Eve Mantu hidastelee huomenna radiossa

Slow lifesta voi kuulla lisää huomenna Yle Radio 1:ssä, jossa Eve Mantu hidastelee ja matkustaa seminaariin Lahteen tapaamaan Euroopan huippuhidastelijoita.

Huomenna torstaina 1.4. klo 12.15 - 13.00 ja myöhemmin sitten Areenassa.

Sitä sun tätä

Teitä lukijaksi kirjautuneita on pian kolmekymmentä ja 20.000 kävijän raja menee rikki ihan kohta. Kiitos teille ja on ilo löytää täältä uusia lukijoita ja kommentoijia runsain mitoin.

Viime ajat ovat olleet hieman kiireisempiä töihin liittyen, joten ihan niin nopeasti en kommentteihinne ole päässyt vastaamaan kuin olisin toivonut. Jatkakaa silti ahkeraa kommentointia. Lähipäivinä on luvassa lepoa ja rentoutumista, joten blogillekin jää enemmän aikaa.

Linkkaan samalla omaan työblogiini, jonne arvioin yksinkertaisempaa yrittämistä peräänkuuluttavan kirjan.

Jatkan vielä linkittämistä aikaisempaan mediakatsaukseen liittyen, sillä Mari Koistisen postaus synnytti mielenkiintoisen keskustelun siitä, onko downshiftaaminen elitististä vai ei. Komppaan Sampsan ja Heikin ajatuksia siitä, että käsitys eliitin valinnasta on kohtuullistamisen yhteydessä harhaanjohtava.

Ymmärsin Marin pointin niin, että suhteessa kehittyvien maiden väestön oloihin mikä tahansa suomalainen kulutus on elitististä. Onhan meillä omatkin köyhämme, ja heidän kokemiensa ongelmien yhteydessä tämä downshiftaajien luopuminen on ihan kevyttä kamaa ja tuntuukin kornilta, tottakai. Jokainen ajatteleva ihminen näkee nämä.

Kohtullisuuskeskustelu on tähän saakka liikkunut paljon työnteon vähentämisen tai lopettamisen tiimoilla, vaikka kohtuullistamisessa on sen lisäksi muitakin näkökulmia. Nyt keskustelu näyttää suuntautuvat erityisesti kulutuksen kohtuullistamiseen eettisistä ja ekologisista syistä. Monelle oman kulutuksen vähentäminen ja arviointi toimii oivana oppituntina myös siihen, miten muut kuluttavat ja mitä pitäisi tehdä, että ylipäänsä saamme tämän kulutuksen vaikutukset maapallon kestokykyyn minimoitua.

Ainakin minulla downshiftaamisen myötä tapahtunut ajankäytön väljentyminen on mahdollistanut ylipäänsä perehtymisen näihin asioihin ja siitä seuranneeseen, aikaisempaan verrattuna ekologisemman, eettisesti kestävämmän ja luovemman elämäntavan toteuttamiseen, jota minun on kuitenkin arjen ratkaisujen tasolla vaikea ajatella mitenkään elitistisenä toimintana.

Ai niin, laitoin nuo kohtuullisuusaiheiset kurssit ja valmennukset omalle sivulleen. Huhtikuun lopussa tulossa uutta, kannattaa vilkaista.

Hitaus tekee hyvää sielulle

Palmusunnuntain kunniaksi slow lifeen löytyi vaihteeksi kristillistä näkökulmaa Hiljaista elämää -blogista.

Siellä oli siteerattu Pauliina Kainulaisen kirjaa Missä sielu lepää:

Sielua hoitaa hitauden kulttuuri. Se on vastarintaa tehokkuuskulttuurille.  

Koetan keksiä yhden asian, jonka voin jättää tekemättä tänään. Ja toisen, jonka voin tehdä hitaasti ja rauhassa.

Tosi outoa!

Kieltämättä on välillä outoa, että kohtuullistavaa elämäntapaan joutuu perustelemaan, kun taas “tuhlaavaisemmilta” tai normaalissa palkkatyössä käyvältä ei samanlaisia perusteluita kysellä. Mutta niinhän se menee kaikessa, että valtavirrassa toimiminen on normi.

Tätä mieltä oli Mari Koistinen. Ja minä. Ja varmasti moni muukin kohtuullistaja. Mikä tässä nyt on niin ihmeellistä, että emme halua törsätä rahaa tarpeettomaan, kuluttaa kohtuuttomasti luonnonvaroja, olla veloissa korviamme myöten, olla aina töissä tai hoippua väsymyksen partaalla koko ajan? Tosi outoa!

Tällainen downsiftaaja olen

Heikki haastoi meemiin (samoin, oli kiva tavata!). Tässäpä vastauksia:

Tällainen downsiftaaja olen

1. Kuka?
 
Ritva, yrittäjä, ekaluokkalaisen äiti ja mukavan miehen puoliso.

2. Missä?

Vantaalla paritalossa.

3. Kotoisin?

Pohjoisesta.

4. Suhteesi leipätyöhösi/pääaktiviteettiisi?

Tutkimustyö tuo pääleivän. Se on ollut unelma-ammattini ja on antanut minulle paljon, vienyt mielenkiintoisiin paikkoihin ja tutustuttanut upeisiin ihmisiin. Tavoite on saada tulevaisuudessa kirjoittamisesta pientä lisää vielä nykyistä enemmän.

5. Mitä harrastat?

Kirjoittamista, mökkihöperyyttä erityisesti pihalla ja puutarhassa, vanhojen puutalojen remontointia, wanhoja tavaroita, sukututkimusta. Huomaan, että aika pölyisen kuuloisia puuhia :)

6. Kerro luonteestasi

Helposti innostuva, sitkeä ja useimmiten optimisti.

7. Milloin tunnet olevasi eniten oma itsesi?

Rauhallisena hetkenä perheen tai hyvien ystävien ympäröimänä.

8. Huvittavin heikkoutesi?
Ärtyy joskus nollasta sataan kahdessa sekunnissa. Huvittaa kyllä vasta jälkeenpäin.

9. Itsellesi tärkein vahvuutesi (No, rohkeasti vain!)?

Koeteltu kyky selviytyä vaikeistakin paikoista. "God did not bring me this far to leave me now".

10. Suhteesi sosiaaliseen mediaan?

Komppaan Heikkiä: Toivottoman addiktoitunut. En kuitenkaan twiittaa.

11. Suhteesi downsiftaukseen?

Kohtuullistaminen on ollut minulle keino pitää työ ja muu elämä tasapainossa. Tavoittelen sillä elämänlaatua, pienempää ekologista jalanjälkeä sekä kaikensorttista tasapainoa.

12. Muita slow life -mausteita?

Ajankäytön valinnat ratkaisevat lopulta sen, mikä meissä kasvaa.

13. Miten slow life näkyy arjessasi?


Kierrätämme paljon. Minimoimme auton käytön. Teemme itse paljon ruokaa. Ostamme vain tarpeellista tai harkittua. Opetamme lapsellemme näitä asioita. Säästämme energiaa. Nautimme siitä, että ei ole mitään erityistä tekemistä. Mökkeilemme vanhaa kunnioittaen ja ekologisesti.
Joskus repsahdamme kaikista näistä, mutta emme ota siitä paineita. Kohtullistaminen on prosessi.


14. Suurin henkilökohtainen slow life-/ekohaaste?

Liikkuminen paikasta toiseen. Autoilu ja lentäminen ovat kovin helppoja liikkumistapoja.

15. Miten sinusta tuli kohtuullistaja tai miten kiinnostuit aihepiiristä?

Jo ammoisina opiskeluaikoina olin ajatuksissa "vaaleanvihreä". Kiinnostus downshiftaukseen  heräsi ensimmäisen kerran  jo 1990-luvulla. Noin 2005 aloin etsiä keinoa voida paremmin ja saada lisää tasapainoa elämän eri osa-alueille ja tutustuin uudelleen mm. Duane Elginin ajatuksiin. Luin kaiken löytämäni. Aloin harjoitella työn merkityksen vähentämistä (osa-aikaisuus, siirtyminen lopulta yrittäjäksi 2008 alusta). Kuluttamisen ja ajankäytön valinnat kulkivat siinä sivussa. Nyt tästä on tullut elämäntapa.

16. Mielikirjasi?

Vaikea kysymys. Viimeksi sävähdytti Lena Olssonin Laulaisin sinulle lempeitä lauluja.

17. Mitä teet, jos sinulle tarjoutuu tunnin luppoaika tilnateessa, jossa et sellaista odottanut.
Kahvilassa latte ja muistivihko nenän eteen ja kirjoittamaan.

18. Kerro jokin tämänpäiväinen hyvä hetki

Lapsi oli poissa koulusta flunssan takia. Pidimme pehmoeläimille hiphop-festarit olohuoneen lattialle.

19. Kahvi maidolla vai ilman?
Ilman. Pitkän aikavälin tavoite ilman sitä kahvia.

20. Mitä muuta haluat sanoa?

Elämä on aika kiva paikka.


Haastan teidät kaikki 26 lukijaa nappaamaan haasteen tästä.

Kohtuullistamisasiaa nyt paljon mediassa

Ylen uutinen nuorten downshiftaamisesta sai aikaan vilkkaan keskustelun, jossa löytyi paljon ymmärrystä kohtullistamisvalinnoille, mutta myöskin ne tavalliset heitot vapaamatkustamisesta. Kannattaa lueskella.

Mari Koo nähdään huomenna torstaina 24.3 klo 7.45 TV1 aamuteeveessä keskustelemassa aiheesta. Näkökulmaa voi ottaa ennakkoon vaikka täällä.

Nuorten naiskansanedustajien siirtyminen eduskunnasta perheidensä pariin innosti Alma Mediaa jutun tekoon. Sen maakuntalehtien sunnuntailiitteen jutussa viime sunnuntaina (en löytänyt verkosta) haastateltiin sekä minua että Leila Simosta aiheen tiimoilta.

Kohtuullistamiskirjojen rintamallakin tulee vilkasta, sillä sekä Leilalta että minulta ilmestyy aiheesta kirja syksyllä. Omani kustantaa Minerva Kustannus Oy ja valmista pitäisi olla syyskuun tienoilla.

Sitä Voimalaakin näytettiin vielä viime viikolla uusintana, sillä viime viikoksi tarkoitettua ohjelmaa ei voitu teknisten syiden vuoksi esittää.

Bloggaaja sai tarpeekseen oravanpyörästä hyppääjistä

Mea sai tarpeeksen akkainlehtien hyppäsin-oravanpyörästä-käsityöläiseksi -jutuista. Hän ei suostu siihen, että jollakin olisi oikeus arvottaa toisen elämän valintoja hyviksi tai huonoiksi.

Ei se tee ihmisestä huonompilaatuista, jos se tykkää laiskotella, syödä, juoda ja olla vaan eikä juosta kolmea kympin lenkkiä päivässä kuntosalitreenien alle ja päälle. Tai jos se tykkää paukuttaa uraputkessa menemään ja tehdä 12-tuntisa työpäiviä ja istua palavereissa, niin mitä sitten, Mea kirjoittaa.

Hyvä pointti, jokainen tulkoon onnelliseksi tavallaan, tehden juuri sitä, mitä kulloisessakin elämänvaiheessa tarvitsee ja haluaa.

Itse ajattelen kuitenkin, että omista valinnoista ja kokemuksista voi ja pitääkin kertoa, jos arvioi, että niistä voi olla jollekin hyötyä tai iloa.

Yksilöiden valinnat ja se, miten media niistä kirjoittaa, ovat kaksi eri asiaa. Median tehtävänä on valottaa ja taustoittaa erilaisia ilmiöitä yhteiskunnastamme. Ristiriidaton asia ei medialle ole uutinen eikä siis kiinnostava. Siksi niitä ristiriitoja paisutellaan ja asioita kärjistetään hyviksi ja huonoiksi.

Näistä asioista kirjoitetaan siksi, että näitä asioita tehdään enemmän kuin aikaisemmin. Pitäisikin katsoa  tarkemmin ilmiön taakse ja miettiä syitä: miksi näitä loikkia niin paljon tehdään?

Ja siinä samalla, Meaa kompaten, antaa kaikille oikeus elää elämäänsä ja tulla onnelliseksi omalla tavallaan, syyllistämättä, kuntosalilla, kotisohvalla tai kokoushuoneissa.

Leppoisaa seminaariosallistumista

Kirjoittelen tätä seminaarin kahvitauolla. Tämä onkin leppoisaa seminaariosallistumista, jonka ainoana haittapuolena on, että kahvit jouduin keittämään itse. Olen siis omassa kotona, villasukat jalassa ja silti seminaarissa.

Tänään olen ensimmäistä kertaa asettunut seuraamaan kokonaista kiinnostavaa seminaaria netin ääreen. Olen kyllä joitain pätkiä seurannut sieltä ja täältä aikaisemmin, mutta tämä oli niin kiinnostava, että aika oli buukattu etukäteen kalenteriin ja muistikirja kaivettu esille valmiiksi.

Kyseessä on Tarina!Seminaari muistelemisesta ja tarinankerronnasta digiajassa. Järjestäjä on Yle ja seminaari näkyy livenä Ylen Areenassa. Lisäksi Qaikun seminaarikannussa syntyvät reaaliaikaisesti muistiinpanot. Halutessani voisin esittää myös kysymyksiä Qaikun välityksellä puhujille.

*Edit: webinaari nähtävissä Areenassa nyt kahtena osana, osa 1 ja osa 2. *

Aiheena mm. elämänkaarikirjoittaminen ja tarinat elokuvakäsisten aineksina sekä paljon muuta mielenkiintoista. Yhteenvetoa täältä.

Sisältöpuoleen palailen varmaan tuonnempana, mutta tällaista osallistumistapaa voin kyllä suositella. Ainoa jota jää hieman kaipaamaan, ovat mielenkiintoiset, näennäisen satunnaiset kohtaamiset muiden osallistujien kanssa tauoilla.

Sananen viikonvaihteeksi

Kaikkien niiden asioiden lisäksi, joita ei voi saada, on jotakin jotka voi saada ja yksi niitä on tietää milloin on onnellinen ja nauttia siitä niin kauan kuin sitä kestää ja se on hyvää.

Näin kirjoitti Ernst Hemingway teoksessa Saaret ja virta.

Itse asetetut rajoitukset

Itse asetetut rajoitukset, kirjoittaa Leo Babauta, pakottavat meidät luovuuteen. Hän rajoittaa sanottavansa Mnmlist-bloginsa päivityksissä 400 sanaan, jotta voisi olla varma siitä, että hän keskittyy vain olennaiseen ja valitsee sanoista kuvaavimmat.

Kun meidän täytyy työskennellä näiden rajojen sisällä, meidän täytyy selvittää, miten saada asiat toimimaan. Tämä pakottaa ajattelemaan tavallista laajemmin ja uudella tavalla, Babauta kirjoittaa.

Eilen asetin itselleni tavoitteen: (almost) offline day. Siitähän on kirjoitettu monissakin blogeissa, vaikkapa täällä.

Infoähky oli saavuttanut minut, ja kaipasin selkeyttä ja rauhaa ajatuksilleni. Koen, että netti, sähköposti ja televisio olivat häiriötekijöitä. Työasioiden vuoksi annoin itselleni luvan katsoa sähköpostin kolme kertaa, aamulla, lounaan jälkeen ja iltapäivän päätteeksi. Sähköpostista avasin ja käsittelin vain välttämättömät, muut jäivät odottamaan seuraavaa päivää. Päätin katsoa illalla vain yhden ohjelman televisiosta. Kaksi asiaa oli pikaisesti hoidettava netissä, mutta muuten jätin surffailun kokonaan väliin.

Kokemus oli mullistava: ehdin ja sain aikaan paljon enemmän kuin normaalina päivänä, ja erilaisia asioita. Rauhoituin, kun tunteeni eivät olleet netin jatkuvan uutisvirran pompotettavana. Päivä tuntui seesteisemmältä ja illalla olin tyynempi ja rauhallisempi.

Huomaan, että netin uutisvirtaan, blogipäivityksiin ja Facebookiin tulee nopeasti tottumuksen myötä turtumus. Niihin on helppo addiktoitua, sillä kun ruudulla vilkkuu koko ajan jotain uutta, voi tulla tunne, että on mukana jossakin kiivaassa, sykkivässä virrassa.

Joskun on hyvä muistuttaa itselle, että tyhjä näyttöruutu, suljettu televisio ja itse asetetut rajat omalle ajankäytölle luovat hiljaisia mahdollisuuksia johonkin uuteen: kasvuun ja virkistymiseen.

Kevätsiivouksen aika?

Eilen oli taas kohtuullistamisryhmä, kiitos mukana olleille! Päällimmäiseksi jäi mieleeni karehtimaan keskustelu tavaroiden määrästä ja sen kohtuullistamisesta. Puhuimme myös siitä, miten epäjärjestys vie energiaa. Kun illalla palasin kotiin, rekisteröin ensimmäisenä talven jäljiltä kaikenlaiset epämääräiset kasat ja pinot, sekä joukon tavaroita, jotka olivat jossakin muualla kuin omalla paikallaan. Mieli ryntäsi suunnittelemaan viikonlopuksi SUURTA KEVÄTSIIVOUSTA.

Mutta onneksi tulin järkiini nukuttuani yön yli. Eilen aamulla kuljin ympäri kotia ja pistin mieleen mitä kaikkea pitäisi järjestää. Raivasin pari pahinta kasaa, korjasin yhden tyynyn ratkenneen sauman ja heitin runsaasti tavaraa pyykkikaappiin pestäväksi. Loput aion tehdä pikkuhiljaa lähipäivien aikana. Kun vielä oioin matot suoraan (ups, saitte selville yhden pakkomielteeni...) ja siivosin työpöytäni, olinkin rauhoittunut sen verran että muistin, mitä yritin edellisillan ryhmässäkin korostaa.

Baby steps.

Pieniä askeleita, vähän kerrallaan mutta koko ajan. Sillä tavalla ne roinat ja rojut saadaan kesytettyä. Vaikka vain yksi kaappi tai taso kerrallaan.

Sillä onhan viikonloppuna luvassa aurinkoa! Nautitaan siis siitä, eikä pöllytetä kaappien sisältöä ainakaan koko aikaa. Hyvää viikonloppua!