Täytymisen pakko

Olematon kirjoitti tänään viisaita sanoja täytymisen pakosta:

Ja mikä siinä lomassa oli niin hienoa? Se kun katson lentäviä pääskyjä hiljenevässä illassa. Pääskyt eivät ole menossa mihinkään. Enkä minäkään. Siinä ne kaartelevat. Niin kuin minäkin. Ja mikä muka muuttuu, kun loma loppuu? Mihin katoaa hiljenevä taivas kaartelevine pääskyineen. Ei mihinkään. Kaivetaan vain jostain hlvetistä se putki johon itsemme tungetaan. Tehtävästä toiseen. Työstä toiseen. Putkea, putkinäköä, oravanpyörää, aasta beehen ja rasittavaa arkea. Lomasta voi rakentaa työputken, miksei päinvastoin. Mitäs jos saisi raahattua sen levollisen olemisen tähän arjen keskelle. Sen fiiliksen siitä, ettei ole menossa mihinkään ja mitään ei oikeastaan tarvitse tehdä. Mihin katoaa se leppoisuus, joka niin vahvasti kuuluu lomaan?

Poika oksensi matolle. Se täytyy pestä. Ei. Sitä ei täydy pestä. On vain oksennuksesta likainen matto. Täytyminen on aivan tarpeeton lisä. Matto tulee pestyksi aivan varmasti ja paremminkin ilman pakottavia täytymisiä ja pitämisiä.

Viisaita sanoja, sanoisin.

Dooxen arviointia

Kuva: Dooxe.fi

Taannoin kaipailin sähkömiestä pieneen valaistushommaan ja sain Karlokselta vinkin Dooxe.fi-palvelusta. Lupasin kertoa kokemuksia, ja tässä ne nyt tulevat, vaikkakin hieman viiveellä.

Marraskuussa 2008 avatussa palvelussa on ilmoitettu töistä jo noin kahdella miljoonalla eurolla ja työn määrä vastaa noin 30 miestyövuotta. Liikeidea yhdistää onnistuneesti kuluttajien tarpeet ja ammattilaisyritysten tarjonnnan nettihuutokaupan avulla. Työn teettäjä ilmoittaa kohteensa palveluun, josta työntekijät voivat niitä etsiä ja jättää työpyynnöistä tarjouksensa. Teettäjä voi valita hinnan ja referenssien pohjalta sopivimman tekijän ja sopia tämän kanssa työn yksityiskohdista. Dooxe ottaa työn tekijältä proviosiona 5 % tarjouksen hinnasta. Itse työkohteen laskutus hoidetaan suoraan asianomaisen työn tekijän/yrityksen kautta.

Omat kokemuksemme palvelusta olivat myönteisiä, sillä rekisteröityminen ja kohteen ilmoittaminen sujuivat mutkattomasti. Saimme työtehtäväämme vain yhden tarjouksen, joten valinta oli siinä suhteessa helppo. Palveluun kuuluu myös työn suorittajien arviointi jälkikäteen, joka varmasti kartuttaa tulevaisuuden käyttäjille arvokasta tietoa eri tarjoajien vertailemiseksi. Meidän tarjoajastamme ei ollut ennakkoarvoita, mutta yhteydenpito maililla ja puhelimessa oli sujuvaa ja kustannusarvio oli asiallinen. Myös työn jälki ja palveluasenne oli kohdallaan.

Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä palvelun kautta löytyneeseen tekijään sekä Dooxeen palveluna. Dooxen kautta löysimme työllemme tekijän, johon emme muuta kautta olisi törmänneet ja saimme olohuoneen valaistuksen kuntoon.

Serenitas kiittää:

* Dooxe-palvelun sujuvaa käyttöliittymää

* palvelun läpinäkyvyyttä (hintavertailun mahdollisuus, työntekijöiden arviointi)

* uudenlaista, tarpeellista ja tervetullutta liikeideaa

Kaesan leipomuksia

Aina silloin tällöin täytyy mainostaa kotimaakunnan kulinaarisia kohokohtia, vaikka eipä niitä niin paljon ole totuttu tähän nälkämaahan liittämään. Täällä blogissa taisin viimeksi hehkuttaa maaliskuussa Biokian marjaherkkuja, ja nyt on vuorossa Kaesan Rapsakat Ruistikut, olokeepa hyvä!

Kuhmolaisen Kaesan kotileipomon tuotteisiin kuuluvat maakunnan leipien ja nisujen (suomeksi pullaa) sekä rönttösten (suomeksi piirakoiden) lisäksi kaenuulaisia grissiinejä (suomeksi leipäpuikkoja), joista kesämatkalta sattui mukaan ruistikkuja. Ovat ainakin rukiisia, kevyitä, vähäsuolaisia ja runsaskuituisia. Ja hyvänmakuisia, sanoi jopa Seitsemänvuotias. Tarjoilla voi monien lisäkkeiden kanssa (pakkaus suosittelee niitä myös jäätelön seuraksi?) ja aion näitä hankkia jatkossakin.

Jakelu Kainuun ulkopuolella on hieman nirkoinen, mutta ainakin seuraavista pitäisi löytyä:

Heila lähiruokatori Heinolassa
Benjamin maatilatori Kausalassa
K-Supermarket Munkki Helsingissä
Eedami Kauppahallissa Turussa
Tuorlan Majatalo Piikkiössä.

Tälle tuotteelle soisi kyllä laajempaakin levikkiä, suosittelee Serenitas.

Jatkossa tässä sarjassamme "Ruokavinkkejä nälkämaalta" saattaa seurata mm. Suomen ehkä paras ruisleipä Pekka Heikkisen Puu-uunileipä, rapeaksi paistetut Oulujärven muikut ja Kaenuulainen Lohikeitto. Palaamme epäilemättä aiheeseen.

Missä vaiheessa kivoista asioista tulee velvollisuuksia?

Englanniksi kuvaisin oloani sanalla "overwhelmed", jonka yksi käännös on ylikuormittunut. Siitä oli viitteitä jo edellisessä blogipostauksessani ja samaa asiaa olen pohtinut viime aikoina monelta kannalta. Olen tajunnut, että yksinkertainen elämäni on salakavalasti täyttynyt uudelleen monilla - sinänsä mukavillakin - asioilla niin paljon, että kokonaisuutena elämä ei enää olekaan aivan niin yksinkertaista kuin toivoisin.

Samasta asiasta kirjoitti Sara Onsimplicity.netin blogissaan ja ehdotti ratkaisuksi reset-nappia. Tiedättehän, samalla tavalla kuin tilttaavat laitteet koetetaan elvyttää, laitetaan virrat pois ja irroitetaan piuhat.

Jo puolitoista vuorokautta tuollaista resetointia tekee ihmeitä, voin kertoa. Juuri sitä elvyttävää poiskytkeytymistä, josta Timo Kopomaa kirjoitti Leppoistamisen tekniikoissa. Mutta tämä oli vasta alkua. Seuraavaksi vuorossa on prioriteettien uudelleenkirkastamista, asioiden ja tavaroiden poisrajaamista sekä huolenpitoa omasta kehosta ja mielestä, jotka kaikki ovat jääneet muiden asioiden jalkoihin.

Yritän opetella taas, ettei kaikkeen tarvita minun mielipidettäni, ja kaiken ei tarvitse olla minun valitsemassani järjestyksessä. Yritän opetella ottamaan rennommin satunnaiset sekasotkut ja katsomaan päivä kerrallaan sen sijaan että huolehtisin asioista kuukausien tai vuosien päähän.

To do-listojen sijaan yritän muistaa kaikki ne hyvät asiat, siunaukset, joita elämässäni on ja kiittää niistä.

Lomaltapaluuraporttia

Neljän viikon lomailu mökillä, matkoilla ja rakkaiden sukulaisten seurassa välillä emäntänä, välillä vieraana vaatii veronsa. Koska reissailumme vaati myös pakkaamista ja purkamista useampaan kertaan, alan olla allerginen erilaiselle tavaralle ja aion ottaa tiukan kurinpalautuksen tavaramäärän kanssa.Kotiuduttuamme pyykkikone on kieponut lähes tauotta ja ruokakaappeihinkin tarvittiin yhtä ja toista täydennystä. Vyötärönauha kiristää ja uusi elämä pitäisi taas aloittaa terveellisemmin eväin.

Oli jotakuinkin pakko suunnistaa kohti ostoshelvetin supermarketia.

Ensimmäinen havainto siellä oli typerryttävä melu, joka syntyi musakista, kuulutuksista, rullaportaista, ostoskärryistä ja ihmismassojen äänistä. Tuntui että äänet kasvoivat moninkertaisiksi kaiuiksi, joka hetkessä onnistui tuhoamaan lomalla virinneen hiljaisen rauhan.

Helteestä ja lomailusta typertyneeseen päähäni iski uudestaan epätoivo jo elintarvikeosaston kynnyksellä. Ensimmäisenä vastassa olivat virvoitus- ja alkoholijuomat, karkit ja erilaiset snaksit ja muut mässyt. Kymmeniä ja taas kymmeninä hyllymetrejä täynnä kaikkea mahdollisimman epäterveellistä ja tarpeetonta! Tuntuu, että kaiken tuon roskan ostaminen on tehty liian helpoksi.

Löysin muuten todella mielenkiintoisen minulle uuden blogituttavuuden, Kemikaalikimaran, jonka pitäjä Anja Nysten näytti myös kirjoittaneen keväällä karkkiasioista. Sieltä löytyi typerryttävä tieto, että suomalaiset syövät vuodessa yhtä paljon karkkia kuin kalaakin, molempia 13 kg!

BTW, kesämatkan varrella havaitsin, että ainakin Hartwall on tuonut markkinoille o.33 litran pullokoolla (minipack) virvoitusjuomia. Pullo näytti ja tuntui käteen suloisen pieneltä, mutta sitten tajusin, että tämän kokoisiahan olivat kaikki virvoitusjuomapullot ennen. Nyt tuo silloinen vakioannos näyttää kääpiöltä puolen litran, pintin (0,56 litraa) ja 1,5 litran pullojen ja tölkkien rinnalla. Hyvä tarjokas kuitenkin tuo minipullo (monipakkauksessaankin), ja vielä lisäksi kierrätysmuovista valmistettu.

Kun olin lopulta kyennyt hilautumaan hevi-osastolle, vastassa olivatkin sitten onneksi mitä ihanimmat kauden vihannekset ja hedelmät. Niillä ja kalalla olen ajatellut elää seuraavat viikot, kuluneina viikkoina kun ei kaikilta osin voinut itse ruokailuaan optimoida ja sen huomaa olossa ja vyötärössä.

Niin ja tietysti mansikoilla ja muilla marjoilla. Muina hommina tiedossa sitten roinanraivausta ja kirjoittamista sekä puutarha- ja mustikkametsäterapiaa näinä parina viikko ennenkuin työt taas pyörähtävät käyntiin. Ja ennen kuin meidän Seitsemänvuotias aloittaa ekaluokkalaisena koulunsa!

(Kuva: Hedelmän- ja Marjanviljelijäin liitto)