Vähäkin riittää

Pellon pientareella pohti pari päivää koskettavalla tavala sitä, mikä on riittävästi:

Kun on sanonut "nyt saa riittää!" kellokortille, jatkuvalle päättömälle kiireelle, tulosten metsästykselle, asuntovelkavankeudelle joka pakottaa tienaamaan paljon, liikenteen melulle ja uupumukselle, huomaa, että vähäkin on riittävästi. Että oikeastaan se tyytyväisyys ja onni ei ole materiassa laisinkaan. Eikä se ole edes muissa ihmisissä, olosuhteissa, tapahtumissa. Se on omassa mielessä ja sitä me voimme kehittää ja ohjata. Ilman rikkauksia, mammonaa ja mukavuuksia.

Siinäpä se, pähkinänkuoressa.

Meille kirjoittaville lohdutukseksi

on pakko linkittää tämä Antti Apusen postaus Gurumarkkinointi-blogissa, ainakin siksi, että itsekin taisin taannoin avautua aiheesta. 

Kun julkaiset omia tekstejäsi tai asiantuntija-artikkeleitasi, joudut aluksi sietämään vähättelyä ja hylkäyksiä. Jatka sinnikkäästi kurasta huolimatta. Löydät yleisösi lopulta.

Hitaampaa journalismia

Kuva täältä.

Pikaruokajournalismin sijaan kaivataan hitaampaa otetta, kirjoitti Tanja Aitamurto HS:ssä 24.1.2010 (juttu vain Digilehden puolella netissä). Hän on vapaa toimittaja, joka tutkii journalismin tulevaisuutta Kaliforniassa.

Tanjan mukaan juttujen tuotantoa mediaan voidaan jo nyt ohjata esimerkiksi algoritmeilla, jotka selvittävät mitä ihmiset milloinkin googlaavat, jonka jälkeen aiheesta tuotetaan juttu. Esimerkiksi Demand Media -niminen sisältötukku tuottaa verkkoon 4000 juttua ja videota päivässä freelancereitten voimin ja lataa YouTubeen 10.000-20.000 videota kuussa.

Kaikkia tämä bulkkisisältö ei tietenkään (ja onneksi) miellytä, sillä juttujen laatu ei aina vakuuta.

Mediaprofessori Jeff Jarvis City University of New Yorkista kuvailee, että sisältötehtaat uhkaavat täyttää netin sisällöllä, joka on juuri ja juuri tarpeeksi hyvää yltääkseen hakutuloksiin. Lisäksi sisältötehtaiden jutut keskittyvät enimmäkseen kuluttajien palvelemiseen, eivät vaikkapa vallanpitäjien tai yritysten väärinkäytösten paljastamiseen, kuten perinteinen journalismi.

Vastaliikkeeksi on nousemassa hidas journalismi. Se etsii aiheita, jotka ulottuvat päivittäisen uutiskilpailun pintaa syvemmälle ja välttää sensaatiojuttuja, mutta pyrkii sen sijaan  kertomaan merkityksellisiä tarinoita, usein paikallisista aiheista.

Hidas journalismi ei kerää hetkessä valtavia liikennemääriä, mutta se kiinnittää lukijat tarinoihin eri tavalla kuin pikaruokajournalismi, joka hotkitaan tiedonnälkään nopeasti. Hidas journalismi synnyttää lukijasuhteen, joka kestää, kirjoittaa Aitamurto.

Tässpä sitä tavoitetta meille kansalaisjournalisteillekin.

Oppikirjoja edullisemmin

Suomalainen kirjakauppa välittää käytettyjä lukiokirjoja ja tämä palvelu on otettu kiitollisuudella vastaan paikallisten opiskelijoiden parissa, raportoi Kainuun Sanomat.

Verkossa käytettyjä oppikirjoja saa monestakin paikasta, ainakin Oppiksesta, BookLoopista, Jamerasta ja Bookyn Vihreistä kirjoista.

Kiitos siskolle vinkistä!

Keppiä vai porkkanaa?

Kaksi mielipidettä, samasta asiasta, samalta viikolta:

Radikaali ajatus olisi, että ryhdytään tietoisesti luomaan työhön väljyyttä, joka parantaa työssä jaksamista, tukee terveyttä ja antaa mahdollisuuksia työn kehittämiseen. Samalla kohennettaisiin koko väestön elämänlaatua.


Jos siirtyminen nelipäiväiseen työviikkoon nostaisi suomalaisten keskimääräisen eläkkeellejäämisiän nykyisestä 58 vuodesta 65 vuoteen, toimenpide olisi taloudellisesti kannattava.

Tätä mieltähän olivat Työterveyslaitoksen tutkimusprofessori Guy Ahonen ja pääjohtaja Harri Vainio HS:ssä.

Eilen sitten lipsahtivat julkisuuteen ns. Rantalan työryhmän loppupäätelmät keinoista, joilla työuria saadaan pidemmiksi. Listalla oli mm. osa-aikaeläkkeiden lopettaminen,  työttömyysturvan leikkaus 58-60-vuotialta eli ansiosidonnaisten lisäpäivien poisto 500 päivän jälkeen, varhennetun varhaiseläkkeen poisto sekä vaatimus 40 vuoden työurasta ehtona 63 vuoden eläkeiälle.


Ei mikään ihme, että tästä kepityksestä on paisumassa lihava riita. Kannattaisiko poliitikkojen tässä uskoa asiantuntijoita?

Parempi arki

Nyt on nopeimmille mahdollisuus tulla mukaan kohtuullistamisvalmennukseen, jossa etsitään ja löydetään työvälineitä parempaan arkeen. Sitä pidän yhdessä yrittäjäkollegani, elämäntaidonvalmentaja Elinan kanssa. Luvassa on kolme tuntia tietoa ja oivalluksia aiheesta, vertaistukea ja harjoituksia. Valmennuksen esitteen löydät täältä. Tervetuloa mukaan joko 10. helmikuuta tai 3. maaliskuuta!

Elinasta vielä, että hän valmentaa myös TV1:n Kukkaron herraksi -ohjelmassa tänä keväänä. Ensimmäinen uuden tuotantokauden jaksohan nähtiin sunnuntaina. Areenastakin löytyy.

Rukkaset naulaan?

Kaisa Kautto-Koivula, tutkija-kirjoittaja, kommentoi ministeri Paula Lehtomäen ratkaisua Taloussanomissa. Hän näkee sen hyväksi esimerkiksi, joka voi rohkaista muita tekemään samoin ja luonnehtii ilmiötä laajenevaksi..

– Jos tehtäisiin tilastoja niistä, jotka ovat hypänneet oravanpyörästä, niitä olisi huikeasti. Sitä vain on vaikea tilastollisesti osoittaa.


Kautto-Koivulan mielestä irtiottojen syynä on kovaksi ja kuluttavaksi muuttunut työelämä, joka ajaa ihmiset piippuun nopeasti. Talouden ja yhteiskunnan murros on meneillään, ja arki on muuttunut hallitsemattomammaksi. Yhä useampi pohtii, mikä on mielekästä ja mikä ei.

– Yksi ja toinen viskaa rukkaset naulaan. Ja meitä ei pelasta enää mikään, jos yksi ja toinen tekee niin jo kolmekymppisenä. Pakko sanoa, että huolestuttavalta näyttää.

Juttu herätti myös vilkasta keskustelua tämän "DIGITALISOI, MOBILISOI, AUTOMATISOI, INTEGROI, PRIORISOI ja FOKUSOI" -yhteiskunnan ilmiöstä.

Työ ja elämä

Kaksikin kirjoittajaa puhui eilen tärkeästä aiheesta. Pagistaan-blogissa Kati Parppei pohti nykyajan työelämä viisain kysymyksin:

Joskus tuntuu, että koko yhteiskunta pyörii valtavan perspektiiviharhan varassa. Työelämä, elämäntyö, työ on elämä, elämä on työ, jonka alttarille uhrataan kaikki perheestä terveyteen. Eikö vähempi todellakaan riittäisi? Eikö taakkaa voitaisi jakaa useammalle? Miksei enää riitä, että yritys tekee tulosta? Miksi pitää tehdä aina edellisvuotista parempaa tulosta?

Jenni jatkoi omassaan:

Työstä kokonaan luopuminen ei tunnu mielekkäältä. Olen niin perin luterilainen, että tuntuu tärkeältä hankkia oma toimeentulo. Työ tyydyttää myös kunnianhimoa, antaa sopivasti vastusta ja siellä tapaa aivan hulvattomia ihmisiä, tiskin molemmilla puolilla.

Tässä onkin tiivistettynä hyvä oivallus. Haaste on siinä, miten jokainen voisi omalla kohdallaan löytää sen tasapainon tuosta väliltä, ei niin että pohtii työ vai elämä, vaan voisi pitää ne molemmat hyvässä järjestyksessä ja siten, että työ antaisi voimia kotiin ja koti työhön.

Kokemuksia Bookystä

Elokuussa kerroin kokeilevani Booky.fi -palvelua, eli laitoin sinne yhden oppikirjan myyntiin. Myyntiaika venyi pitkäksi, mutta prosessin kuluessa tuli onneksi silloin tällöin muistutus, että kirja on edelleen myynnissä.

Vihdoin tiistaina tuli viesti, että kirja oli myyty ja sen sai postittaa ostajalle. Alkaa vaikuttaa siltä, että palvelun suunnittelijat ovat todella miettineet prosessia asiakkaan kannalta, sillä sivuilta löytyi selkeät "Mitä tehdä seuraavaksi" -tyyppiset ohjeet.  Kirjan ostaja saa kirjojen mukana myös kuitin ostoksesta.

Laitoin kirjan postiin ja kun ostaja on vahvistanut sen saapuneen ja olleen luvatun kuntoinen, Booky tilittää minulle kirjan hinnan miinus pienen provision.

Tuotetta hinnoitellessa kannattaa muistaa sisällyttää hintaan mahdolliset postikulut.

Serenitas suosittelee: helppo ja sujuva tapa päästä eroon vanhoista kirjoista.

Serenitaksen henkilöllisyys paljastui!

Maija Leinonen, Minun aikani -kaappi. KUVA: Tuomo Povelainen. Lähde täällä.

Jokaisella on oma kaappinsa. Sinne voi piiloutua tai sinne voi piilottaa. Kaappiin liittyy sulkeminen ja avaaminen - mitä halutaan näyttää ja mitä kätkeä. Ja kuka lopulta määrää missä piilo - siis kaappi - on ja mitä siellä on?

Serenitas tuli esiin kaapista eli uuden vuoden kunniaksi päätin jatkaa bloggaamista täällä omalla nimelläni. Moni teistä tämän jo tiesikin ja muutamat muut varmaan uumoilivat ja osasivat laskea 1+1.

Pitkään pohdin tätä, olenhan blogannut jo kolme ja puoli vuotta nikin turvin. Lopulta en oikein enää nähnyt syitä, miksen voisi omassa blogissa kirjoittaa omalla nimellä omista mielipiteistäni, varsinkin kun olen muutenkin näistä asioista tuonut julki mielipiteitäni eri paikoissa kuvalla ja nimellä. Blogin teemat ja ote tullevat pysymään alkavana vuonnakin samansuuntaisina.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille lukijoille!