Onhan heitä monenlaisia, yritysjohtajissakin. Oman rajallisen kokemukseni mukaan aika yleisiä tyyppejä ovat renessanssimiehet, ylivilkkaat, narsistit ja kontrollifriikit. Näiden lisäksi vuosien varrella surullista seurattavaa ovat olleet lääkkeisiin tai alkoholiin addiktoituneet, joita heitäkin liike-elämässä silloin tällöin tapaa, onneksi yhä harvemmin.
Renesanssipomolla on aina tuhat rautaa tulessa kaikilla mantereilla, mutta useinkaan mikään niistä ei ehdi kuumentua kunnolla, ennen kuin on seuraavan vuoro. Kollegoille ja alaisille tämä tietää jälkien paikkailua, selittelyä sidosryhmille ja päänpyörittelyä uusimmista kommervenkeistä, vaikka renessanssimiehet ovatkin useimmiten muutoin varsin harmittomia. Renesanssipomo toteuttaa elämäänsä omana yhden hengen mahtiperformanssina, ja on vaihtaa usein työpaikkaa tavoitellakseen omaa tähteään.
Toinen suhteellisen harmiton tapaus on ylivilkas pomo. Silloinkin on vuorossa vauhtia ja vaarallisia tilanteita, muuttuvia suuntia ja yletöntä touhottamista. Mutta tällainen pomo tuo tullessaan huoneeseen yleensä myös energian ja huumorin purskahduksen, ja käytävillä voi kuulla hänen röhönaurunsa. ADHD-johtaja on usein pidetty ja saa paljon aikaan, sillä renessanssimiehestä poiketen tämä tyyppi osaa kuitenkin keskittää voimavaransa suunnilleen firman liikeidean sisäpuolelle jääviin asioihin.
Narsisti vaatii ympäristöltä kohtuutonta ihailua, ja pahimmillaan onnistuu vehkeilyillään sekoittamaan koko työyhteisön hajoita-ja-hallitse –peleillään. Narsisti rakastaa valtaa ja haluaa kaiken vallan kaikin keinoin itselleen. Työyhteisössä tämä johtaa pahimmillaan vaikeisiin ristiriitoihin, sillä pomo katsoo oikeudekseen omistaa myös työntekijänsä. Asiaa on vaikeaa ottaa esille organisaatiossa, ja usein tilanne kärjistyy pahaksi ennen kuin siihen puututaan.
Kontrollifriikin alaisuudessa ahdistutaan, masennutaan ja lopulta vaihdetaan työpaikkaa, koska mikään ei kunnolla etene, kun koko ajan kompastellaan lillukanvarsiin. Tällainen pomo vahtii tarkkaan työajat, suoritukset, tuloskortit ja muut byrokratian vaatimukset, mutta luovuudesta ja innostamisesta häntä voi harvoin onnitella. Kerää usein ympärilleen samanmielisen piirin.
Narsisteista ja muista mielipuolista pomoista voi lukea lisää myös päivän Taloussanomista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Eksyin blogiisi ja täällä on vaikka mitä kutkuttavaa luettavaa :)) Kauniiden kuvien blogien rinnalle täältä saa elämään _sisältöä_. Poikkean toistekin, ja linkitän, jos sopii.
VastaaPoistaKari Hotakaisen Klassikossa on mainio kuvaus toimiston tyypeistä: moottoriturvat, toteuttajat, sivustakatsojat ja energiasyöjät. Aivan loistava kuvaus kirjan keskivaiheilla, saa nauraa itsensä kipeäksi!
VastaaPoistaHmm... En tiedä, inspiroiko Hesarin tämänpäiväinen juttu Pekka Herlinin elämäkerrasta sinut tähän...
VastaaPoistaKiva, monta kommenttia! Kiitos Pauliiina, tervetuloa uudestaankin ja linkitä ihmeessä.
VastaaPoistaPohojan Akka, kiitos vinkistä, Klassikko on vielä lukematta, vaikka Ihmisen osan juuri sain luetuksi.
Linnea, juuri se oli juttu oli inspiraatio ja jotenkin myös ne France Telecomin itsemurhat ovat saaneet pohdiskelemaan johtamisen tilaa.