keskiviikko 28. tammikuuta 2009
Positiivisia talousuutisia!
tiistai 27. tammikuuta 2009
Korttipeliä
Luottokortilla maksaessani saan yhden laskun, josta näen kätevästi, kuinka
paljon kuukaudessa on mennyt rahaa ruokaan, bensaan, vaatteisiin jne. Ja
tililtäni menee vain yksi veloitus (pl. sähkö- etc. laskut) eli periaatteessa saan korkoa muutaman euron enemmän kuin jos maksaisin kaiken
debit-kortilla.
Pahapa minun on tuohon vastaankaan väittää, varsinkin siksi kun taloutemme rahoistaan minua(kin) tarkempi osapuoli päätyi samaan ratkaisuun. Käytyään läpi korttipinoaan hän järkeisti ja karsi isoimmista vuosimaksuista alkaen ja hoitelee nyt hommat likimain yhdellä kortilla.
Olennaistahan tässä onkin juuri se, mitä Pohojan Akkakin painottaa: ei se tuhlaaminen riipu korttien määrästä, vaan omien kulutusvalintojensa ymmärtämisestä tai ymmärtämättömyydestä. Tästä päästäisiin taas yhteen lempiaiheeseeni, lasten talouskasvatukseen, mutta säästetään sitä nyt aiheeksi pahan päivän varalle. Sillä välin katsokaapa vaikka Kalliit kulissit-aineistoa.
Pohojan Akan postaus sai kyllä pohtimaan myös menojen seurantaa. Itse en pidä siinä kovin kovaa kuria, kerran-pari vuodessa katsomme budjettia ja laskemme mm. tiliotteista eri menoerien suuruuden noin suurin piirtein. Tuo tarkkuus riittää meille, ja antaa kuvan, jos joku menoerä alkaa paisumaan tarpeettomasti. Meillä on käytössä Marttaliiton excel-pohja meille sopivaksi muokattuna.
Nostan hattua niille, jotka seuraavat pieniäkin menoja päivittäin. Itse en siihen pysty, mutta yritän pitää välillä kokonaisia päiviä, jolloin en käytä rahaa lainkaan (siis kauppoihin tms.). Niinä päivinä taloudessamme tarjotaan ruokaa tyyliin "otetaan-mitä-kaapissa-on" á la Creative Cooking of Serenitas. Ja aina sieltä jotain suuhunpantavaa löytyy. Tämä tapa pitää myös kaapit tyhjempinä ja raaka-aineiden kierron nopeampana.
Kokeilin myös verkkopankin mahdollisuuksia oman talouden kirjanpitoon, mutta se on nyt jotenkin jäänyt, tuntui aikaavievältä ja hankalalta. Onko kellään tiedossa muita järkeviä tapoja, jolla Oy Minä / Meidän perhe Ab:n menoseurannan saa järjestettya niin, ettei se vie kohtuuttomasti aikaa?
Lisää tuohta?
- Harkitse mitä maksat kortilla. Osta muovilla vain bensaa tai konserttilippuja, mutta ei ruokaa eikä vaatteita.
- Mieti etukäteen myös käteisen käyttöä. Budjetoi. Jos et halua kantaa mukanasi suuria summia, nosta käteistä vain sen verran kuin kerralla tarvitset.
- Leikkaa luottokortti kahtia. Pidä yhä käteiskortti.
- Maksa aina koko luottokorttilaskusi kerralla pois. Idea ei ole uusi, mutta vastaa sitä, että käyttäisit käteistä.
Ihmiset säästävät rahaa, kun he luopuvat luottokorteista ja käyttävät maksamiseen käteistä. Tätä mieltä on San Diegon yliopiston kuluttajatutkimuksen apulaisprofessori Paula Peter.
– Käteinen vähentää kuluttamisen mahdollisuuksia, Peter yksinkertaistaa.
Samalla tuli mieleen, että pikavippiyhtiöt mainostavat näkyvästi myös televisiossa. Niinkuin nyt sekin, joka kehottaa ottamaan pikavipin, jotta vaimo saisi näyttävän timanttisormuksen hääpäiväksi. Näistä keskustellaan mm. täällä.
Luottokortteja tuputetaan huomaamatta kaikkialla. Viimeksi kodinkoneostoksilla Gigantissa olisimme saaneet nk. hintatakuun tuotteelle, jos olisimme samalla hankkineet lisää Tuohta kortin muodossa. Meitä kortti ei puhutellut, joten kieltäydyimme. Hetken mietittyään myyjä löysikin keinon myöntää meille hintatakuun ilman korttia. Vähän pakkosyötön makua oli myös taannoisessa Stockan tavassa vaihtaa tilikortit Mastercardeiksi.
sunnuntai 25. tammikuuta 2009
G-sukupolvi
”Ottamisen” ja "omistamisen" sijaan monelle oman intohimoisen kiinnostuksen kohteen jakaminen ja siitä saatu kiittävä tunnustus on muuttunut statussymboliksi. Tästä olisi tietysti yrityksilläkin paljon opittavaa.
Sukupolvi G:ssä trendikästä ovat sitoutuneet yksilöt, jotka haluavat ja voivat antaa, jakaa ja tehdä yhteistyötä ajaakseen tärkeitä asioita. Anteliaisuudesta on tulossa uusi statussymboli. Tätä todistavat vaikka julkisuuden henkilöt ja businessmogulit. Hesarissa Jussi Pullinen kirjoitti tänään netin kevytaktivisimista. Olen hänen kanssaan samaa mieltä siitä, että pelkkä kevytaktivismi ei riitä, vaan asioista tulisi huolehtia netin ulkopuolellakin. Tästähän esimerkiksi Porkkanamafia on hyvä esimerkki.
Mutta silti on paljon niitä, jotka vielä haluavat sen neljännenkin kalapuikon.
lauantai 24. tammikuuta 2009
Löysäilyn jalosta taidosta
"Aikani luin elämäntaidon oppaita ja kuuntelin guruja, kunnes totesin, että ei tää sen ihmeempää ole kuin heittää käpälät sohvan selkänojalle ja ottaa päiväunet tai heittää kesken työpäivän reilun puolen tunnin kävelylenkki. Ja se työpäivän pituushan ei ole kovin pitkä..."
Luulisi, että löysääminen olisi helppoa, mutta ilmeisesti vaikeinta siinä on henkinen vastavirtaan uiminen eli valtavirrasta irrottautuminen - statushan siinä menee.
perjantai 23. tammikuuta 2009
Yrittäjän erikoinen
torstai 22. tammikuuta 2009
Samaan aikaan toisaalla
Kopomaan leppoistamiskirjan arvioin pikaisesti viime vuoden puolella.
Myös muut bloggaajat ovat viime aikoina pohtineet hitaampaa elämää: Ainakin Saara, Jani ja Heli, Riitta ja Sampsa, Tommi ja Kaakana.
Facebookissakin meitä hidastajia on jo monta.
Ihan niin kuin hidastamiselle ois ollut jonkinlainen sosiaalinen tilaus?
keskiviikko 21. tammikuuta 2009
Sitä sun tätä
lauantai 17. tammikuuta 2009
Sirkka, Tyyne ja Marie
Mieleenpainuvaksi asian tekee myös se, että lähes satavuotias Sirkka asuu yhdessä oman tätinsä, Tyynen, 97, kanssa. Tällainen samanikäinen sukulaisuussuhde oli mahdollista niinä aikoina, kun perheen vanhimman ja nuorimman lapsen ikäero saattoi venyä jopa neljännesvuosisataan. Niinpä Tyynen, sisarusparven nuorimman, vanhimmalla veljellä oli jo oma esikoistytär, kun Tyyneä vielä liekutettiin kotitalon kehdossa.
Väistämättä mieleeni tulivat toiset syntymäpäivät, jossa sankari Marie, tai Rouva M, täytti täydet sata vuotta. Marie, kirjailija Arne Nevanlinnan luoma henkevä ja kultivoitunut eurooppalainen leidi, juhli satavuotistaivaltaan helsinkiläisessä vanhainkodissa.
Siinä, missä Marien juhlissa oli mukana vain hoitajia, Sirkan ikääntymistä juhli kaksion täydeltä sukua ja ystäviä monen tunnin ajan. Keittiössä hääri toimeliaita sukulaisnaisia ja pastorikin piipahti kahvittelemassa. Päivänsankari itse istui hopean- ja valkeanhohtoiset hiukset kauniisti kammattuina ottamassa vastaan lukuisia onnitteluja.
Toisessa sohvankulmassa säteili ikätoveri Tyyne. Sallimus on johdattanut nämä kaksi sydämeltään sivistynyttä ja mieleltään virkeää naista asumaan ja vanhenemaan yhdessä. Eteisessä oli parkissa kaksi rollaattoria, kirjahyllyn reunalla kummankin dosetit tarkassa järjestyksessä ja sulassa sovussa. Vaikka jalat eivät enää nouse entiseen malliin, pysyvät päässä onneksi järjestyksessä vanhat ja uudemmatkin asiat, lastenlasten syntymäpäivät ja uusimmat uutiset.
Vaikka Sirkkaa ja Tyyneäkin varmasti välillä kolottaa ja särkee, harmittaa ja suututtaa, Nevanlinna näyttää meille, että paljon huonomminkin voisi olla. Rouva M. jaksaa vaivoin kääntyä vanhainkodin vuoteessa ja on tottunut jo kolmenkymmenen vuoden ajan olemaan, syömään, puhumaan ja nukkumaan yksin. ”Vähitellen Marie huomasi, ettei tärkein ollut rakkaus, koska sitä oli tarjolla niin vähän, vaan rutiini, koska sitä oli tarjolla niin paljon”, Nevanlinna kirjoittaa.
Siinä missä Sirkka ja Tyyne ovat matkanneet vanhuuden kotiinsa pitkän matkan Karjalasta, Marie on kulkenut halki puolen Euroopan Strasbourgista helsinkiläisen kirurgin leskeksi vanhainkodin – tai niin kuin johtajatar haluaa paikkaa kutsuttavan, hoitokodin – ”sivistyneemmän väen” kerrokseen.
Koko pitkän syntymäpäivän Marie ajelehtii muistoissaan, ikävissään selkeän ja utuisen välimaastossa. Vähitellen tarinaan lomittuu myös ystävällinen yöhoitaja Pirkko, jonka Marie on nimennyt Enkeliksi. Hän on ainoa, jolla on aikaa kuunnella Marien ranskankielisiä tarinoita elämästään. ”Eikö yöhoitajan tehtävä ole myös lohduttaa, ajattelin puolustautua, jos joutuisin kiinni, mutta se pelko osoittautui turhaksi”, miettii Pirkko. Marielle elämän hoitokodissa tekee elämisen arvoiseksi enää kaksi asiaa, Enkeli ja Eduard, poika jonka vuosien takaisen kuoleman vanhuksen mieli on armeliaasti unohtanut.
Ihmisarvoisesta vanhustenhoidosta on viime vuosina puhuttu yhä enenevässä määrin. Vihdoinkin on tekeillä myös lainmuutos, joka sallii vanhuksen hoitopaikan vapaan valinnan. Tämä mahdollistaisi vanhusten pääsyn hoitoon muulle kuin kotipaikkakunnalle esimerkiksi lähellä eri puolilla maata asuvia perheenjäseniä.
Helsingin Sanomien Mielipide-palstalla Martti Heikkinen (11.1.2009) kiinnitti huomiota ihmisarvoisen vanhustenhoidon puutteeseen erityisesti Kainuussa. Heikkisen iäkkäälle äidille hoitopaikkaa ei ole löytynyt, vaikka hoitohenkilökunta ja lääkärit myöntävät, että Heikkisen äiti ei kykene enää itsenäiseen asumiseen.
Oma sukupolveni on nyt niitä, joiden on huolehdittava vanhempiensa turvasta silloin, kun näiden askel ei enää kanna tai mieli harhailee liian kauaksi nykypäivästä. Onnekkaimpien vanhemmille käy kuten Sirkalle ja Tyynelle. Jotkut kykenevät omaishoitajiksi tai löytävät sellaisen lähipiiristään, vaikka työ on äärimmäisen sitovaa, raskasta ja heikosti palkattua. Osalla on varaa ostaa lisäpalveluja tukemaan kotona asumista, kun ruoanlaitto tai siivoaminen käyvät ylivoimaisiksi. Joillakin on taloudellisesti mahdollista hankkia hoitopaikka yksityisestä hoitokodista.
Osa on kuitenkin Martti Heikkisen kaltaisessa tilanteessa, huolissaan ja kaukana huonokuntoisesta ja lähes heitteille jätetystä vanhemmastaan. Eräänä keinona näissä tapauksissa on tehdä niistä julkisia. Näin menetellen iäkäs helsinkiläinen aviopari, joka 63 aviovuoden jälkeen oli sijoitettu eri vanhainkoteihin, saatiin jälleen yhteen asumaan rivakasti sen jälkeen, kun valtakunnan ykköslehti teki asiasta suuren jutun.
Joidenkin vanhemmat jakavat väistämättä Marien kohtalon. Vuosia yksinäisyydessä, vanhainkodin resurssipulan, aina vaihtuvien sijaisten ja kiireisten, kovaotteisten ja kyynistyneiden hoitajien armoilla, unohdettuna välinpitämättömyyteen. Marie inhoaa voimattomuuttaan ja koettaa viimeiseen asti pitää kiinni arvokkuudestaan, huutaa sängyssä ilman, että kukaan kuulee, inhoavansa sanaa vanhus. ”En minä mikään vanhus ole, vaan arvokas vanha ihminen”.
Toivottavasti Sirkka ja Tyyne nauttivat vielä vuosia oman kodin rauhasta, suvun hoivasta ja arvokkaasta vanhenemisesta. Sellaisen kohtalon soisi mielellään kaikille arvokkaille vanhoille ihmisille.
perjantai 16. tammikuuta 2009
Telkkarissa leppoistamisesta
TV1 18.1.2009 klo 09:05 - 09:40
Aamusydämellä
Viisaasta arjesta ja elämänsä leppoistamisesta kertovat Meri Lähteenoksa ja Heikki Honkala. Toimittaja Hilla Blomberg.
Netissä: http://www.yle.fi/aamusydamella
Satunnaisia paljastuksia
1. Link to the person who tagged you. / Linkitä henkilö joka haastoi sinut
2. Post the rules on your blog. / Kirjoita säännöt blogiisi.
3. Write six random things about yourself. / Kirjoita kuusi sattumanvaraista asiaa itsestäsi.
4. Tag six people at the end of your post and link to them. / Haasta kuusi henkilöä postauksesi lopussa ja linkitä heidät.
5. Let each person know they have been tagged and leave a comment on their blog. / Kerro kaikille haastamillesi henkilöille haasteesta ja jätä heille viesti heidän blogeihinsa.
6. Let the tagger know when your entry is up. / Ilmoita haastajallesi, kun olet vastannut haasteeseen.
Here goes:
1. En todellakaan pidä pipoista. Tai oikeastaan inhoan niitä.
2. Pöydälläni on juuri nyt oransseja tulppaaneja kevään kunniaksi.
3. Mieleni tekisi matkustaa Toscanaan kirjoittamaan, yksin, kuukaudeksi.
4. Puutarhakuume oireilee jo, siemenluetteloja on silmäilty.
5. Uskoin Joulupukkiin 7-vuotiaaksi saakka.
6. Vietän taas tavanmukaista tipatonta tammikuuta. Mutta nyt tekisi kyllä mieli kylmää valkkaria, sillä takana on erittäin reipastahtinen työviikko.
Haastan seuraavat: Vuorisesta, Kirsin, Maarian, Rouva Romun, Obeesian ja Tanssivan harmaan pantterin. Jos olette jo osallistuneet, saa myös ohittaa.
torstai 8. tammikuuta 2009
Kuusi yksinkertaista periaatetta
Simplifying isn’t meant to leave your life empty — it’s
meant to leave space in your life for what you really want to do.
- Set limitations. By setting limitations, we must chose the essential. So in
everything you do, learn to set limitations. - Choose the essential. By choosing the essential, we create great impact with
minimal resources. Always choose the essential to maximize your time and
energy. - Simplify. Eliminate the nonessential
- Focus is your most important tool in becoming more effective
- Create new habits to make long-lasting improvements.
- Start small. Start new habits in small increments to ensure success.
Kannattaa lukaista myös Leon eBook Thriving on Less: Simplifying in a tough economy.
p.s. sorry, Edit-täti vaan täällä koettaa saada selkoa Bloggerin ulkoasun säätämisestä, siksi taisi tulla julkaistua juttu noin sataan kertaan..
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
Oikea rytmi
Richard Floridan mukaan uusi luova luokka on ymmärtänyt leppoisuuden merkityksen osana kannustavaa ja tuloksellista työkulttuuria. Tämän luovan luokan yksi ominaispiirre on, että he tunnistavat aikatauluihin liittyvän luovien joustojen mahdollisuuden.
Bodil Jönsson kirjoittaa, että ihmisen rytmi voi vaihdella, mutta se ei estä hänellä olevan tiettyä (ajatuksen) perusrytmiä. Tämä perusrytmi voi olla yksi tärkeimpiä yksilöllisiä ominaisuuksia, joka erottaa ihmisen toisista. Hänen mukaansa yksilöllisten rytmien vuorovaikutuksella saattaa olla suuri merkitys ihmisten väliselle kanssakäymiselle. Kukapa meistä ei olisi tunnistanut joskus ärsyyntyvänsä kanssaihmisten liiasta hitaudesta tai vastaavasti hosumisesta?
Honoré toteaa, että hidas elämä ei tarkoita kaiken tekemistä hidastetusti. Täytyy löytää sopiva tahti, oikea nopeus, "tempo giusto". Kun tarvitaan rivakkaa toimintaa, toimitaan nopeasti, mutta kun voidaan hiljentää, hidastetaan tahtia. Kiireen pakkomielteestä eroon pääseminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, sillä olemme unohtaneet miten hidastaa tai nollata vauhdin.
Bodil Jönssonin viisaita ajatuksia katselin Strömsö-ohjelmasta, jossa hän oli sympaattisen Stefan Janssonin haastataeltavana. Suosittelen lämpimästi kaikille, jotka pohtivat aikaa, rytmiä ja stessiä. Ohjelma löytyy Ylen Areenasta.