tietysti koskee vain kaupunkien seuraeläimiä.
VastaaPoistaKärjistettynä elämme sinkkuina yksiöissämme eläinten toimittaessa seuran virkaa. Eikä tämä ole yksittäisen kissanomistajan vika - vaikka voisivat hekin kyllä miettiä, onko eläimen paikka kaupunkiasunnossa.
Ymmärrän kyllä eläimen houkutuksen, tunnen itseni joskus yksinäiseksi ja olen asunut eläinten kanssa tarpeeksi tietääkseni kuinka ihanaa on olla karvakasan rakkauden kohteena. Onneksi olen liian laiska ottaakseni koiraa ulkoilutettavakseni!