Sitaatti

"And to those nations like ours that enjoy relative plenty, we say we can no longer afford indifference to the suffering outside our borders, nor can we consume the world's resources without regard to effect. For the world has changed, and we must change with it."

Barack Obama in his Inaugural Address January 2009.

Riittää jo!

Aivoni ovat käyneet viime päivinä lähes ylikierroksilla, niin mielenkiintoista luettavaa oli John Naishin kirja Riittää jo. Irti maailmasta, jossa kaikkea on ihan liikaa (Atena Kustannus 2009).

Kirjasta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta kannattaa lukea itse. Naish esittelee riittävyyden filosofian meille, joilla on jo kaikkea mitä elämiseen ja onnellisuuteen tarvitsemme. Tässä filosofiassa aika, tila ja itsemääräämisoikeus ovat tärkeämpää kuin joutava krääsä.

Se osa kirjasta, joka on eniten kuormittanut ajatuksiani onkin se vaikein pähkinä purtavaksi. Kun koko (länsimainen) yhteiskuntamme perustuu kasvuun ja sitä kautta koko ajan lisääntyvään tavaroiden tuottamiseen, mutta toisaalta tiedämme, että maapallomme ei tällaistä menoa enää kestä, miten löytyy tie eteenpäin?

"Miten kävisi yksinomaan kasvuun perustuvalle taloudellemme, jos me kaikki omaksuisimme yhtäkkiä riittävyyden filosofian? Romahtaisiko maailmantalous? Tämä kysymys taitaa olla merkittävä talouspoliittinen norsu ekologisessa posliinikaupassa", Naish kirjoittaa.

Ja siinäpä sitä sitten riittääkin pohtimista.

Siwa-Valinta vai Valinta-Siwa?

Piti hieraista aamuisia silmiä parikin kertaa, kun Hesarissa oli vierekkäin kaksi kokosivun mainosta, kuin kaksi marjaa. Sama layout, samat tuotteet ja samat hinnat. Vain värityksessä oli eroa. Mainostajina olivat Suomen Lähikauppa oy:n kaksi ketjua, Se lähikauppa Valintatalo ja The lähikauppa Siwa. Kyseessä näyttää olevan myös nerokas tapa testata kahden ketjun suosiota.

Ketjujen synergiat näyttävät sen verran selvästi alleviivatuilta, että olettaisin, että jonkin ajan kuluttua meillä on niitä enää yksi. Suuri kysymys onkin enää nimi: Siwa-Valinta vai Valinta-Siwa?

Ota tästä liikeidea, ilmaiseksi

(kuva Rakentaja.fi)

Jari Parantaisen jalanjäljissä tarjoan nyt pöllittäväksi valmiin liikeidean, ihan ilmaiseksi. Taustaksi ensin hieman historiaa parin viime vuoden kokemuksista.

Meillä nimittäin tarvittaisiin sähkömiestä laittamaan olohuoneen valaistus kuntoon. Hommia olisi arviomme mukaan yhdelle miehelle yhdeksi päiväksi. Soitin sähkömiehelle, joka mainosti hoitavansa pienetkin toimeksiannot. Sähkömies oli asiallisen oloinen ja lupasi ottaa yhteyttä tullessaan käymään alueellamme muissa asioissa parin viikon päästä. Ilmeisesti työmme oli hänelle liian pieni, sillä nyt on kulunut neljä viikkoa, eikä sähkömiehestä ole kuulunut pihaustakaan.

Meillä olisi muutakin tarvetta kodinkunnostukseen. Olohuoneen katto on korkealla ja siksi hankala maalata omin konstein, mutta ammattimaalarilla luulisi olevan telineet ja vehkeet homman asialliseksi hoitamiseksi. Tässäkään hommassa ei ammattilaisella kauan nokka tuhisisi. Taannoin soitin yhteen remonttifirmaan asian tiimoilta: vastaus oli etteivät mielellään maalaa tällaisia kattoja, koska jälki ei olisi "tyydyttävää", mutta asentavat mielellään kattoon kokonaan uudet paneelit, kustannusarviona 10.000 €. Lannistuneena päättelin puhelun hyvin nopeasti ja katto on edelleen alkuperäisasussaan.

Lähistön putkimiestä ei kiinnostanut tulla asentamaan meille yksittäistä ulkohanaa homman pienuuden vuoksi. Kahden tonnin vesivaraajaremonttikin oli siinä rajoilla, mahtuiko herran aikatauluihin.

Pienemmillä paikkakunnilla viidakkorumpu toimii tässä asiassa paremmin. Mökillä, pienellä maaseutupaikkakunnalla, olemme onnistuneet löytämään hommista kiinnostuneita tekijöitä suhteellisen pienillekin projekteille. On ollut satunnaista tarvetta putkimiehelle, sähkömiehelle, timpurille, puunkaatajalle, mökkitalkkarille, kivenräjäyttäjälle, kaivontyhjentäjälle, sorakuormalle, betonifirmalle jne. Kaikki ovat suhtautuneet yhteydenottoihin kiinnostuneena, tulleet paikalle lupaaminaan aikoina, tehneet pienetkin työnsä hyvin tai erittäin hyvin ja laskuttaneet sovitusti. Tästä ilahtuneena olemme jaelleet heidän puhelinnumeroitaan kaikille kiinnostuneille ja kehuneet muutenkin estottamasti, mikä lienee parasta mahdollista mainosta.

Kaupungissa tällaisten ammattilaisten löytäminen tuntuu olevan kiven takana. Eikö siis olisikin mukavaa, että kaikille tällaisille yksittäisille remontti- ja aputarpeille olisi yksi paikka, joista niitä voisi kysellä, sen sijaan että yrittää keltaisilta sivuilta tai netistä arpoa firmoja, jotka mahdollisesti olisivat kiinnostuneet näin pienistä töistä. Voisi soittaa toimistoon, joka välittäisi hyviä sähkömiehiä, putkimiehiä, puunkaatajia, halonhakkaajia, maalareita ja muita ammattilaisia, jotka olisivat kiinnostuneita pienistäkin töistä, joita kodeissa kyllä riittää tehtäväksi.

Asiakkaalla olisi yksi numero, josta apu löytyisi moneen vaivaan, vähän niin kuin ns. aviomiespalvelut, mutta laajemmalla palvelusortimentilla. Palvelun kokoajalla olisi verkostossaan hyviä eri alojen osaajia, jotka saisivat mielekkäitä keikkoja ja maksukykyisiä, tyytyväisiä asiakkaita. Kodit tulisivat kuntoon, lamaa torjuttaisiin ja kotitalousvähennystä hyödynnettäisiin tehokkaasti. Pölli siis tästä idea ja kerro puhelinnumero, johon voin soittaa.

Parisuhdekommunikointia

Mies lähti aikaisin töihin. Aamukahvipöydällä oli odottamassa sarjakuva. Joskus sanat loppuvat kesken, mutta sarjakuvastrippi naisen ja sian suhteesta välittää kaiken olennaisen. Lähde: HS tänään.

Kuulumisia

Kuva Valio.

Edellisen päivityksen jälkeen se kuntoilu sitten loppuikin, kun perjantaina iski noidannuoli. Suloiset ulkoiluilmat ovat jääneet täysin hyödyntämättä. Niinpä viikonloppu on mennyt enimmäkseen vaakatasossa, ja nautinnot keskittyneet lähinnä ruokapuolelle.

Lauantailounaaksi mies toi kauppareissulta sushia, nam! Mies hoiti mallikkaasti myös eiliset blinitarjoilut ystäväperheelle, joka ilahdutti vierailullaan. Tarjolla oli kahta lajia mätiä sekä uusina kokeiluina savuporo-piparjuurituorejuustotäyte ja lämmin kantarelli-sipuli-pekoni-kermaviritys. Juomana jääkylmää kuoharia ja vaihtoehtona olutta.

Tänään vuorossa kirjallisia töitä sohvan nurkkaan kasatussa tilapäisessä työpisteessä, istuminen kun ei vielä oikein suju. Tulee ainakin tehtyä asioita hitaasti ja keskittyneesti!

Kolme kovaa koota

Kuvassa taidegraafikko Ritva Kososen teos Kiitos (2004).

Tavat ja tottumukset voi muuttaa vain korvaamalla ne joillakin uusilla, uskon. Tämän vuoksi olen yrittänyt ottaa tavakseni kysyä itseltäni iltaisin ennen nukahtamista seuraavat kolme kysymystä:

1. Kirjoitinko tänään?

2. Kuntoilinko tänään?

3. Kiitinkö tänään?

Toissapäivä oli hyvä päivä, 3/3 OK, eilen 2/3. Saa nähdä, mitä tämä päivä tuo tullessaan.

Blogipysti

Ziriliinille kiitoksia hulppeasta pystistä ja ennen kaikkea kauniista perusteluista:

"Serenitas ansaitsee palkinnon jo erilaisen elämäntapansa johdosta. Tässä tulostavoitteellisessa ja kovien arvojen yhteiskunnassa on välillä hyvä lueskella erilaisia näkökantoja ja miettiä myös omia toimiansa ja motiivejansa."

Tällä kertaa en kykene täyttämään blogipystin eteenpäin luovuttamisen sääntöjä, vaan toivon, että jos et ole vielä saanut pystiä, voit napata sen tästä seuraavin säännöin:

Valitse viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä.

Jokainen annettu palkinto on henkilökohtainen ja sitä annettaessa mainitaan blogin kirjoittajan nimi sekä linkitetään palkittavaan blogiin

Palkinnonsaaja liittää palkinnon logon blogiinsa.

Palkinto tulisi linkittää alkuperäispalkinnon osoitteeseen.

Palkinnonsaaja julkaisee säännöt omassa blogissaan.

Serenitas kiittää ja kumartaa!

Hämmästyttää, kummastuttaa pientä kulkijaa

Aamu toisensa perään jaksan hämmästellä Hesarissa sitä, kuinka eräillä huonekaluliikkeillä voi olla varaa mainostaa jatkuvasti isoilla koko sivun ilmoituksella. Tänä aamuna "hutkiva journalisti" otti kynän käteensä ja teki pienen inventaataarion:

• Maskun kalustetalo 1 aukeama, kärki -75 % alennukset


• Suomi-Soffa 2 kpl kokosivun ilmoituksia, toisessa sohvat, toisessa muita huonekaluja, -85 % ale


• Asko 1 kokosivu tyypillistä Askon linjaa


• Ikea 1/1 sivu, keittiön sisustustarvikkeita


• Koti-Idea, 1/2 sivua, "ota kolme, maksa 2".

Erityisesti huomio kiinnittyy Maskuun, Suomi-Soffaan ja Koti-ideaan.

TNS Media Insightin mukaan kaupan viisi kovinta mainostajaa 2008 olivat suuruusjärjestyksessä Citymarket, Prisma, Suomi-Soffa, K-Supermarket ja Maskun kalustetalo.

Erikoisliikekaupan toimialakatsauksen mukaan huonekalukaupan suurin oli vuonna 2006 Kodin ykkönen noin 150 m € liikevaihdolla. Masku löytyy 4. sijalta 96 miljoonalla ja Suomi-Soffa on kymmenes 35 miljoonalla eurolla. Tilastot ovat kahden vuoden takaa, mutta antanevat jonkinmoista kuvaa nykytilastakin. Vaikka miten päin vertailisi, niin Suomi-Soffa ja Masku ovat pieniä tekijöitä muihin kärkimainostajien viisikon jäseniin verrattuna.

Herää siis kysymys: miksi ja millä lihaksilla? Ilmeisesti kyseisissä yrityksissä on muistettu se vanha totuus, että taantuman aikana mainontaa ei saa kokonaan lopettaa, ja ne kisaavat tosissaan uusista markkinaosuuksista. Mutta silti tuntuu, että tässä ammutaan tykillä hyttysiä: Isot aleprosentit, isot kampanjat, melko stabiililla markkinalla. Jokin tässä yhtälössä ei synkkaa. Varsinkin kun ainakaan omassa tuttavapiirissäni ei sohvien osto tai sisustuksen uusiminen ole ollut viime aikoina lainkaan päällimmäisenä puheenaiheena.

Maskun kalustetalolla ja Suomi-Soffalla on tuntunut olevan oma määritelmänsä alennusmyynneistä, jotka voivat yhtäjaksoisesti kestää toistakin vuotta. Sitten on vielä tämä Koti-Idea, jossa on nyt jotain kummallista meneillään. Jotenkin tuntuu, että kuulemme näistä yrityksistä vielä.

P.s. kuvan sohvalla ei ole mitään tekemistä jutussa mainittujen yritysten kanssa. Kyseessä on nimittäin on täydellinen kopio Aston Martin DB6 -auton takaosasta. Värinä on hopeakoivu, punainen nahkaverhoilu on ommeltu Y-tikillä viimeisen päälle. Tämä sopisi loistavasti kahvipöydän äärelle vaikkapa autotalliin, jossa on useampi Aston Martin. Istuin maksaa $7,300. Niskatuet eivät sisälly hintaan. (via hilavitkutin.com)

Termejä tarjolla

Riitta Esinetarinoissa on pohdiskellut terminologiaa:

Slow lifen idea on siinä, että vastustetaan sellaisia tuotanto- ja kulutusmuotoja, jotka nopeuttavat tai pinnallistavat elämää. Siinä tavallaan torjutaan elämysten teollistamista, mikä onkin kiintoisaa aikana, jolloin haluamme saada Suomeen palveluteollisuutta. [..] Itse suomentaisin slow lifen hitauttamiseksi.

Leppoistamisessa taas on Riitan mukaan kyse yksilön elämänhallinnasta kuin kulutuskritiikistä. Leppoistamisblogissaan Heikki jatkoi pohdintaa:

Aihepiiriin liittyy vielä yksi näkökulma. Leppoistaminen ja hitauttaminen edistävät kestävää kehitystä, vaikka sitä ei tavoteltaisikaan. Tarvitsisimmeko tähän oman termin? Sellaisen, joka tarkottaisi elämän yksinkertaistamista ja rauhoittamista nimenomaan ympäristöllisistä syistä.

Tuli vielä mieleen myös taannoinen keskustelu Mari Koon blogissa siitä, voiko downshiftata, jos ei ole upshiftannutkaan.

Kaivoin esille yhden vanhan artikkelinraakileeni, jossa pohdin asian monimuotoisuutta:

Vapaaehtoisessa yksinkertaisessä elämässä voi olla yksilöllisiin lähtökohtiin perustuen kysymys hyvin monenlaisista ja-tasoisista asioista. Duane Elgin on luokitellut ilmiötä 10 erilaiseen lähestymistapaan, jotka voivat esiintyä myös osittain päällekkäisinä.

Yksinkertainen elämä voi ilmeta tietoisena oman elämänpolun valitsemisena esim. eettisistä syistä (Choiseful simplicity). Elämäntapaan voi päätyä myötätunnosta heikompiosaisia kohtaan, jotta pystyisi vähentämään kulutustaan siksi, että muillekin jäisi elämisen mahdollisuuksia (Compassionate simplicity). Tällöin yksilö sitoutuu yhteisöönsä ja haluaa sovittaa ristiriitoja sekä muiden lajien että myöskin tulevaisuuden ihmissukupolvien hyvinvointia silmällä pitäen esimerkiksi tasoittamalla hyvinvointieroja.

Yksinkertaisuudessa voi korostua myös mietiskelyn ja sisäisen kasvun merkitys (soulful simplicity). Tällöin painotetaan enemmän tietoista nauttimista elämän tarjoamista rikkauksista kuin mitään materiaalisen olemassaolon tapaa. Kun huolletaan henkisyyttä, päästään pintaa syvemmälle ja voidaan luoda syvempiä ihmissuhteita.

Luonnollisessa yksinkertaisuudessa (natural simplicity) korostuvat erityisesti syvät luontoon liittyvät juuremme, jolloin yhteys luontoon tasapainottaa kokemuksia rakennetussa ympäristössä asumisesta. Tämä suuntaus kokee ihmisen velvollisuudeksi pitää huolta luonnosta ja tunnustaa myös kasvien ja eläinten oikeudet. Ekologinen (ecological) yksinkertaisuus pyrkii kunnioittamaan maapalloa olemalla kuormittamatta sitä liikaa ja näin pienentämään ekologista jalanjälkeämme. Tällöin tunnistetaan ihmisen suuri riippuvuus ekologiasta ja siihen liittyvät uhat, kuten ilmaston lämpeneminen, lajien kuoleminen sukupuuttoon tai luonnonvarojen ehtyminen.

Vapaaehtoinen yksinkertaisuus voi tarkoittaa oman yhteisöllisen elämän organisointia tavoilla, jotka mahdollistavat ekologisesti kestävämmän olemassaolon. Tämä johtaa pitemmällä tähtäimellä muutoksiin niin yksityis- ja joukkoliikenteessä, koulutuksessa kuin asuintilojen, työpaikkojen ja yhdyskuntien suunnittelussa. Tähän suuntaukseen (political simplicity) saattaa liittyä myös mediakriittisyyttä, jolloin media nähdään keskeisenä tarpeettoman kuluttamisen edistäjänä.

Säästäväisessä yksinkertaisuudessa (frugal simplicity) vähennetään kulutusta niissä asioissa, jotka eivät ole elämämme kannalta ratkaisevan tärkeitä, jolloin raha-asioiden taitavalla hoitamisella voidaan saavuttaa suurempi taloudellisen riippumattomuus. Samalla syntyy suurempi vapaus tehdä tietoisia valintoja elämässä. Tämä elämäntapa vähentää myös kulutuksen vaikutusta maapalloon ja vapauttaa resursseja muiden käyttöön.

Yksinkertainen elämä saattaa ilmetä myös ympäröivän tarpeettoman tavaramäärän systemaattisena vähentämisenä keinona vaikuttaa kokemukseen elämästä liian kiireisenä, stressaavana ja fragmentoituneena (uncluttered simplicity). Tämä elämäntapavalinta merkitsee kaiken sen materiaalisen ja ei-materiaalisen karsimista, joka vie huomiotamme pois olennaisesta ja näin auttaa keskittymään olennaiseen, mitä tämä olennainen sitten kullekin yksilöllisesti tarkoittaa.

Eleganttia yksinkertaisuutta (elegant simplicity) hakeva kuluttaja näkee elämänsä edustavan koko ajan syntyvää taideteosta tyyliin "My life is my message". Tällöin pyritään ylenpalttisen kuluttamisen vastapainona selkeään ja luonnolliseen estetiikkaan. Vaikutteita tähän voi löytyä zeniläisyydestä maalaistyylien ihannointiin, ja niitä yhdistää luonnonmateriaalin käyttö ja selkeät funktionaaliset ilmaisumuodot, joita usein löytyy esim. käsintehdyissä tarve- ja koriste-esineissä. Yksinkertaisella elämäntavalla on myös kaupallinen potentiaalinsa (commercial simplicity), sillä terveellisille ja ekologisesti kestävästi tuotetuille tavaroille ja palveluille on nopeasti kasvava markkina monilla eri osa-alueilla, kuten rakentamisessa, energiantuotannossa ja ruoassa.

Melkoinen termien viidakko, eikö vain? Mikä on sinun suosikkisi?

Teorian tarve

Pazi-i-j kirjoitteli Jäniksenselkäisen kirjallisuuden seurassa tänään romaanin kirjoittamisen oppimisesta: "Teoriaa pitää päästä löytyä. Pitää hahmottaa romaanin rakenne, lukujen ja kohtausten yhteyden temaattisiin tasoihin ja toisaalta siihen juoneen, jota kaikki on rakentamassa ja joka puolestaan rakentaa kaikkea muuta - henkilökuvausta ja tematiikkaa."

Kun oma kirjoittaminen on siinä vaiheessa, että on isoja kokonaisuuksia on muhimassa, tulee todella todeksi tuo Pasin lause "teoriaa pitää (-isi) päästä löytyä". Ja onhan siellä niitä hippusia erilaisista kirjoittajakoulutuksista, mutta kun teoriat pitäisi myös saada käytännöksi ja muuttumaan ilmaisuvoimaiseksi, omaääniseksi tarinaksi.

Oiva apukeino on Elizabeth Georgen romaaninkirjoittamisopas Write Away, (ei suomennettu, 2004) jota olen viime päivinä lukenut aina öisiin tunteihin saakka. Erityisesti pidin opeista, joita tämä amerikkalainen dekkarikirjailija (tunnustan, en ole lukenut niitä) antoi romaanin aloituksesta ja henkilöhahmojen luomisesta. Kirjassa oli runsaasti esimerkkejä ja kokemuksia tekijän omista kirjoista.

Elizabeth George kuuluu siihen kirjoittajajoukkoon, joka tekee todella perusteellisen taustatyön ennen kirjoittamisen aloitusta. Yksi hyvä vihje, jonka heti otin käyttöön, on kirjoittaa keskeisistä henkilöistä pitkä kuvaus, jossa luodaan henkilön historia ja nykyisyys, olemus ja luonteenomaiset käyttäytymistavat.

Minulla on ollut päässäni yksi henkilö, josta tiedän haluavani kirjoittaa, ja tein hänestä eilen tuollaisen hahmokuvauksen. Alkuun päästyäni tekstiä tulikin helposti kolme sivua, eli olin kehitellyt tuota henkilöä tietoisesti ja alitajunnassa melko pitkälle. Nyt tuo kaikki on paperilla ja odottaa kiehtovana nippuna aikaa, jolloin voin omistautua hänen tarinalleen.