Ei hätää, et ole yksin, lohdutti meitä Maikkarin Helmi. Brittitutkimuksen mukaan kahdeksan kymmenestä naisesta tuntee syyllisyyttä shoppailukierroksen jälkeen, tiesi Daily Mail.
Tutkimukseen osallistui kolme tuhatta 17–50 -vuotiasta naista, joita uusien vaatteiden, asusteiden ja kenkien ostaminen kadutti jo muutaman tunnin jälkeen. Ostosten harkinta tulee tarpeeseen, sillä kolme neljäsosaa naisista katuu tuhlailua jo kaupassa, jopa ennen ostotapahtumaa! Itsesyytökset eivät tutkimuksen mukaan kuitenkaan auta hillitsemään ostelua.
Kaikkia kaduttaa välillä, mutta mitä sitten voi tehdä, jos ostomorkkis on usein seuralaisena ja rahat kaikkoavat lompakosta valon nopeudella?
Tehokkain keino ostomorkkikseen on ennaltaehkäisy. Jos käytät käteistä, varaa mukaan kauppaan vain se määrä, jonka voit käyttää. Jätä luottokortti kotiin, jos kuljetat sitä mukana varmuuden vuoksi. Vältä kaupoissa kuljeskelua ja keksi sen sijaan järkevää tekemistä. Pitkitä kauppaan menoa mahdollisimman pitkään ja käy mahdollisimman harvoin.
Onko syy ostamiseesi esimerkiksi jokin näistä kymmenestä, joiden vuoksi ostamme liikaa tavaraa?
Jos kuitenkin ostattaa, niin anna itsellesi budjetti ja lupa ostaa jotain pientä ihanaa (johon sinulla on varaa), ja käytä täydellisen ihanuuden etsimiseen aikaa ja vaivaa. Sopivia tällaisia voisivat olla vaikka huulipuna, pieni asuste, sopiva määrä askartelutarvikkeita tms. Kierrä kaupat, hilpaa sydämesi kyllyydestä, kun löydät täydellisen niin osta, ja lopuksi iloitse itsekuristasi.
Ostokrapulassa rypiessäsi voit palauttaa osan tai kaikki ostokset kauppaan. Veikkaisin että muutaman kerran palautuskerran jälkeen syntyy jo muistijälki, joka auttaa hillitsemään ostelua.
Kertokaa lukijat tekin isoimmat ostomorkkikset ja parhaimmat parannuskonstit.
Tekstit
Pahin mokani lienee järkyttävän kallis pellava-asu (kolmiosainen). Olin kaupassa mallinmittaisen ystäväni kanssa, joka sovitteli kaikkea mahdollista. Minä en. Seuraavana päivänä menin puotiin yksin ja ostin koko hoidon. Yhtä osaa käytetty kerran, yhtä kaksi ja kolmatta muutama... Paluuta ei ole ja harmittaa. Ei niitä voi edes korjata istuviksi ja tyyliini sopiviksi.
VastaaPoistaLinnea, ymmärrän hyvin, vaatekaapissa minullakin ne mokat useimmiten roikkuu. Ennen haksahdin säännöllisesti kiireessä ostettuihin hienoihin juhla-asuihin, joita käytin tasan sen kerran. Kunnes tajusin että kaikkein mieluiten käytän aina sitä yhtä lempiasua eri lailla asustettuna. Lapsikin on poika joten ei niistä koltuista ollut iloa edes prinsessaleikeissä ;)
VastaaPoistaPidän blogisi ideasta! Itsekin aika "yksinkertainen", mutkattomuudesta pitävä luonne :)
VastaaPoistaKiitos Rita, parhaat asiat ovat usein ne yksinkertaisimmat. Lueskelen arkiterapeuttisia pohdintojasi myös säännöllisesti, kiitos niistäkin.
VastaaPoistaOsin kesällä Ranskassa vaalean kesäpuvun. Ostin myös kahdet samanlaiset mutta eriväriset housut.
VastaaPoistaMinulla on kovin vähän käyttöä vaalealle puvulle ja yhdetkin housut olisivat riittäneet. Pistiköhän alennushuuma pään sekaisin?
Heikki, ehkä sitä pukua voisi ajatella käytännöllisenä matkamuistona Ranskasta? Ja puvun housuja voi pitää vaikka villapaidan kanssa joskus vaihtelun vuoksi. Ja eihän sitä tiedän vaikka ensi kesänä tiellesi osuisi mukavia juhlia, joissa puku on paikallaan?
VastaaPoistaMyöhäinen kommentti...
VastaaPoistaJos haluaa katsella kauniita objekteja, eikö taidenäyttely olisi shoppailua huomattavasti parempi vaihtoehto? Rahaa kuluu pääsymaksun verran ja teoksia ei luultavasti saa mukaan vaikka haluaisi.
Kodin täyttäminen vaatteilla ja esineillä on riesa. Musta on parempi antaa kauppojen hoitaa "tarvittavien esineiden" varastointi (ja siten kantaa tavaroista tulevat kustannukset) - käydä kaupassa vain silloin kun ihan oikea tarve ilmenee. Pula-aika on jo ohitse, omaa varastointia ei nykypäivänä tarvitse suorittaa - säästöt sen sijaan saattavat olla hyvinkin tarpeen.
Sori anonyymi, kesti hieman aikaa ennenkuin huomasin julkaistavan kommenttisi. Jostain syystä osa kommenteista tulee valvottavaksi, ja osa julkaistuu suoraan ?
VastaaPoistaAsiaa kirjoitat, kaikenlainen kulttuurin ja aineettoman kulutuksen suosiminen kannattaa myös roinanvähentämismielessä.
Monet varmaan hakevat tavaramääristä myös jonkinlaista psykologista turvaa, että "on mistä ottaa, jos se inspiraatio iskee" (esim. käsityötarvikkeita, arkarteluvälineitä yms.). Tarpeettomien tavaroiden varastointi ja niistä huolen pitäminen aiheuttavat myös kustannuksia ja vievät aikaamme. Saattaa tietysti olla että osa meistä on oppinut tuon "hilloamisen" tavan myös vanhemmiltaan, jotka ovat kasvaneet erilaisessa maailmassa.